Kirjareppu

"Erikoisoperaatio" Afganistanissa  Svetlana Aleksijevitš: Sinkkipojat (Tsinkovyje maltšiki, 1991). Suom. Pauli Tapio. Tammi 2023. 431 s. Valkovenäläisen, nykyään Berliinissä asuvan nobelistin  Svetlana Aleksijevitšin  (s. Ukrainassa 1948) romaani  Sinkkipojat  on niin rajua luettavaa, että iltamyöhäiseen en sitä suosittele. Pakolliseksi kyllä. Aleksijevitš on kirjoittanut sodasta kaunistelematta ennenkin mm. romaanissa Sodalla ei ole naisen kasvoja (uusi laajennettu laitos ja suomennos 2017) , mutta lukemisen tuskallisuus tuplaantuu, kun Sinkkipoikien sota eli  Neuvostoliiton Afganistanissa vuosina 1979-1989 käymä "matalan intensiteetin konflikti" vertautuu jatkuvasti Ukrainassa paraikaa suoritettavaan "sotilaalliseen erikoisoperaatioon". TOIMITTAJAKSI KOULUTTAUTUNEEN Aleksijevitšin ns. yhteisöromaanit on kaikki tehty samalla tekniikalla. Myös romaaninsa Tšernobylista nousee rukous (suom. 2000) ja Neuvostoihmisen loppu (suom. 2018) kirjailija on rakenta

  Näin meistä tuli juurettomia    Maria Turtschaninoff: Suomaa (Arvejord, 2022). Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom. Tammi 2022. 371 s. Muuan sotamies valtakunnan länsiosasta oli palkaksi uskollisesta palveluksestaan päässyt kruunun torppariksi. Hän purjehti meren yli vastaperustettuun Kokkolan kaupunkiin, vaelsi pitkin joenvartta ja tuli pieneen kylään. -- Kaukana pitäjän itäisimmässä kolkassa oli maa, joka oli sotamiehen raivata viljeltäväksi. Hän tiesi, että tupa hänen täytyisi rakentaa itse, mutta se ei häntä haitannut. Maria Turtschaninoffin (s.1977) ensimmäinen aikuisille suunnattu romaani, sukutarina Suomaa,  alkaa 1600-luvulta ja päättyy meidän päiviimme.  Runsaasti lukijoita ja käännösoikeuksia kerännyt romaani ei kuitenkaan ole ihan tavanomainen sukusaaga.  Yritin aluksi pitää henkilöistä lukua jopa jonkinlaista sukupuuta tehden, kunnes huomasin projektini mahdottomuuden. Päärooli romaanissa on maatilalla, Nevabackalla.   Tilaa asuttavat ja hoitavat ihmiset vaihtuvat ja unohtuvat vuo