Kirjareppu

27. heinäkuuta 2020 Anne Cathrine Bomann: Agathe  Parantaja, paranna itsesi Anne Cathrine Bomann: Agathe (Agathe, 2017). Suom. Sanna Manninen. Gummerus 2020. 122 s. Jos jään eläkkeelle 72-vuotiaana, työtä on jäljellä viisi kuukautta. Se tekee 22 viikkoa, ja jos kaikki potilaat tulevat, se tarkoittaa, että keskusteluja on vielä tasan 800. Peruutukset ja sairastumiset tietenkin pienentävät lukua. Se on lohdullinen ajatus, kaikesta huolimatta. Tanskalaisen Anne  Cathrine Bomannin 1940-luvun lopun Pariisiin sijoittuva pienoisromaani Agathe kertoo psykiatrista, jonka työura alkaa olla lopussa hänen onnekseen tai onnettomuudekseen. Toisaalta hän vaikuttaa jo perin kyllästyneeltä työhönsä, toisaalta tuntee olonsa niin yksinäiseksi ja hyödyttömäksi, että olisi oikeastaan itse terapian tarpeessa. Anne Cathrine Bomann on koulutukseltaan psykologi ja kotimaassaan tunnettu pöytätennistähti, jolle Pariisi on tuttu mm. taannoisena asuinpaikkana. Bomannin osoite Pariisis

23. heinäkuuta 2020 Hannu Väisänen: Märkä turbaani  Hyväntuulisia tarinoita pariisilaisen tornitalon uumenista  Hannu Väisänen: Märkä turbaani. Otava 2020. 318 s. Kuvataiteilijan ja kirjailijan  Hannu Väisäsen (s. 1951) uusi kokoelma  Märkä turbaani on siepannut nimensä yhdestä kokoelman kahdeksastatoista kertomuksesta ja viestii mainiosti, minkätyyppisistä tarinoista kirjassa on kyse. Väisänen kirjoittaa aina veitikka silmänurkassa, vaikka aihe olisi miten vakava tai traaginen tahansa. Niinpä  Märkää turbaaniakin  sopii suositella kaikille hyvän tuulen tankkausta kaipaaville. Lukunautintoon kuuluu tietysti myös se, että Väisäselle tyypilliset leikkimielisyys, iloittelu ja kekseliäisyys eivät syö hetkeksikään tarinoiden tyyli- ja kielitaituruutta. Väisäsellä on sana suvereenisti hallussaan, kertoi hän sitten kreikkalaisesta remontista tai loppiaistortun sattumista. ENSIN ON KUITENKIN KERROTTAVA tapahtumapaikka ja nimettävä tapahtumien silminnäkijä eli ke

6. heinäkuuta 2020 Vigdis Hjorth: Perintötekijät   Kenen totuus voittaa moraalisessa perinnönjaossa?   Vigdis Hjorth: Perintötekijät (Arv og miljø, 2016). Suom. Katriina Huttunen. S&S 2019. 380 s.  Isä oli syyllinen minun onnettomuuteeni, mutta siitä tuli kaikkien onnettomuus, eikä ollut minun vallassani mitätöidä sitä. Se tuomitsi äitini ja siskoni tekemään minusta vieläkin onnettomamman, ja he itsekin tulivat kärsimään sen alla. Perintötekijät on norjalaisen kirjailijan ja kriitikon  Vigdis Hjorthin (s. 1959) kiihkeä ja hellittämätön romaani rikkoutuneista perhesuhteista, joiden taustalla kummittelee vuosikymmenten takainen insesti. Romaani synnytti Norjassa aikamoisen kohun siksi, että sitä luettiin varsin omaelämäkerrallisena kuvauksena kirjailijan tunnetun lapsuudenperheen tapahtumista. Romaanista löytyy runsaasti yhtymäkohtia Hjorthin ja hänen perheensä elämään, mutta kirjailija on kieltänyt teoksensa olevan edes autofiktiota. Suomalaislukijan kan

4. heinäkuuta 2020 Frank Martela: Elämän tarkoitus  Filosofin opastuksella kohti mielekkäämpää elämää Frank Martela: Elämän tarkoitus. Suuntana merkityksellinen elämä. Suom. Laura Jänisniemi. Gummerus 2020. 192 s. Ihmistä on iankaiken askarruttanut kysymys elämän tarkoituksesta. Siitä lähtee liikkeelle myös  Frank Martela (s. 1981) kirjassaan Elämän tarkoitus . Kirjan alaotsikko kuitenkin tarkentaa, mitä Martela varsinaisesti haluaisi meidän miettivän: Elänkö mielestäni merkityksellistä elämää? Miten voisin kartuttaa elämäni merkityksellisyyttä? Uusia elämäntaito-oppaita ilmestyy jatkuvasti, ja sellaiseksi Martelakin kirjansa luonnehtii, kun hän sen johdannossa ilmoittaa haluavansa auttaa sinua, lukijani, elämään merkityksellisempää elämää. Martelan ajattelulla ja sanomisilla on kuitenkin niin vahva tieteellinen pohja, että populaarimmillaankin hänen tekstinsä vakuuttaa ja filosofin kyytiin heittäytyy hangoittelematta. MARTELA POHJUSTAA näkemystään merkityksellise