Kirjareppu

  Talo tihkuu salaisuuksia    Yael van der Wouden: Paljon vartija (Safekeep, 2024). Suom. Marianne Kurtto. Gummerus 2026. 311 s. Hän kuului taloon siinä mielessä, että hänellä ei ollut mitään muuta, ei mitään muuta elämää kuin talo, mutta talo itsessään ei kuulunut hänelle. Hollantilais-israelilaisen  Yael van der Woudenin  (s. 1987) esikoisromaanin  Paljon vartija   konkreetti ja metaforinen keskus on suuri asuintalo jossakin Alankomaiden itäosissa keväällä 1961. Se on ollut kolmen sisaruksen Louisin, Isabelin ja Hendrikin ja heidän äitinsä koti vuodesta 1944, mutta enää sitä asuu vain Isabel, romaanin kohta kolmikymppinen päähenkilö. Talon sisarelleen ja tämän lapsille hankkinut Karl-eno on kuitenkin luvannut sen veljeksistä vanhimmalle Louisille tämän perheellistyttyä. Isabelille muutenkin epämiellyttävä tilanne hankaloituu entisestään, kun Louis sysää työmatkansa ajaksi uusimman tyttöystävänsä Evan sisarensa "seuraksi" tämän tunteista piittaamatta....

  Huckleberry Finniä huikeana uustulkintana   Percival Everett: James (James, 2024). Suom. Antero Tiittula. Gummerus 2026. 334 s. Nuo valkoiset pojat, Huck ja Tom, vaanivat minua. Heillä oli aina meneillään jonkinlainen leikki, jossa minä olin joko roisto tai saalis, mutta takuuvarmasti heidän armoillaan. - - On aina kannattavaa antaa valkoisille, mitä he tahtovat, joten astuin pihan puolelle ja huudahdin pimeyteen: "Ketäs siel pimeessä tollee?" Yhdysvaltalaisen Percival Everettin (s. 1956) palkintoja kerännyt romaani James  on uudelleentulkinta   Mark Twainin (1835-1910) klassikosta  Huckleberry Finnin seikkailut. Romaani alkaa samasta kohtauksesta kuin alkuperäisteos ja seuraileekin sitä pääosin. Näkökulma on kuitenkin uusi, kun kertojana toimii neiti Watsonin musta orja Jim.   Huckleberrynsä lukenut muistaa kyllä, että Huck on vasta murrosikäinen poika ja Jim jo aikuinen ja perheellinen, mutta niin vain nuo kaksi ovat ystävystyneet. Kun Huck p...

  Kipeä sukutarina vie väkisin mukanaan   Sara Stridsberg: Hyvästi Panic Beach (Farväl till Panic Beach, 2024). Suom. Outi Menna. Tammi 2026. 406 s. Hyvästi Panic Beach on jo neljäs  Sara Stridsbergiltä (s. 1972) suomennettu romaani mutta minulle ensi tutustuminen yhteen Ruotsin merkittävimmistä nykykirjailijoista. Stridsbergin aiempien romaanien Unelmien tiedekunta , Niin raskas on rakkaus ja Rakkauden Antarktis tavoin myös Hyvästi Panic Beach  on  Outi Mennan suomennos . Stridsbergiä ennestään lukenut löytää uudesta romaanista varmasti kiinnostavia yhtymäkohtia kirjailijan aiempaan tuotantoon. Toisaalta tuore tuttavuus on aina tutkimusmatkan kaltainen. Ei tiedä, mitä tulee vastaan ja kuinka siihen pitäisi suhtautua. Minulle Stridsbergin Panic Beach on senlaatuinen kokemus, että ilmoittaudun oikopäätä seuraavaankin retkikuntaan. JOS HUOMAAT OLEVASI UMPIKUJASSA, palaa vain takaisin alkuun, on vanhan merimiehen elämänohje kouluikäiselle kert...

