Tekstit

Golnaz Hashemzadeh Bonde: Luontainen käytös

-
Kuva
  Puhutteleva romaani äitinsä hylkimän äitiydestä  Golnaz Hashemzadeh Bonde: Luontainen käytös (Naturliga beteenden, 2022). Suom. Jaana Nikula. Otava 2024. 159 s. Iranissa 1983 syntynyt kirjailija  Golnaz Hashemzadeh Bonde  pakeni jo lapsena perheensä mukana Ruotsiin. Kirjalliseen maineeseen hän nousi vuonna 2017 romaanillaan  Olimme kerran ( Det var vi , suom. 2018). Romaania on kiitelty koskettavaksi tarinaksi maahanmuuttajanaisesta ja hänen ongelmallisista perhesuhteistaan. Kolmannessa romaanissaan  Luontainen käytös Bonde keskittyy äitiyteen, siihen kohdistuviin oletuksiin ja odotuksiin ja sen mukanaan tuomiin paineisiin ja reaktioihin. Kirjassa on sivuja vain puolisentoista sataa, mutta mietittävää riittää ja tunteet lainehtivat. Romaanissa toistuva kehotus katsoa asioita tuorein silmin sopinee lukijankin ohjeeksi, tosin ilman ahdistavia sivumerkityksiään. ROMAANI ALKAA SYNNYTYSLAITOKSELTA. Päähenkilö Lily synnyttää esikoistaan keisarinleikkauksella. Aviomies Marcus istuu hänen v
Lähetä kommentti
Lue lisää

Anna-Riikka Carlson: Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä

-
Kuva
  "Siis kauneutta on. / Rakkautta on. / Iloa on." Anna-Riikka Carlson: Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä. WSOY 2924. 456 s. Otsikkoni säkeet ovat lainaus  Eeva Kilveltä  (s. 1928), vaikka poiminkin ne tähän  Anna-Riikka Carlsonin  kirjasta Rakas Eeva Kilpi. Sen alaotsikko vakuuttaa: Nämä juhlat jatkuvat vielä. WSOY:n kotimaisen kaunokirjallisuuden kustantaja Anna-Riikka Carlson (s.1974) kertoo aloittaneensa säännölliset vierailut Eeva Kilven luona kuutisen vuotta sitten Kilven ollessa 90-vuotias. Kirjailija ja kustantaja ystävystyivät, ja Carlsonin vierailuistaan tekemät muistiinpanot alkoivat muuttua kirjeiksi. Kun Carlson luki niitä Kilvelle, kirjailija ehdotti, että niistä tehtäisiin kirja. Aluksi kirjasta piti tulla ystävien yhteinen, mutta kirjailijan voimavarojen huvetessa päätettiin, että kirjan tekijä on Carlson. Teoksen pääosassa on kuitenkin Eeva Kilpi, vaikka Carlson kertoo keskeiseksi teemakseen valaista kahden eri-ikäisen ihmisen syvenevää ystävystymis
Lähetä kommentti
Lue lisää

Yannick Lahti & Matti Mörttinen: Politiikan pinnan vangit

-
Kuva
  Poliitikkojen seikkailut somen ihmemaassa Yannick Lahti & Matti Mörttinen: Politiikan pinnan vangit. Into 2024. 246 s. Tutkija Yannick Lahden ja toimittaja Matti Mörttisen kirja  Politiikan pinnan vangit kertoo juuri siitä, mistä otsikko lupaa: politiikasta ja poliitikoista pinnallisuuden kahleissa. N opea ja radikaali digitalisaatio on muuttanut myös politiikkaa ja poliitikkoja eikä muutos juuri imartele.      Työparilta on jo aiemmin ilmestynyt kirja Populismin anatomia (2023). Uutuusteos jatkaa samalla suorapuheisuudella. Ainakin minua kirjan analyysit ja tyyli herättelivät eriomaisen ansiokkaasti. KIRJOITTAJAT POHJUSTAVAT teostaan: Tämä on kirja politiikan pinnallistumisesta ajassa, jossa tunne ohittaa tiedon ja kuva ohittaa sanan. Siinä henkilö myy paremmin kuin asia ja tarina paremmin kuin uutinen, yksityinen kiinnostaa enemmän kuin yleinen ja vaikutelma on tärkeämpi kuin totuus. Tähän on siis tultu. Mutta kirjoittajat ottavat ensin vauhtia lähihistoriasta. Samalla lukij
Lähetä kommentti
Lue lisää

