Tekstit

Kuva
11. tammikuuta 2020


Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys Myyttinen Lappi kutsuu! Hyppää seikkailuun!


Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys. Siltala 2019. 280 s.


Juhani Karilalle (s. 1985 Kemijärvellä) Itä- ja Koillis-Lappi ovat niin tuttua seutua, että hän tuntee tarkalleen Kitisen varren sellaisetkin kylät ja uopajat, joita ei löydy edes kartalta. Kannattaa siis lähteä rohkeasti Karilan mukaan selvittämään, mitä oikein tapahtuu Vuopion kyläpahasen syrjäisimmän talon kulmilla viiden kuuman ja sääskisen kesäkuun päivän kuluessa.

Aiemmin novellistina kunnostautunut Karila sekoittaa esikoisromaanissaan Pienen hauen pyydystys rakkaudesta ja rikoksesta, realismista ja fantasiasta ja kansankomediasta ja kansanuskomuksista sellaisen keitoksen, että luulisi sillä parantuvan pahimmankin tosikkotaudin.

Kalevi Jäntin palkinto osui ihan oikeaan osoitteeseen.


JO LENTOMATKA tapahtumien ytimeen on huikea, ja romaanin lopussa poistumistapa on yhtä salaperäinen. Tuon kehyksen sisälle Karila kuljettaa e…
Kuva
6. tammikuuta 2020


Rebecca Solnit: Miehet selittävät minulle asioita Esseitä sukupuolten välisestä sodasta
Rebecca Solnit: Miehet selittävät minulle asioita (Men Explain Things to Me, 2014). Kuvat: Ana Teresa Fernandez. Suom. Pauliina Vanhatalo. S&S 2019. 192 s.


Yhdysvaltalaisen kirjailijan, historioitsijan ja aktivistin Rebecca Solnitin (s. 1961) essee Miehet selittävät minulle asioita avaa hauskasti ja terävästi Solnitin samannimisen esseekokoelman. Essee synnytti pian ilmestymisensä jälkeen termin mansplaining. Suomeksi siitä käytetään sanaa miesselittäminen.

Solnit valaisee termin merkitystä kertomalla koomisen esimerkin siitä, miten eräässä tilaisuudessa muuan Herra Tärkeä alkoi suuressa viisaudessaan luennoida hänelle lukemansa merkittävän kirjan sisältöä antamatta kuulijalleen sen verran suunvuoroa, että tämä olisi kertonut olevansa tuon kirjan kirjoittaja. Kyse on siis siitä alentuvasta ja vähättelevästä suhtautumisesta, johon monet miehet edelleen sortuvat, kun naiset yrit…
Kuva
29. joulukuuta 2019


JP Koskinen: Tulisiipi Kaikki muu on turhaa paitsi lentäminen 
JP Koskinen. Tulisiipi. Like 2019. 352 s.


Kreisi boi sai siivet selkään, tyhmä luulee, niin pelkään, lentävänsä kanteen taivaan, hulluus syynä lentovaivaan. - -
Näin riimittelee naapurin Linda ikätoverinsa Kaarlen unelmia ja edesottamuksia JP Koskisen (s. 1968) romaanissa Tulisiipi. Finlandia-ehdokkuuteen ja Savonia-palkintoon yltänyt romaani lähtee liikkeelle Yhdysvaltain Minnesotasta, jossa amerikansuomalaiset sinnittelevät vuonna 1929 puhjenneen talouslaman, "suuren depression", kourissa.
Romaanin keskushenkilön ja kertojan Kaarle Kuuran eli Charles Frostin isovanhemmat ovat aikanaan matkanneet Suolasaarelle "ryssiä pakoon", ja isoisä on elättänyt perhettään sepän töillä. Niitä ei kuitenkaan enää ole, ja Kaarlen isän autokorjaamollakin työt alkavat pelottavasti vähetä. Ei siis ihme, että agitaattorien puheet Neuvosto-Karjalaan rakennettavasta työläisten paratiisista alkavat kiinnosta…
Kuva
20. joulukuuta 2019




Olli Jalonen: MerenpeittoTaivaanpallon jatko-osassa tiedonjano suuntautuu merentutkimukseen
Olli Jalonen: Merenpeitto. Otava 2019. 462 s.


Siinä määrin avoimeksi jäi tarina nuoren Anguksen vaiheista tähtitieteilijän ja fyysikon Edmond Halleyn 1656-1742) oppipoikana Olli Jalosen viimevuotisessa Taivaanpallossa, että jatko-osaa Finlandialla palkitulle romaanille osasi odottaa. Ilokseni jatkoa tuli jo tänä vuonna.


