Kirjareppu

  Vimmainen tilitys kirjailijuuden ja äitiyden yhteen sovittamisen vaikeudesta    Elin Cullhed: Euforia. Romaani Sylvia Plathista (Eufori: en roman om Sylvia Plath, 2021). Suom. Laura Kulmala. Atena 2022. 331 s. Olin saanut kaiken, mitä olin toivonut. Pian olisin saavuttanut plathilaisen unelmani: Kaksi lasta neljästä. Kirjoittava mies. Kirjoittava minä. Apurahansaaja. Äiti toisella puolella maailmaa. Että minulla olikin otsaa kulkea ympäriinsä ja nähdä kaikki toisessa valossa! Miksi kalastelin kuoleman synkissä vesissä? Mitä oikein tein siellä, minä koinsyöjä, minä vanha kala? Ryhdistäydy ja raivaa vesakko itsestäsi, karista pois päiviesi raskaus. Olin tässä, olin englantilainen, terve ja vahva ja raskaana. Kirjailijapariskunta  Sylvia Plath (1932-1963) ja Ted Hughes  (1930-1998) ovat muuttaneet  Yhdysvalloista Englantiin ja asettuneet Devonin pikkukaupunkiin Nort Tawtoniin. Sylvia odottaa toista lastaan ja haluaisi kiihkeästi jatkaa kirjailijanuraansa, mu...

Pietarilaisesta kommunalkasta turkulaiseen kerrostaloon  Anna Soudakova: Varjele varjoani. Atena 2022. 277 s. Häiden jälkeen Georgin äiti pakkasi tavaransa muutamaan matkalaukkuun ja muutti ystävänsä datšalle Hatsinan lähelle. Vera puolestaan muutti yhden matkalaukullisen kanssa hänen tilalleen huoneeseen, joka löytyi käpykahvaisen oven takaa. Seitsemän neliömetrin kotiin, joka oli täynnä piirityksen jälkeisistä raunioista löytyneitä huonekaluja ja tavaroita. Eletään vuotta 1982. Geotieteilijä Georgi ja taidehistoriaa opiskeleva inkeriläistaustainen Vera aloittavat yhteiselämänsä asuntolaksi muutetussa vanhassa yläluokkaisessa huoneistossa Leningradin sydämessä. K un Georgi on tutkimusmatkoillaan, Vera joutuu olemaan paljon kahdestaan pian syntyvän tyttärensä Ninan  kanssa, mutta yhteisöstä löytyy ystäviä ja auttajia. Neuvostoliiton hajoamisen myötä elämä kuitenkin vaikeutuu entisestään, ja kun presidentti Koivisto toivottaa inkeriläiset tervetulleiksi Suomeen, pariskunta päät...

  Unelmista, niiden lakastumisesta ja versomisesta  Ann-Luise Bertell: Ikuinen kaipuu (Glöm bort din saknad, 2022). Suom. Vappu Orlov. Tammi 2022. 238 s. Se oli muta. Miten se imi minua sisäänsä. Maailma oli täynnä mutaa, kaikkialla minne katseeni käänsin oli ruskeaa ja märkää ja tahmeaa. Seisoin polvia myöten mudassa ja katselin typertyneenä ympärilleni. Miten maa saattoi olla niin sitkeää ja tahmeaa, eikö kukaan tulisi pelastamaan minua? Kohta kahdeksan vuotta täyttävä Marlene seisoo isoäitinsä pihassa Pohjanmaalla ja ihmettelee, mihin hän oikein on joutunut. Maria-äiti ja Rikard-isä ovat päättäneet palata Kanadasta takaisin Suomeen, jossa kaksostyttäret Marlene ja Susan eivät ole koskaan käyneetkään. Täällä perheen on tarkoitus aloittaa uudelleen alusta, vanhoilla juurilla ja lähellä tärkeitä ihmisiä. IKUINEN KAIPUU  on  kolmas osa pohjalaisen  Ann-Luise Bertellin  (s. 1971) sukutrilogiasta. Se on sisarteos sarjan aloittaneelle, viime keväänä suomennetul...

  Löytöretkiä pimeyden ja valon ytimeen  W. G. Sebald: Luonnon mukaan. Perusruno (Nach der Natur, Ein Elementargedicht, 1988). Suom. Kari Aronpuro. Palladium & Ntamo. 106 s. Saksalaissyntyisen, Englannissa tutkijan- ja kirjailijanuran tehneen  W. G. Sebaldin  (1944-2001) jokainen suomennettu teos on tuottanut minulle suurta mielihyvää. Kiinnostava on ollut mm. Sebaldin tapa sekoittaa fiktioonsa dokumentaarista tai ainakin siltä näyttävää aineistoa, niin että teksti vaikuttaa esseemäiseltä silloinkin, kun kyse ei ole kirjailijan varsinaisista esseeteoksista. Luetuimpia Sebald-suomennoksia lienevät Austerlitz (suom. 2002), Vieraalla maalla (suom. 2004) ja Saturnuksen renkaat (suom. 2010). Kaikki Sebaldin proosateosten suomennokset on tehnyt  Outi Suominen. Mutta Sebald ei ole vain prosaisti. Hänen ensimmäinen kaunokirjallinen teoksensa oli runoelma  Nach der Natur. Kun se tänä syksynä viimein ilmestyi suomeksi  Luonnon mukaan -nimisenä, olen luke...