Beatrice Salvioni: En pelkää mitään

-
Kuva
  Tyttöenergialla vääryyksiä vastaan  Beatrice Salvioni: En pelkää mitään (La Malnata, 2022). Suom. Leena Taavitsainen-Petäjä. Gummerus 2024. 320 s. Italialaisen Beatrice Salvionin (s. 1995) esikoisromaani En pelkää mitään  alkaa rajulla kohtauksella. Kaksitostavuotias Francesca makaa kotikaupunkiaan Monzaa halkovan Lambrojoen rantaliejussa ja yrittää kammeta päältään kuollutta nuorukaista. Vuotta vanhemman ystävänsä Maddalenan avulla hän vihdoin vapautuu painolastistaan, ja tytöt piilottavat ruumiin parhaansa mukaan.  Miten tilanteeseen on päädytty? Sen selvittämiseksi on lähdettävä liikkeelle eräästä sunnuntaista vuotta aiemmin. Näkökulma romaanissa on  Francescan.  Vanhempiensa kanssa pakollisella kirkkomatkalla oleva Francesca on pysähtynyt seuraamaan sillalta joella touhuavaa kolmikkoa, tyttöä ja kahta poikaa, kun tyttö äkkiä kääntyy katsomaan häntä loistavilla, mustilla silmillään ja hymyilee . Siitä hetkestä alkaen Francesca tietää, kenen seuraan hän haluaa liittyä.  BEATRICE S
Lähetä kommentti
Lue lisää

Katy Hessel: Taiteen historia ilman miehiä

-
Kuva
  Nyt saavat naisetkin paikkansa taidehistoriassa  Katy Hessel: Taiteen historia ilman miehiä (The Story of Art Without Men, 2022). Suom. Sini Linteri. Nemo 2024. 512 s. Näytän Teille, mitä nainen voi tehdä  on uhmakas repliikki noin neljänsadan vuoden takaa. Sen esittäjä  Artemisia Gentileschi (1593 - n. 1653) oli ensimmäinen Firenzen arvostettuun taideakatemiaan hyväksytty nainen. Ei ihme, että englantilainen taidehistorioitsija Katy Hessel  on poiminut juuri tämän sitaatin tunnuslauseeksi kirjaansa Taiteen historia ilman miehiä . Naiset on taidehistoriassa pääosin sivuutettu, tai ainakin heistä on vähän ja monesti silloinkin vähätteleviä mainintoja. Kuulostaa hurjalta, että jo aikanaan menestystä saaneen  Artemisia Gentileschin  taiteen suuri yksityisnäyttely järjestettiin  Lontoon National Galleryssa  ensi kertaa vasta 2020 ja että pari vuotta myöhemmin gallerian kokoelmissa naistaiteilijoiden osuus oli vain yksi prosentti. Katy Hessel on päättänyt osaltaan oikaista mieskeskeistä
2 kommenttia
Lue lisää

Tommi Kinnunen: Kaarna

-
Kuva
  Ei tule rikotusta ehjää    Tommi Kinnunen: Kaarna. WSOY 2024. 207 s. Ajatus saapui kuin tuulenhenki läpi humisevan metsän ja yli solisevan puron: juuri tässä on hyvä, juuri nyt. Maailman pitäisi pysyä aina näin. Kotona isä ja äiti ja suku, johon hän kuuluu. Vieressä serkku, joka tietää elämästä täsmälleen saman, minkä hän itsekin. Sen kanssa lapsena liimattiin samanlaiset kiiltokuvat muistovihkoihin, vanhempana hymyiltiin samoille pojille. Tommi Kinnusen (s. 1973) Kaarna -romaanin päähenkilö Laina on käynyt serkkunsa Vilman ja tämän pikkupojan Martin kanssa ilmoittamassa sotilasosaston vartiopäällikölle kyläläisten havaitsemista epäilyttävistä liikkeistä lähimetsässä. Eletään heinäkuuta 1944 itärajan pinnassa, ja neuvostopartisaanien raa'at iskut  raiskauksineen ja surmineen ovat Itä-Suomessa valitettavan tuttuja.  Kotimatkalla, tutun puron rannalla levätessä, päällikön vähättelevästä ja ärtyisestä käytöksestä kiivastunut Laina vähitellen rauhoittuu ja uskoo sodan kohtapuoliin lo
2 kommenttia
Lue lisää

Abdulrazak Gurnah: Kivisydän

-
Kuva
   Kaksi maata ja kieltä ja jatkuva ikävä kotiin  Abdulrazak Gurnah: Kivisydän (Gravel Heart 2017). Suom. Einari Aaltonen. Tammi 2024. 322 s. Vuoden 2021 kirjallisuusnobelistilta  Abdulrazak Gurnahilta  on jo ennestään suomennettu kaksi romaania Loppuelämät (2022) ja Paratiisi (2023). Ne muistuttavat kovasti toisiaan, mutta uusin suomennos Kivisydän vaikuttaa erilaiselta, vaikka teemat ovat paljolti samoja. Sansibarissa syntynyt kirjailija joutui poliittisista syistä poistumaan kotimaastaan 18-vuotiaana ja teki sittemmin akateemisen uran kirjallisuuden professorina Kentin yliopistossa. Kirjailijan omakohtaisimmaksi romaaniksi luonnehditussa  Kivisydämessä  Gurnah kirjoittaa nuorukaisesta, joka hänkin joutuu lähtemään 1960-luvulla kotoaan Sansibarista Lontooseen. Lähdön syy on toisenlainen, mutta kokemukset elämästä vieraassa maassa ja kulttuurissa ovat itse koettuja. ROMAANISSA KUVATUN pienen sansibarilaisperheen elämä on vaatimatonta mutta turvallista, kunnes kertojan ollessa seitsenv
Lähetä kommentti
Lue lisää