Kirjareppu

5. maaliskuuta 2018 Venäläistä väkeä omimmillaan  Ljudmila Ulitskajan novelleissa rähistään ja rakastetaan täysillä ja tosissaan Ljudmila Ulitskaja: Meidän tsaarimme väkeä (Ljudi nashego tsarja, 2007). Suom. Arja Pikkupeura. Siltala 2018. 333 s. Suomentaja Arja Pikkupeuralle lämmin kiitos uudesta  Ljudmila Ulitskaja  -suomennoksesta. Vastikään 75 vuotta täyttänyt Ulitskaja (s. 1943) jatkaa kertomuskokoelmassaan Meidän tsaarimme väkeä kansansa elämäntavan ja luonteenlaadun tarkastelua tutulla keveän tuntuisella  mutta ytimeltään syvällisellä tyylillään, ja Pikkupeura pitää jälleen huolen vivahteikkaasta suomennoksesta. Lähes neljäkymmentä kertomusta sisältävä kokoelma on ryhmitelty neljäksi osastoksi. Aluksi esitellään "Meidän tsaarimme väkeä" ja sitten "Veren salaisuudessa" liikutaan perimän tuntumassa. "He elivät kauan..." -osastossa kuljetaan elämänmittaisia matkoja, ja "Matkaenkelissä" on tarjolla satakunta sivua pikkut...

26. helmikuuta 2018 Argentiinalaiskertoja haastaa realistit  Julio Cortázarin novelleissa arki nyrjähtää sijoiltaan Julio Cortázar: Tuli on kaikki tulet. Suom. Anu Partanen. Teos 2015. 191 s. Argentiinalaisen, puolet elämästään Ranskassa viettäneen  Julio Cortázarin (1914-1984)   novellikokoelma  Tuli on kaikki tulet  ilmestyi jo 1966, mutta Anu Partasen suomennosta päästiin lukemaan 2015. Vuosikymmenten saatossa novellit ovat todennäköisesti "kesyyntyneet" eivätkä siis tunnu yhtä surrealistisilta kuin ilmestymisajankohtanaan, mutta mukavasti erilaisia, kokeilevia ja haastavia ne ovat edelleen. Kääntäjän jälkisanat tarjoavat pienen tietopaketin kirjailijan elämästä, kirjallisista pyrkimyksistä ja itse kokoelmasta. Suosittelen kuitenkin lukemaan sinänsä aiheelliset jälkisanat vasta jälkikäteen ja ottamaan novelleista mittaa aluksi ihan omatoimisesti. Sillä tavoin toteutuu parhaiten kirjailijan toive saada leikkiä lukijansa kanssa, herätellä j...

28. tammikuuta 2018 Jokaisella meistä oma kuplansa Olavi Koistisen novellien sankarit ovat tavallisempia kuin alkuun huomaakaan Olavi Koistinen: Mies joka laski miljardiin. Novelleja. Kosmos 2017. 216 s. Olavi Koistisen (s. 1977) esikoiskokoelma Mies joka laski miljardiin on ehdolla Runeberg-palkinnolle, ja siksikin sen novelleihin tarttuu suurin odotuksin. Kirjoittajana Koistinen on verraton. Hänen kielentaitojaan on pakko ihailla, avoin novellimuoto toimii hyvin, ja kuvatut tilanteet piirtyvät näkyville hullunkurisen herkullisina. Koistisen kymmenen novellin kokoelmaa lukee siis lystikseen. Mutta jos novelleista etsii jotain syvällisempää tai pysyvämmin mieleenjäävää, semmoista en oikein löydä, ellei sellaiseksi lueta absurdia kokonaiskuvaa digitalisoituvasta yhteiskunnasta ja sen rattaistoissa parhaansa yrittävistä ihmispoloista. Novellit kertovat nykyajan pojista ja miehistä, joiden ihmissuhteissa jokin määttää. Kontakteja pitäisi olla, mutta yhteyden saant...