Kirjareppu

Äideistä, tyttäristä ja taiteesta      Johanna Venho: Syyskirja. WSOY 2021. 280 s. Johanna Venho (s.1971) on uusimmassa romaanissaan Syyskirjassa  samoilla linjoilla kuin parin vuoden takaisessa  Sylvi Kekkosesta kertovassa  Ensimmäisessä naisessa. Siinä presidentin puoliso viettää muutaman päivän perheen kesäpaikassa surren juuri kuollutta ystäväänsä Marja-Liisa Vartiota ja käyden läpi omaa olemistaan puolisona, äitinä ja kirjailijana. Syyskirja  kuvaa kolmea elokuun lopun päivää Pellingissä. On vuosi 1991, ja 77-vuotias  Tove Jansson jättää  elämänkumppaninsa  Tuulikki Pietilän eli Tootin   kanssa  hyvästeja rakkaalle Klovharun saarelleen. Saaressa on vietetty lähes kolmekymmentä kesää, mutta ikääntymisen takia sen rauhasta on nyt lopullisesti luovuttava. Samaan aikaan nuori ekologiaa opiskeleva Maria haluaisi kovasti tavata ihailemansa kirjailijan mutta arkailee lähestyä häntä. Kun Tove ei vastaa hänen kirjeeseensä, hän hankkiutuu mukaan Pellingin saaristoa tutkivaan hydrobiologir

    Miten irti holokaustin perinnöstä Iris Hanika: Menneisyydenhallintalaitos (Das Eigentliche, 2010). Suom. Raija Nylander. Siltala 2021. 175 s. Ja jälleen kirja holokaustista? Ei ihan, sillä saksalaisen  Iris Hanikan (s. 1962) pieni romaani Menneisyydenhallintalaitos  sijoittuu nykyaikaan eikä sen keski-ikäisellä päähenkilöllä tai hänen suvullaankaan ole suoria kytköksiä natsi-Saksan tapahtumiin. Mutta epäsuorasti ollaan tekemisissä keskitysleirien kanssa. Päähenkilö Hans Frambach on työssä berliiniläisessä holokaustin historiaa tallentavassa instituutissa, Menneisyydenhallintalaitoksessa. Hän luetteloi ja arkistoi siellä holokaustista selvinneiden kirjallisia jäämistöjä eli tarkastelee työkseen historian hirmutekoja ja niiden aiheuttamia kärsimyksiä. Vuosien mittaan työ on alkanut käydä muutoinkin melankoliselle yksineläjälle ylivoimaiseksi. Vaikka miehellä ei henkilökohtaisesti ole syytä omantunnontuskiin, kollektiivisen syyllisyyden jatkuva käsittely ei anna hänelle mahdollisuutta

  Arvoituksellisia novelleja  Marko Järvikallas: Sano jotakin kaunista.  Siltala 2021. 278 s. Sano jotakin kaunista on kirjailija ja dramaturgi Marko Järvikallaksen (s. 1970) toinen novellikokoelma. Jo ensimmäinen Mihin täällä voi mennä  (2020) herätti omaperäisyydellään suurta kiinnostusta, enkä yhtään ihmettele, jos kirjailija oli siinä vähänkään samoilla linjoilla kuin uusimmassa teoksessaan. En osaa oikein verrata Järvikallaksen novelleja mihinkään viimeaikaisiin novellikokoelmiin. Toisaalta Järvikallas kertoo hyvinkin arkisista tilanteista mutta tekee samalla mystisiä sukelluksia maailmoihin, jotka tuntuvat epätodelta ja jättävät kahden vaiheille. Mitä näistä henkilöistä ja heidän kohtaloistaan pitäisi oikein ajatella? KIRJAN KYMMENEN NOVELLIA kertovat eri-ikäisistä miehistä ja naisista ja heidän lähisuhteistaan. Paljon tarkastellaan pari- ja perhedynamiikkaa: yhteiseloa, eroja, vanhempien ja lasten välejä ja sisarussuhteita. Dramatiikka novelleihin tulee suhteissa tapahtuvista mu