  Lähentyminen kielletty!   Ann-Luise Bertell: Halun ja surun maa (Skuggas, 2025). Suom. Vappu Orlov. Karisto 2026. 223 s. Suomenruotsalainen näyttelijä-ohjaaja ja kirjailija  Ann-Luise Bertell (s. 1971) nousi lukevan yleisön tietoon erityisesti  Botnia- trilogiallaan. Sen  toinen osa Heiman (suom.  Oma maa ) oli vuonna 2020 ehdolla sekä Finlandia - että Runeberg- palkinnolle .  Trilogia perustuu kirjailijan äidin- ja isänpuoleisen suvun vaiheisiin ja sijoittuu pääosiltaan ruotsinkieliselle Pohjanmaalle. Samoilla seuduilla eletään myös Bertellin uusimmassa romaanissa  Halun ja surun maa. Tällä kertaa Bertell on kertonut romaaninsa lähteneen liikkeelle erään vanhan vöyriläisnaisen muistoista.  Vanhus oli kertonut myös Pohjanmaalle sodan aikana perustetuista vankileireistä ja niistä maatiloille avuksi toimitetuista neuvostovangeista. Vaikka oli kiellettyä olla minkäänlaisissa läheisemmissä tekemisissä vihollisvankien kanssa, jossakin tapau...

  Hätähuuto luonnonmetsien puolesta   Timo Siivonen: Aarin aarniometsät. Jäähyväissanakirja Etelä-Suomen luonnonmetsille. Opus Nemus 2026. 296 s. Tavoite:  valokuvata metsä ilman ihmisen läsnäoloa. Näyttää se sellaisena kuin se olisi, jos ihminen ei olisi milloinkaan astunut sinne polkujaan tekemään. Tietokirjailija ja luontokuvaaja  Timo Siivosen essee-ja valokuvakirjan Aarin aarniometsät alaotsikko tarkentaa teoksen keskittyvän hyvästelemään Etelä-Suomen sirpaleiset luonnonmetsärippeet. Kun jo lähtökohta on haikea, ei ihme, että kirjan vaikuttava kuvitus ja kantaaottavat tekstit johdattelevat nopeasti mukaansa jäähyväistunnelmiin. Jollain lailla vakavoiduin jo siitä, kun alkulehti ilmoittaa teosta painetun 450 numeroitua kappaletta ja kirjani olevan numero 414, ja kun tekijä esittää loppusivuilla anteeksipyynnön Ips typografukselle eli kirjanpainajakuoriaiselle sen kodin ja työmaiden turmelusta tämänkin painotuotteen takia, minäkin tunnen olevani osasyyllinen. Kir...

  Vanha taiteilijapariskunta muutoksen kynnyksellä   Kristiina Wallin: Laituri. S&S 2026. 288 s. Kun luen jonkun muun muistoja, tuntuu kuin hänen kokemuksensa olisivat osittain minun. Jonkun muun lapsuuspäivien valo saattaakin olla minun valoani. Huoneet, joissa joku toinen vietti loputtomia iltapäiviä, ovat tuttuja, vaikka itse rakennukset ovat vieraita. Mietteet ovat Kristiina Wallinin (s. 1971) romaanista Laituri  ja silti kuin omiani. Juuri tuolta minusta tuntuu, kun luen Wallinin toisen proosateoksen vanhasta taiteilijapariskunnasta Hannasta ja Einarista ja heidän loppukesästään ja syksystään rakkaassa merenrantatalossa ennen kerrostaloasuntoon muuttoa. Kahdeksankymmenen ikävuoden tietämissä olevan avioparin voimat ja terveys eivät enää riitä talosta ja puutarhasta huolehtimiseen, mutta niistä luopuminen on vaikeaa. Einar tahtoisi irrottaa keittiön kynnyksen ja pakata sen mukaan. Siihen on painunut askelmerkki, hän sanoo. Hän sanoo pelkäävänsä eksymistä, jos ei ...