Tekstit

Marlen Haushofer: Seinä

Kuva
Nainen ja alusta aloittamisen taito   Marlen Haushofer: Seinä (Die Wand). Suom. Eila Pennanen. WSOY 2025 (toinen painos). 218 s. Itävaltalaisen Marlen Haushoferin (1920-1970) romaani Seinä ilmestyi saksaksi ensimmäisen kerran 1963 ja heti seuraavana vuonna suomeksi Eila Pennasen kääntämänä. Erityisen huomion romaani sai Suomessa noustuaan näkyvästi esille Saara Turusen ja Petra Moisasen toimittamassa, aikamme klassikkoja esittelevässä  Suurteoksia- sarjassa (Tammi 2021). Viime syksynä romaanista saatiin uusi painos. Seinä  on dystooppinen robinsonadi yllättäen eristyksiin jäävästä naisesta ja hänen mahdollisuuksistaan pysyä hengissä ja järjissään. Ymmärrän hyvin, että romaania on analysoitu paljon naisnäkökulmasta. Itse luen sitä kuitenkin erityisesti sivilisaatiomme kritiikkinä ja ihmisyyden pohdintana. Lukiessa kannattaa pitää mielessä romaanin ilmestymisaika. 1960-luvun alussa ollaan vielä varsin lähellä sotaa ja sen aiheuttamaa henkistä ja aineellista ahdinko...

Amani Al-mehsen: Hayati, rakkaani

Kuva
Tervetullut tarina pakolaisnaisen voimaantumisesta    Amani Al-mehsen: Hayati, rakkaani. Otava 2025. 298 s. Ei romaanin tarvitse olla kaunokirjallisesti täydellinen ollakseen tärkeä. Irakilaistaustaisen Amani Al-mehsenin (s. 1995) esikoisromaani Hayati, rakkaani on hyvä esimerkki sellaisesta kirjasta. Tarina vie vaivatta mukanaan, tutustuttaa toisenlaisen elämän kulkuun ja pysäyttää tarkistamaan omien käsitysten ja asenteiden vaillinaisuutta ja vääristymiä. Tällä hetkellä Naisasialiiton puheenjohtajana työskentelevä Amani Al-mehsen saapui Suomeen tammikuusssa 1995 äitinsä vatsassa. Perhe lensi Kuopioon Saudi-Arabian pakolaisleiriltä kiintiöpakolaisina. Esikoisromaaninsa tapahtumat Al-mehsen on rakentanut äitinsä elämänvaiheita mukaillen, mutta nimenomaan mukaillen. Haastatteluissa kirjailija on painottanut romaaninsa fiktiivisyyttä. Fiktiona "äidin tarina" sallii kirjailijalle esteettömän pääsyn päähenkilön tunteisiin ja ajatuksiin ja kerää enemmän lukijoita kuin tietokirjana...

Hannu Salmi: Frans Leijon. Kuurosokean ihmeellinen elämä

Kuva
  Niukat eväät mutta hyvä elämä    Hannu Salmi: Frans Leijon. Kuurosokean ihmeellinen elämä. Otava 2025. 272 s. Historioitsija Hannu Salmen  (s. 1961) elämäkertateos  Frans Leijon oli yksi viime vuoden tietokirjojen Finlandia -palkintoehdokkaista. Sen alaotsikko Kuurosokean ihmeellinen elämä saattaisi ohjata hyvinkin melankolisiin tunnelmiin ilman ihmeellinen-luonnehdintaa.  Frans Leijonin elämä osoittautuu todella kiinnostavaksi ja vaikuttavaksi selviytymistarinaksi, ja sitä lukee hyvillä mielin, usein suorastaan onnellisena. HANNU SALMI TÖRMÄSI FRANS LEIJONIIN tutkiessaan isänpuoleista sukuaan. Kirkonkirjoista selvisi, että isoisoisän Matti Matinpoika Salmen avioituessa hänen puolisollaan Sofialla oli jo Frans-niminen poika. Yläneellä 1878 syntynyt poika oli kuitenkin reilun parin vuoden iässä menettänyt näkönsä ja kuulonsa eikä pystynyt ilmaisemaan itseään juuri millään tavalla. Vuosisadan vaihteen rippikirjamerkintä Fransista oli jos mahdollista vi...

