Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2016.
Kuva
14. heinäkuuta 2016 Kadonnutta sukua ja identiteettiä etsimässä Katja Petrovskaja: Ehkä Esther (Vielleicht Esther 2014). Suom. Ilona Nykyri. Tammi 2015. 277 s. Minua on aina kiinnostanut historia, sanoi isäni minulle, mutten ole koskaan halunnut että historia kiinnostuu minusta, ja hän sanoi myös, ettei ihminen tarvitse sukulaisia historiaan suhteutuakseen. Ja minä sanoin että tarvitseehan, minulla kun sattuu olemaan tämä viehtymys sijoittaa kaikki suureen panoraamaan, ikään kuin me olisimme  itse tapahtumien keskipisteessä - -. Katja Petrovskaja  on Kiovassa vuonna 1970 juutalaiseen sukuun syntynyt ukralainalais-puolalainen kirjailija, joka asuu nykyään Berliinissä ja kirjoittaa saksaksi. Hänen esikoisromaaninsa  Ehkä Esther  ilmestyi meillä Tammen Keltaisessa kirjastossa viime vuonna, mutta löytyi jo nyt kirjakaupan alennusmyyntipöydältä. Näin hektistä on nykyään kirjamyynti. Ehkä Esther kertoo Petrovskajan sekä isän- että äidinpuoleisen suvun vaiheista Euroopa
Kuva
8. heinäkuuta 2016 Äitisuhde kovalla koetuksella Antti Ritvasen esikoisromaanissa taide menee kaiken edelle Antti Ritvanen: Miten muistat minut. Otava 2016. 463 s.  [Romaani] herätti heti valtavasti huomiota: se sai muun muassa Kalevi Jäntin palkinnon ja oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi. Sitä verrattiin Kallaksen Sudenmorsiameen, Mukan Tabuun, jopa Kaurasen Sonja O : hon. Sitä luettiin kaltoin kohdellun tytön selviämistarinana, kasvutarinana, ajankuvana, feministisenä kannanottona. Ja sitä myytiin. Esikoisprosaistia juoksutettiin haastattelusta toiseen, kyseltiin kirjallisista vaikutteista, tapahtumien todenperäisyydestä, lempiväreistä ja -rock-kappaleista. Kyseinen mestariteos oli kirjailija Marjatta Aallon  romaani Kuin uusi lumi vuodelta 1990 . Sitä on kuitenkin turha etsiä kirjastosta. Marjatta Aalto on nimittäin Antti Ritvasen esikoisromaanin  Miten muistat minut toinen päähenkilö. Toinen on Marjatan poika Jesse Vuorinen. Tämän vuoden kirjapalki