Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2018.
Kuva
28. kesäkuuta 2018 Sisällisodan alku on lapsuuden loppu Gaël Fayen mieleenpainuva esikoisromaani kuvaa elämää 1990-luvun Burundissa nuoren pojan näkökulmasta Gaël Faye: Pienen pieni maa (Petit pays, 2016). Suom. Einari Aaltonen. Like 2018. 217 s. Ranskalais-burundilaisen kirjailijan ja muusikon Gaël Fayen (s. 1982) esikoisromaani  Pienen pieni maa on anniltaan paljon sivumääräänsä suurempi. Kirjoittajan omakohtaisiin kokemuksiin pohjaava tarina kertoo 10-11-vuotiaasta Gaby-pojasta, jonka isä on ranskalainen ja äiti Ruandassa syntynyt tutsi. Gaby asuu perheineen Burundin pääkaupungissa Bujumbarassa hyväosaisten kaupunginosassa ja elää sisarineen taloudellisesti huoletonta lapsuutta, kunnes maan  tilanne vuonna 1992 alkaa ratkasevasti muuttua. K aksi suurinta väestöryhmää  hutut ja tutsit eivät  tule toimeen toistensa kanssa. Romaanin prologissa minäkertoja Gaby kyselee isältään, mikä heitä erottaa, mutta isän ainoaksi selitykseksi jää: "Heillä on er
Kuva
20. kesäkuuta 2018 Vainoa voi paeta, kohtaloaan ei  Golnaz Hashemzadeh Bonden pakolaisnaisen tarina on intensiivinen ja haastava lukukokemus Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran (Det var vi, 2017). Suom. Jaana Nikula. Otava 2018. 218 s. Ruotsissa ilmestyy tiheään pakolaisuutta ja maahanmuuttoa käsittelevää kaunokirjallisuutta. Hiljattain kirjoitin Kirjarepussa (11.4.2018) Johannes Anyurun vaikuttavasta, viime vuonna August -palkinnon saaneesta dystopiasta  He hukkuvat äiriensä kyyneliin , ja jälleen olen esittelemässä  pakolaisuuteen kytkeytyvää romaania. Tällä kertaa kyseessä on Iranissa 1983 syntyneen Golnaz Hashemzadeh Bonden toinen romaani Olimme kerran. Kirjailijan perhe pakeni Ruotsiin kirjailijan ollessa vasta pieni lapsi. En tiedä perheen vaiheiden yhteyksistä romaanin tapahtumiin, mutta kirjan minäkertoja Nahid on hänkin paennut Ruotsiin miehensä Masoodin ja pienen tyttärensä Aramin kanssa. Pariskunta on ollut mukana islamistista vallanpitoa vastus
Kuva
5. kesäkuuta 2018 "Näin alkaa uusi aika"  Olli Jalosen Taivaanpallo kertoo valloittavasti oppipojan sinnikkäästä matkasta mestarinsa kaltaiseksi   Olli Jalonen: Taivaanpallo. Otava 2018. 461 s. Näin alkaa uusi aika. Kohta ei ole entistä enää ja pian nähdään pimeimpiinkin nurkkiin. Kaiken voi saada selville mittaamalla jos vain tietää keinot mihin oikeaan suuntaan kulkee. Näin herra Halley on sanonut ja tässä uuden löytämisessä haluan olla mukana. Näin ajattelee Olli Jalosen (s. 1954) uuden romaanin Taivaanpallo  minäkertoja Kuolleenpuun-Angus, josta  englantilainen tähtitieteilijä, fyysikko ja matemaatikko Edmond Halley  (1656-1742) kouluttaa itselleen tutkimusapulaista. Jalosen romaania lukee hartaana ja haltioissaan. Kuinka voikin 1600-luvun lopulle, ensin Saint Helenalle ja sitten pitkän merimatkan jälkeen Englantiin sijoittuva kertomus valistuksen ajan ensimmäisistä valonsäteistä temmata niin matkaansa, että unohtaa kaiken ympärillään ja on täysill