  Parisielun löytäminen panee kaiken uusiksi  Anna Englund: Lautapalttoo. Siltala 2022. 227 s. Hän lepäsi lautojen päällä ruuvipenkin vieressä, lakana peittona. Kyllä minä tiesin ettei hän siinä enää ollu, kuori vaan jälellä, mutta oli hän kuitenki. Minä sitte puhuin kaikki mitä oli jääny sanomatta. Se oli vähän ku meijän suhe, siitä ei voinu kertoa kenellekään niinko ei siitäkään että akka puhuu keskiyöllä ruumihin kanssa. Kokkolalaislähtöisen Anna Englundin (s. 1980) esikoisromaani  Lautapalttoo on siinä määrin juonivetoinen, että tarinaa ei kannata liikaa avata.  Ruumiiden ja kielletyn rakkauden kanssa ollaan kuitenkin tekemisissä. Kirjan kansiteksti paljastaa, että päätarinassa on kyse kahden naisen kohtaamisesta 1930-luvun Pohjanmaalla, mutta ovelasti koostetussa ja sutjakasti kirjoitetussa tarinassa on kyllä muitakin salaisuuksiensa kanssa kipuilevia.  ROMAANI RAKENTUU hyvin perinteiseen tapaan kolmiodraamaksi. Elena ja Ilmari saavat toimeentulonsa arkkuv...

  Opettaja elämänsä nollapisteessä  Tommi Kinnunen: Pimeät kuut. WSOY 2022. 285 s. Rakennus on yhtä pieni kuin korsu. Kaksi ikkunaa päädyssä ja kolme sivussa. Kaksi savupiippua, toinen pellistä, toinen valkeista sementtitiilistä. Sadevesi on värjännyt laudoituksen alareunan vihreäksi. Kauempana näkyy muutama murentunut kivijalka. Eletään elokuuta 1947. Kuusissakymmenissä oleva opettajatar Elna Suorajärvi on soudattanut itsensä ja niukan omaisuutensa rajan pinnassa sijaitsevalle yksiopettajaiselle Niemen koululle. Koululle ei ole tietä, ja itse rakennus on saksalaisten jälkeensä jättämä puolilaho parakki. Ei sähköjä, ei koulutarvikkeita, outo opetusjärjestelmä ja terveyskin reistailee. Mutta takaisin ei ole kääntymistä. Yksi talvikausi täällä on nyt pärjättävä. Tommi Kinnusen (s. 1973) viides romaani Pimeät kuut sijoittuu samoihin kuusamolaisiin maisemiin kuin hänen ensimmäiset romaaninsa Neljäntienristeys  (2014) ja Lopotti (2016). Naimaton naisopettaja joutuu hakeutumaan...

  Pinnanalaisia liikahduksia  Vilja-Tuulia Huotarinen: Drive-in. Siltala 2022. 178 s. Kun kivet syntyvät, syvyyksissä on punaista ja kuumaa. /  Vähitellen, siellä punaisen ja kuuman keskellä, paineen alaiset kappaleet alkavat liikkua. Kivisula alkaa tehdä matkaa ylöspäin, yhä ylemmäs, aina pintaan saakka, kunnes kiteytyy. Eikä ylös nousut massa enää painu alas syvyyksiin, vaan siitä muodostuu uutta maan kamaraa, siitä muodostuu kuorta. / Niin voi syntyä kokonaisia saaria. Ja on syntynytkin. Vilja-Tuulia Huotarisen (s. 1977) romaanissa Drive-in ollaan Islannissa, mannerlaattojen saumakohdassa, jossa asukkaat ovat tottuneet maanjäristyksiin ja tulivuorenpurkauksiin. Maisema on kirjailijalle oikein tuttu. Hän asustaa perheineen vuoroin Suomessa ja Islannissa. Mutta kun on kysymys kaunokirjallisuudesta, lainaamani katkelma ei ole vain faktaa. Se on lisäksi metafora. Samanlaisia ilmiöitä meistä jokainen voi löytää myös sisältään. EI TARVITSE LUKEA PITKÄLLE Huotarisen Drive-in ...