Kirjareppu

  Voi, Elizabeth, että osaat!   Elizabeth Strout: Haluan kuulla kaiken (Tell Me Everything, 2024). Tammi 2026.  Suom. Kristiina Rikman. 333 s. Tämä on tarina Bob Burgessista, pitkästä, tukevasta miehestä joka asuu Mainessa Crosbyn kaupungissa, ja nyt hänestä puhuessamme hän on kuusikymmentäviisivuotias. Bob on suurisydäminen mies, mutta ei hän sitä itse tiedä. Meidän muiden lailla hän ei tunne itseään niin hyvin kuin uskoo, eikä hän milloinkaan olisi voinut uskoa, että hänen elämässään olisi mitään kertomisen arvoista. Mutta kyllä siinä on, meidän kaikkien elämässä on. Näin alkaa  Elizabeth Stroutin (s. 1956) yhdeksäs suomennettu teos Haluan kertoa kaiken. Strout-fanit tietävät oitis, kenestä on kyse, Bobistahan luimme jo romaaneista  Burgessin pojat ja Lucy meren rannalla. R omaanin toisen keskeisen henkilön eli Bobin kanssa korona-aikaan ystävystyneen Lucyn elämää olemme seuranneet teoksesta  Nimeni on Lucy Barton lähtien. Uutuuden kolmanteen tärkeään he...

  Runoilun ansaittu kunnianpalautus   Vesa Rantama: Runominän vuosi. Kirjoituksia lyriikasta. Siltala 2026. 303 s. Runoilu on palautettava kunniaansa. Se on luomista tässä ja nyt, todellisuuden muokkaamista todellisesta tarpeesta. Runoilu ei ole vain runon kirjoittamista, vaan myös lukemista - se on tilan antamista runoille, ilman valmista odotusta niiden tarjoamista korkealuokkaisista elämyksistä. Kun runoilemme, annamme kielen viedä ja suhtaudumme uteliaisuudella paikkoihin, jonne se meidät vie. Kriitikko ja kulttuuritoimittaja  Vesa Rantama  (s. 1983) sanoo joskus haaveilleensa lyyrikkoudesta mutta runojen lukija hänestä tuli, ja intohimoinen tulikin. Se käy hyvin selville hänen vasta ilmestyneestä kirjastaan Runominän vuosi. A laotsikko tarkentaa kirjan esseekokoelmaksi. Alun sitaattini kertoo Rantaman päämäärän. Runoutta rakastava haluaa runolle lisää lukijoita ja julkista tilaa. Kun itse on kokenut väkevästi runouden merkityksen elämässään, toivoisi, että toise...

  Viestit kulkevat kuuman ja kylmän maan väliä   Katja seutu: Runoilijan veisu. WSOY 2026. 81 s. Tästä lähtee kuuman maan veisu ja kylmän maan. / Sinä olet Kedarin teltoissa ja Mesekissä, / minä Munkkivuoressa / ja varsinaissuomalaisessa pikkukylässä. / Sinä vieraiden keskuudessa, / minä vieraiden keskuudessa. / Meidän laulumme lähtee tästä. Katja Seudun (s. 1973) viides runokokoelma Runoilijan veisu  kertoo heti ensimmäisessä runossaan, mistä siinä on kyse. Runon puhuja ja puhuteltava ovat molemmat "laulajia" mutta paikallisesti ja ajallisesti kaukana toisistaan. Tarkkaan ottaen toinen on tämän päivän suomalainen runoilija, toinen Raamatun psalmilaulaja. Kokoelman kansiliepeestä selviää, miksi runoilija on ryhtynyt viestienvaihtoon psalmilaulajan kanssa: Katja Seutu on ollut muokkaamassa Psalmien kirjaa nykysuomeksi. Lienee kuitenkin paikallaan lainata jo alkuun muuatta toistakin runoa: Luuletko, että kirjoitan näitä uskonnollisista syistä? / En, vaan inhimillisistä. Ei ...

