Kirjareppu

  Viestit kulkevat kuuman ja kylmän maan väliä   Katja seutu: Runoilijan veisu. WSOY 2026. 81 s. Tästä lähtee kuuman maan veisu ja kylmän maan. / Sinä olet Kedarin teltoissa ja Mesekissä, / minä Munkkivuoressa / ja varsinaissuomalaisessa pikkukylässä. / Sinä vieraiden keskuudessa, / minä vieraiden keskuudessa. / Meidän laulumme lähtee tästä. Katja Seudun (s. 1973) viides runokokoelma Runoilijan veisu  kertoo heti ensimmäisessä runossaan, mistä siinä on kyse. Runon puhuja ja puhuteltava ovat molemmat "laulajia" mutta paikallisesti ja ajallisesti kaukana toisistaan. Tarkkaan ottaen toinen on tämän päivän suomalainen runoilija, toinen Raamatun psalmilaulaja. Kokoelman kansiliepeestä selviää, miksi runoilija on ryhtynyt viestienvaihtoon psalmilaulajan kanssa: Katja Seutu on ollut muokkaamassa Psalmien kirjaa nykysuomeksi. Lienee kuitenkin paikallaan lainata jo alkuun muuatta toistakin runoa: Luuletko, että kirjoitan näitä uskonnollisista syistä? / En, vaan inhimillisistä. Ei ...

  Talvi freskomaalarin opissa   Joel Haahtela: Talvikappeli. Otava 2026. 207 s. Joel Haahtelan (s. 1972) tämänkeväistä Talvikappelia   aloitellessa mieleeni muistui  Anneli Kannon taannoinen Rottien pyhimys  -teos (Gummerus 2021). Kirkkomaalauksia maalataan molemmissa, Kannon romaanissa Hattulan Pyhän ristin kirkkoon 1500-luvulla, Haahtelan Talvikappelissa Pohjois-Italiassa Mantovan seudulla sijaitsevaan pikkukappeliin 1300-luvulla. Nopeasti Haahtela tempaa kuitenkin omiin maailmoihinsa. Sen verran pohjustin lukemistani, että kertasin ensin firenzeläisen mestarin  Giotton (1267-1337) elämänvaiheita ja freskoja, joiden Haahtela on kertonut olleen romaaninsa taustavaikuttajia. TALVIKAPPELIN MAALAUSURAKKA sijoittuu talvikuukausille 1348, jolloin Euroopassa riehuu rutto. Villakaupalla menestynyt ruhtinas on rakennuttanut maaseutuhuvilalleen kappelin ja haluaa sinne freskot, jotka käsittelevät Kristuksen viimeisiä päiviä. Kun freskomaalari apumiehineen saapuu...

  Hengitän, siis olen   Sanna Karlström: Maanpäällinen osa. Otava 2025. 52 s. Sanna Karlströmin  (s.1975) seitsemäs runokokoelma Maanpäällinen osa on ulkoasuansa myöten puhutteleva ja kaunis kirja. Olennaisen Karlströmin kokoelmasta kertovat jo  Päivi Puustisen puuaiheinen   kansikuva ja kokoelman avaukseksi sijoitettu kaksirivi: Jatkun kuin puutarha, syvälle maan sisään. // Tuuli lajittelee lehdet. Maanpäällisen vastakohdiksi mieltyvät sekä maaperä kasvustoineen että kuolemanjälkeinen osamme, erikseen ja yhdessä. Kannen kuvassa on vain yksi puu, mutta puutarhametaforalla runoilija laajentaa yksilöllisen kokemuksen yhteisölliseksi ja yleispäteväksi. Sanna Karlström kirjoittaa meistä kaikista. KOKOELMA KOOSTUU KAHDESTA OSASTOSTA, joista ensimmäinen on nimeltään Maanpäällinen osa ja toinen Puutarha. Kokoelman konkreetti lähtötilanne ilmoitetaan alkajaisiksi kuin viskaten: Sanon sen nyt nopeasti jotta se menisi ohi: / sisareni ruumis työnnettiin kylmiöön kuin ...

