Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2019.
Kuva
28. huhtikuuta 2019 Uudestisyntynyt Kuningas Lear Edward St Aubyn siirtää Mediamogulissaan Shakespearea nykyaikaan Edward St Aubyn: Mediamoguli (Dunbar 2017). Suom. Markku Päkkilä. Johnny Kniga 2019. 239 s. Hogarth Pressin Shakespeare -uustulkinnoissa on päästy kolmanteen suomennokseen. Anne Tylerin Äkäpussin ja Jo Nesbøn Macbethin jälkeen on vuorossa Edward St. Aubynin Kuningas Lear -päivitys Mediamoguli. Suomalaislukijoille St Aubyn on ennestään tuttu autobiografisten  Patrick Melrose -tarinoiden kirjoittajana. Niitä lukenut ymmärtää hyvin, miksi Kuningas Learin modernisointi on annettu juuri St Aubyn hoidettavaksi. Shakespearen mustimmaksi ja surrealistisimmaksi tragediaksi luonnehdittu Lear  näyttää    maailman paljolti samankaltaisena kuin Patrick Melrose -romaanit. MEDIAMOGULIN " kuningas" on kahdeksankymppinen Henry Dunbar, monikansallisen Dunbar Trust -imperiumin  perustaja, omistaja ja johtaja. Romaanin alussa hän oleilee vastoin
Kuva
23. huhtikuuta 2019 Venepakolaisen tarina  Kim Thúyn omaelämäkerrallinen esikoisromaani on kipeästä aiheesta kauniisti kerrottu muistelmateos Kim Thúy: Ru (Ru 2009). Suom. Marja Luoma. Gummerus 2019. 144 s. Emme tienneet, missä olimme. Olimme rantautuneet heti kun ensimmäisen kerran näimme maata. Rantaa lähestyessämme olimme huomanneet aasialaisen miehen juoksevan vaaleansinisissä shortseissa alustamme kohti. Hän kehotti meitä vietnamiksi moneen kertaan tulemaan maihin ja tuhoamaan veneen. Oliko mies vietnamilainen? Olimmeko palanneet lähtöpisteeseen neljän meripäivän jälkeen? Kukaan ei tainnut edes ajatella koko asiaa, sillä kaikki hyppäsivät veteen kuin hyökkäyskäskyn saaneet sotilaat. Kim Thúy  (s. 1968) oli kymmenvuotias, kun hän vuonna 1978 pakeni perheensä kanssa Vietnamista Siaminlahden yli täyteen ahdetussa veneessä Malesiaan. Vietnamissa vallan oli ottanut kommunistinen hallitus, ja Thúyn kotikaupunki Saigon oli muutettu Ho Tši Minhin kaupugiksi. Mal
Kuva
19. huhtikuuta 2019 Totta toinen puoli, mutta kumpi?  Pirkko Saisio kertoo otteita elämästään ja työstään faktaa ja fiktiota sekoittaen Pirkko Saisio: Epäröintejä. Tunnustuksia rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä. Siltala 2019. 261 s. Kirjailija, ohjaaja, näyttelijä, käsikirjoittaja  Pirkko Saisio (s. 1949) on täyttänyt juuri 70 vuotta ja julkaissut uuden teoksen, jota en edes yritä sovittaa mihinkään genreen. Epäröintejä  sisältää tekstejä, jotka kirjailija määrittelee alaotsikossa  tunnustuksiksi rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä. Tunnustuksia  viittaa omaelämäkerrallisuuteen. Kirjan alussa kirjoittaja kuitenkin opastaa/varoittaa lukijaansa: Kaikki kirjoittamiseni perustuu siihen, että se mikä voi tapahtua jollekin toiselle, voisi tapahtua minulle. Niinpä en erota muistoa, haavetta, painajaista, unelmaa siitä mikä tapahtuu oikeasti, koska mitään  oikeasti ei ole minulle olemassa. Vaikka teksteissä on paljon tunnistettavissa olevia, oi
Kuva
14. huhtikuuta 2019 Pikkukaupungin ihmiskohtaloita - rehellisesti ja rakkaudella Elizabeth Stroutin novellikokoelmasta  Kaikki on mahdollista löytää ilokseen monia tuttuja ja tutulta vaikuttavia ihmisiä Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista (Anything Is Possible 2017). Suom. Kristiina Rikman. Tammi 2019. 261 s. Yhdysvaltalaisen Elizabeth Stroutin (s. 1956) Pulitzerilla 2009 palkitun romaanin  Olive Kitteridge päähenkilö muistelee jonkun vanhan filosofin sanoneen, että onnellisuus on tuskan puuttumista. Stroutin viime vuonna suomennetussa romaanissa  Nimeni on Lucy Barton (Kirjareppu 9.7.2018) ahdistuksesta pääsy ja onneen kurkottaminen olivat edelleen tärkeitä teemoja, ja sama pätee uusimpaankin Strout-suomennokseen  Kaikki on mahdollista. Elizabeth Stroutiin ihastuneille kirjailijan uusi novellikokoelma tarjoaa juuri sitä, mitä he odottavat. Tarjolla on yhdeksän mestarillista otosta amerikkalaisen - ja miksei suomalaisenkin - pikkukaupungin ihmisten el
Kuva
3. huhtikuuta 2019 Ihmeistä ja hitaista ihmeistä Joel Haahtelan pienoisromaani  Adèlen kysymys henkii syvää rauhaa ja kauneutta Joel Haahtela: Adèlen kysymys. Otava 2019. 188 s. On kirjoja, joiden äärellä unohtaa kaiken ympärillään olevan hälyn, pysähtyy, hiljentyy ja rauhoittuu.  Sellainen on  Joel Haahtelan (s. 1972) uusin, yhdestoista kirja Adèlen kysymys. Ulkoisesti Haahtelan romaaneissa ei tapahdu paljon, ei tälläkään kerralla. Romaanin kertoja, yliopistossa klassisten kielten opettajana toimiva keski-ikäinen mies, täydentää sapattivapaallaan aiempia kirkkohistorian opintojaan tekemällä tutkimusta vanhoista ihmeistä. Kertoja matkustaa kolmeksi joulukuun viikoksi Etelä-Ranskaan Pyreneitten kupeessa sijaitsevaan luostariin tutkimaan 1100-luvulla eläneen Pyhän Adèlen ihmepelastumiseen liittyviä asiakirjoja. Vähitellen matkan syiksi alkaa paljastua muitakin motiiveja.  PÄÄHENKILÖ on Haahtelalle tyypillinen elämässään eksyksiin ajautunut etsi