Claire Keegan: Aivan viime hetkellä

Kuva
Claire Keegan valloittaa jälleen!    Claire Keegan: Aivan viime hetkellä. Kertomuksia naisista ja miehistä. (So Late in the Day: Stories of Women And Men, 2023.) Suom. Kristiina Rikman. Tammi 2025. 109 s. Sympaattiset pienoisromaanit Nämä pienet asiat (2023) ja Kasvatti (2024) tekivät minusta oikopäätä irlantilaisen Claire Keeganin (s. 1968) ihailijan. Vastikään ilmestynyt kolmen novellin kokoelma  Aivan viime hetkellä  on jälleen Kristiina Rikmanin taidokkaasti suomentama pikku teos, mutta aluksi hämmennyin. Odotukseni olivat toisenlaiset. Kirjan alaotsikko Kertomuksia naisista ja miehistä  vihjaa, että tällä kertaa kyse on sukupuolirooleista ja miesten ja naisten välisistä suhteista. Tarjolla on kuitenkin aivan muuta kuin rakastettavaa seurattavaa, ja sellaista odottaneena ja lisäksi suuren fontin vauhdittamana luin kertomuksia ihan liian nopeasti. Siinä missä Keeganin pienoisromaanien päähenkilöistä ehtii kasvaa lukijan ystäviä, novelleissa henkilökuvat jä...

Mieko Kawakami: Kaikki rakastavaiset yössä

Kuva
  Yksinäisyyden sietämätön keveys ja kipeys  Mieko Kawakami: Kaikki rakastavaiset yössä. Suom. Markus Juslin. Tammi 2025. 259 s. Miksihän yöllä on näin valtavan kaunista, mietin.                                                                         Varmasti siksi, että öisin maailma puolittuu, muistan Mitsutsuka-sanin joskus sanoneen, kun kävelen läpi yön. Lasken valoja. Valoja yössä. Liikennevalon punainen väräjää kuin märkänä, vaikkei ole edes satanut. Katulamppujen jonoja. Ohi kiitävien autojen valoja. Valaistuja ikkunoita. Puhelimia ihmisten kädessä, kun he ovat tulossa kotiin tai juuri lähdössä liikkeelle. Miksikähän yö on näin kaunis? Kaikki rakastavaiset yössä  on ensimmäinen japanilaiselta Mieko Kawakamilta (s. 1976) suomennettu teos. Kawakamin kielen runollisuus ja  Markus J...

Jari Järvelä: Raiteet

Kuva
Raiteilla kohti unelmia ja kaaosta    Jari Järvelä: Raiteet. Tammi 2025. 479 s. Jari Järvelän (s. 1966) tämänsyksyisen romaanin Raiteet omistuskirjoitus kuuluu:  Niille, jotka kuuntelevat yliajavia junia kiskojen alla.  Kolmesta osasta rakentuvan romaanin ensimmäinen osa Luurata (1868) paljastaa nopeasti, mistä oikein on kyse, eikä se todellakaan ole kevyttä luettavaa. Järvelänsä tunteva tietää kuitenkin, ettei kirjailija jätä lukijoitaan epätoivoon. Tarjolla on väkivallan ja kärsimyksen lisäksi myös kirpeää huumoria ja sopivasti inhimillisyyttä, onnea ja jopa kauneutta.   ROMAANI LÄHTEE LIIKKEELLE  1860-luvun nälkävuosista ja nälkiintyneinä vaeltavien ihmisten hätäaputyömaalta. Helsingin suunnasta rakennettiin rautatietä kohti Pietaria, ja ihmiset hankkiutuivat ratatyömaalle hengissä pysymisen toivossa. Raskas työ ja surkeat olot kaatoivat kuitenkin jo ennestään heikkokuntoisia puurtajia niin tiuhaan tahtiin, että pian siirryttiin nopeaan ja käytännöllisee...

Juha Hurme: Suomen nuijituin nainen

Kuva
  Alatason viihdettä!     Juha Hurme: Suomen nuijituin nainen. Anni Polvan elämä ja teokset. Teos 2025. 262 s. Ihmiset ovat olleet ihania, kriitikot eivät. Onneksi ihmisiä on ollut enemmän.  Näin Juha Hurme kertoo kirjailija Anni Polvan (1915-2003) arvioineen uraansa vuonna 1986. Silloin uraa oli kestänyt jo reilut neljäkymmentä vuotta. Esikoisteos Rakasta minua hiukan ilmestyi 1945. Juha Hurmeen (s. 1959) Anni Polva -teoksen otsikko on räväkkä  Suomen nuijituin nainen mutta alaotsikko perinteinen  Anni Polvan elämä ja teokset .  Kuivakkuudesta Hurmetta ei ole kuitenkaan koskaan moitittu, enkä pitkästynyt tälläkään kertaa. Meno "Nuijitussa" on siinä määrin notkeaa ja letkeää, että vaikka Anni Polva olisi tuttu vain nimenä, Suomen nuijituin nainen saattaa hyvinkin viihdyttää . MUISTAN ITSE LUKENEENI joskus murrosiässä Polvan esikoisen lisäksi hänen seuraavana vuonna ilmestyneen hyvin samankaltaisen romaaninsa Anna suukko, kultaseni! Siihen Polva-h...