  Talvi freskomaalarin opissa   Joel Haahtela: Talvikappeli. Otava 2026. 207 s. Joel Haahtelan (s. 1972) tämänkeväistä Talvikappelia   aloitellessa mieleeni muistui  Anneli Kannon taannoinen Rottien pyhimys  -teos (Gummerus 2021). Kirkkomaalauksia maalataan molemmissa, Kannon romaanissa Hattulan Pyhän ristin kirkkoon 1500-luvulla, Haahtelan Talvikappelissa Pohjois-Italiassa Mantovan seudulla sijaitsevaan pikkukappeliin 1300-luvulla. Nopeasti Haahtela tempaa kuitenkin omiin maailmoihinsa. Sen verran pohjustin lukemistani, että kertasin ensin firenzeläisen mestarin  Giotton (1267-1337) elämänvaiheita ja freskoja, joiden Haahtela on kertonut olleen romaaninsa taustavaikuttajia. TALVIKAPPELIN MAALAUSURAKKA sijoittuu talvikuukausille 1348, jolloin Euroopassa riehuu rutto. Villakaupalla menestynyt ruhtinas on rakennuttanut maaseutuhuvilalleen kappelin ja haluaa sinne freskot, jotka käsittelevät Kristuksen viimeisiä päiviä. Kun freskomaalari apumiehineen saapuu...

  Hengitän, siis olen   Sanna Karlström: Maanpäällinen osa. Otava 2025. 52 s. Sanna Karlströmin  (s.1975) seitsemäs runokokoelma Maanpäällinen osa on ulkoasuansa myöten puhutteleva ja kaunis kirja. Olennaisen Karlströmin kokoelmasta kertovat jo  Päivi Puustisen puuaiheinen   kansikuva ja kokoelman avaukseksi sijoitettu kaksirivi: Jatkun kuin puutarha, syvälle maan sisään. // Tuuli lajittelee lehdet. Maanpäällisen vastakohdiksi mieltyvät sekä maaperä kasvustoineen että kuolemanjälkeinen osamme, erikseen ja yhdessä. Kannen kuvassa on vain yksi puu, mutta puutarhametaforalla runoilija laajentaa yksilöllisen kokemuksen yhteisölliseksi ja yleispäteväksi. Sanna Karlström kirjoittaa meistä kaikista. KOKOELMA KOOSTUU KAHDESTA OSASTOSTA, joista ensimmäinen on nimeltään Maanpäällinen osa ja toinen Puutarha. Kokoelman konkreetti lähtötilanne ilmoitetaan alkajaisiksi kuin viskaten: Sanon sen nyt nopeasti jotta se menisi ohi: / sisareni ruumis työnnettiin kylmiöön kuin ...

  Ansalankoja ja muita viritelmiä   Harry Salmenniemi: Tulikristalli ja muita novelleja. Siltala 2026. 202 s. Reittä pitkin uralla edennyt monilahjattomuus, joka aloitti käsittämättömillä runoteoksilla ja sekavilla novellikokoelmilla, kunnes eteni sietämättömiin perheromaaneihin. Nykyisin kirjoittaa ainoastaan perhearjen ihanuudesta, kurahaalareista ja hiekkaleikeistä. Tyypillisessä kohtauksessa ruuhkavuosia elävä isä etsii kypärämyssyä päiväkodin eteisessä. Harry Salmenniemen  (s. 1983) viidennessä novellikokoelmassa  Tulikristalli  tämän hetken eturivin kirjailijamme saavat sellaista kyytiä, että enpä muista moista lukeneeni. Kohdehenkilöiden huumorintaju on kuitenkin etukäteen varmistettu, ja kun syytettyjen penkillä istuu myös edellä kuvattu monilahjattomuus eli satiirikko Salmenniemi, oikeuteen asti tuskin edetään. Lisää kierroksia "Silsaa"-novelliin tulee kirjailijakuvista, joissa Sanna Marin on Satu Rämö, Petteri Orpo Tommi Kinnunen, Laura Huhtasaari Laur...