MERENPEITON alussa kotisaareltaan St. Helenalta Lontooseen lähetetty Angus on asustanut Halleyn perheessä jo kolme vuotta ja on 16-vuotias. Hän avustaa isäntäänsä tämän kaikenlaisissa mittauksissa ja kokeissa ja aina niiltä töiltä ehtiessään auttaa myös taloudenpidossa. Merenpeitossa Anguksen vaiheita seurataan reilut kymmenen vuotta eli lähelle uuden vuosisadan vaihdetta.

Tiedonhaluinen Angus tahtoisi päästä eteenpäin, mutta kohteliaaksi ja nöyräksi oppineena alistuu palkattoman apupojan asemaansa ja on tyytyväinen, kun saa ylöspidon ja paikan perheen ruokapöy…
Kuva
10. joulukuuta 2019


Riikka Pelo: Kaikki elävä On kyse myötätunnosta 


Riikka Pelo: Kaikki elävä. Teos 2019. 613 s.



Minä uskon. Uskon valoon ja päivään. Uskon valoon enemmän kuin pimeään. Uskon aamuun ja tulevaan aikaan. Päivä ei ole vain laskemisen yksikkö. Ei vain odottamisen suure. Jokainen päivä on ainutkertainen. Jokaisessa päivässä maailma muodostuu uudestaan ennen kokemattomana. Jokainen päivä luo meidät uudestaan ainutkertaisina. Kaikki on mahdollista. Ihmisen on mahdollista olla kaikki. On kyse vain siitä, miten me ilmenemme toisille, mitä me teemme toisille, vaikka he eivät olisi meidän kaltaisiamme. On kyse tulevasta maailmasta.

Näin ajattelee 21- vuotias paperiton kurdipakolainen Alan Melek Riikka Pelon (s. 1972) kolmannen romaanin Kaikki elävä alkulehdillä. Alanin toiveikkuus tuntuu järkyttävältä jo alussa, mutta kun on uurastanut Pelon järkälemäisen romaanin loppuun, se suorastaan musertaa.

Riikka Pelon aiemmat romaanit Taivaankantajan (2006) ja Finlandia-palkitun Jokapäiväi…
Kuva
7. joulukuuta 2019


Antti Tuuri: Levoton mieli Taiteilijaelämää Lappajärvellä 

Antti Tuuri: Levoton mieli. Otava 2019. 446 s.


Antti Tuurin (s. 1944) uusimman romaanin Levoton mieli kansikuva toi mieleeni Paavo Rintalan romaanin Jumala on kauneus (1959). Kummankin taiteilijaromaanin kannessa on taiteilijan omakuva, Rintalalla ajatuksiinsa vaipunut Vilho Lampi (1898-1936), Tuurilla työhönsä tiukasti keskittynyt Arvid Broms (1910-1968).

Rintala toivoi, ettei hänen kirjaansa luettaisi elämäkertaromaanina vaan romaanina kauneuden kokemisesta. Myös Antti Tuurin romaanissa liikutaan kauneuselämysten jäljillä, mutta perustunnelmaltaan Levoton mieli on tyyten toisenlainen kuin Rintalan tummasävyinen Jumala on kauneus. Jälkisanoista selviävät Tuurin henkilökohtaiset kytkökset originelliin taiteilijaan.


LEVOTON MIELI kertoo Arvid Bromsin kymmenestä viimeisestä elinvuodesta Lappajärvellä. Erityisesti surrealistina tunnetun taiteilijan paras kausi on jo takanapäin, mutta hän uskoo vielä mahdollisuuksi…
Kuva
29. marraskuuta 2019



Elina Hirvonen: Punainen myrsky Näe minut! Hyväksy minut! 

Elina Hirvonen: Punainen myrsky. WSOY 2019. 276 s.


"Haluan kuolla Najafissa."      Äiti kieputtaa hameensa helmaa sormiensa välissä. Katse on samea, ääni kirkas. Lääkäriaseman kalpeassa valossa hän näyttää yhtä eksyneeltä kuin kaduilla, joilla kulkee silmiään siristellen, kuin etsisi yhä tuttuja, hiekanvärisiä taloja.

Ollaan suomalaisella lääkäriasemalla vuonna 2015. Irakilaisperheen vanhin poika, kertoja, on tuonut huonokuntoisen äitinsä yksityislääkäriin. Aikuinen poika on tyytyväinen, kun hänellä on varaa tarjota äidilleen parasta mahdollista hoitoa. Hänellä on hyvä työpaikka ja asunto, ja perheeseen on juuri syntymässä odotettu esikoinen.

Poika torjuu äidin kuolema-ajatukset napakasti, mutta kun äiti taputtaa hänen kämmenselkäänsä, hänen oma mielensä täyttyy kuolemankuvilla, eikä ihme, sillä hän on seuraavalla viikolla lähdössä työmatkalle entiseen kotimaahansa Irakiin.   
ELINA HIRVOSEN (s. 1975…