  Ansalankoja ja muita viritelmiä   Harry Salmenniemi: Tulikristalli ja muita novelleja. Siltala 2026. 202 s. Reittä pitkin uralla edennyt monilahjattomuus, joka aloitti käsittämättömillä runoteoksilla ja sekavilla novellikokoelmilla, kunnes eteni sietämättömiin perheromaaneihin. Nykyisin kirjoittaa ainoastaan perhearjen ihanuudesta, kurahaalareista ja hiekkaleikeistä. Tyypillisessä kohtauksessa ruuhkavuosia elävä isä etsii kypärämyssyä päiväkodin eteisessä. Harry Salmenniemen  (s. 1983) viidennessä novellikokoelmassa  Tulikristalli  tämän hetken eturivin kirjailijamme saavat sellaista kyytiä, että enpä muista moista lukeneeni. Kohdehenkilöiden huumorintaju on kuitenkin etukäteen varmistettu, ja kun syytettyjen penkillä istuu myös edellä kuvattu monilahjattomuus eli satiirikko Salmenniemi, oikeuteen asti tuskin edetään. Lisää kierroksia "Silsaa"-novelliin tulee kirjailijakuvista, joissa Sanna Marin on Satu Rämö, Petteri Orpo Tommi Kinnunen, Laura Huhtasaari Laur...

  Palvelija isäntäperheensä loukussa   Alia Trabucco Zerán: Puhdas (Limpia, 2022). Suom. Emmi Ketonen. Tammi 2026. 241 s. En tiedä, nauhoitatteko tämän vai teettekö muistiinpanoja, saati onko siellä toisella puolella ketään, mutta jos kuulette minua, jos tosiaankin olette siellä, ehdottaisin vaihtokauppaa: minä kerron teille tarinan, ja kun pääsen loppuun ja viimein vaikenen, te päästätte minut ulos täältä. Chileläisen  kirjailijan  Alia Trabucco Zeránin  (s. 1983) vastikään suomennetun romaanin nimi on lyhesti ja ytimekkäästi Puhdas.  Sen minäkertoja-päähenkilö on työskennellyt seitsemän vuotta Santiagossa varakkaan perheen kotiapulaisena. Hän on  huolehtinut säntillisesti perheen aterioista ja talon ja sen asukkaiden puhtaudesta, ja samalla häneltä itseltään on vaadittu ehdotonta siisteyttä ja nuhteettomuutta. Romaanin alussa neljissäkymmenissä oleva kertoja Estela Garcia istuu kuitenkin teljettynä jonkinlaiseen kuulusteluhuoneeseen tietämättä, tarkk...

  Taiteilua toden ja epätoden rajamailla   Leena Krohn: Näköisyys. Teos 2026. 157 s. Kerran koululaisena Horkka oli saanut laiskanläksyksi silmän ja sen rakenteen. Hän oli oppinut läksynsä, mutta silti hänelle ei selvinnyt, mitä näkeminen oikeastaan on. Silmän rakenne ei sitä selittänyt. Horkka on Leenan Krohnin  (s. 1947) uusimman romaanin Näköisyys päähenkilö. Sankariksi häntä ei voi kutsua, sillä hän on vähäpätöinen, yksikseen elelevä kuvataiteilija ja mietiskelijä. Kun hänen menestynyt ystävänsä Lysander tarjoaa hänelle lomailunsa ajaksi ateljeensa ja mukavan määrän muotokuvatilauksia, ei Horkasta ole torjumaan tarjousta. Leena Krohn rakentaa romaaniaan melkein kuin novellikokoelmaa tapaus tapaukselta. Maalattavaksi asettuu mitä erikoisimpia henkilöitä hovioikeuden tuomarista entiseen palkkamurhaajaan ja anestesiologista maailmankuuluun influensseriin. Onpa ikuistettavien joukossa myös therianeja ja tekoälykin. Istuessaan mallina kuvattavat alkavat kertoa elämästään ...