Kirjareppu

  Arvoituksellisia kohtaamisia eteläkorealaisessa lomakaupungissa  Elisa Shua Dusapin: Sokcho talvella (Hiver à Sokcho 2016). Suom. Anu Partanen. Siltala 2023. 148 s. Ranskalais-korealaisen Elisa Shua Dusapinin (s. 1992) vasta suomennettu esikoisromaani Sokcho talvella ilmestyi ranskaksi 2016 ja palkittiin Yhdysvalloissa 2021 parhaana käännöskirjana National Book Award -palkinnolla. Suomentaminen oli siis aiheellista aloittaa siitä, vaikka kirjailija on julkaissut jo kaksi muutakin romaania. Ranskassa syntyneen ja nykyään Sveitsissä asuvan Dusapinin romaaneissa on sanottu olevan monia ranskalaisen kirjallisuuden elementtejä, mutta kyllä ainakin esikoisessa on länsimaista lukijaa ajatellen myös jotain erilaista ja poikkeuksellista, enkä tarkoita vain romaanin miljöötä. Kun muistelen eteläkorealaisen  Han Kangin (s. 1970) suomennettuja romaaneja  Vegetaristi (2017), Ihmisen teot  (2018) ja Valkoinen kirja (2021), olen löytävinäni Dusapinista jotain hyvin samanhenkistä. Romaanien päähenki

  Kotirouva ottaa hatkat  Tessa Hadley: Vapaa rakkaus (Free Love, 2022). Suom. Marianna Kurtto. Gummerus, 2023.  318 s. Kun aloittelin palkitun brittikirjailijan Tessa Hadleyn (s. 1956) ensimmäistä suomennettua romaania Vapaa rakkaus, olin pitkän aikaa ymmälläni. Miten tähän pitäisi suhtautua? Romaanihan on kuin 1950-luvun amerikkalaista melodraamaa, vaikka eletään vuotta 1967 lontoolaisella esikaupunkialueella. Nelikymppinen kotirouva Phyllis Fischer ja hänen ulkoministeriössä työskentelevä miehensä Roger valmistautuvat vastaanottamaan vieraakseen isännän ystävien pojan,  parikymppisen Nicholas Knightin, kun erityisesti tämän äiti Jean on toivonut vierailua. Pariskunnan omista lapsista illallisille osallistuu vain viisitoistavuotias Colette. Yhdeksänvuotias Hugh on jo vetäytynyt omaan huoneeseensa. Vieras ja vierailu eivät kuitenkaan ole ihan sitä, mitä isäntäväki kuvitteli. Oluelta ja tupakalta tuoksahtava, suttuinen nuorimies kyseenalaistaa röyhkeästi pariskunnan porvarillisen elämä

Monta pientä elämää yhdessä ihmisessä Ia Genberg: Yksityiskohdat (Detaljerna 2022). Suom. Jaana Nikula. Johnny Kniga, 2023. 159 s. Hulluuden raja on 39 astetta, mutta jos kuumetta on hiukan vähemmän, sanotaan vaikka 38 astetta, päätyy notkelmaan jossa voin oikeastaan ihan hyvin viettää päiväni. Siinä kohdassa aseet lasketaan, suojamuurit sortuvat ja menneisyyden hahmot ilmaantuvat näkyviin näyttämättä kummituksilta. Ruotsalaisen toimittajan ja kirjailijan Ia Genbergin (s. 1967) viime vuonna August- palkinnolla palkitussa pienessä romaanissa  Yksityiskohdat kuumeinen kertoja muistelee muutamia nuoruudenaikaisia ihmissuhteitaan. Vaikka ne katkesivat hänen tahtomattaan, kertoja ei vaikuta katkeralta tai edes haikealta. Hän kertoo tapahtumista viileän objektiivisesti, kuin haluaisi lähestyä niitä nyt rehellisesti ja peittelemättä.  TEOKSEN NELJÄ LUKUA on nimetty kohteiden nimien mukaan. Johanna ja chileläinen Alejandro ovat olleet kertojan rakastettuja, Niki, oikealta nimeltään Carolina,

  Näitä naisia ei jyrätä  Miriam Toews: Pidä puolesi, Swiv (Fight Night 2021). Suom. Kaisa Kattelus. S&S 2023. 271 s. Pidä puolesi, Swiv on kanadalaisen Miriam Toewsin (s. 1964) toinen suomennettu romaani, mutta hänen koko tuotannossaan jo kahdeksas. Monia palkintoja saanut kirjailija on Kanadassa erittäin suosittu, enkä yhtään ihmettele. Pidä puolesi, Swiv on vauhdikas, absurdi ja silti myös traaginen tarina, jonka tapahtumissa on paljon kirjailijan omakohtaisia kokemuksia. Lapsuus konservatiivisessa mennoniittayhteisössä ja perheessä tapahtuneet itsemurhat ovat olleet mukana kirjailijan teoksissa toisensa jälkeen, ja ne vaikuttavat taustalla myös Pidä puolesi, Swiv -romaanissa, vaikka niitä ei erityisesti käsitelläkään. PIDÄ PUOLESI, SWIV  on eräänlainen kirjeromaani kolmen sukupolven naisista. Yhdeksänvuotias Swiv on toistuvien tappeluiden vuoksi erotettu väliaikaisesti koulusta, ja perheterapeutin ohjeistamana hän kirjoittaa perheensä tapahtumista kirjeitä isälleen. Äiti seli

  Maailmantakaista maailmaa tavoittamassa  Joel Haahtela: Yö Whistlerin maalauksessa. Otava 2023. 175 s. Joel Haahtela  (s.1972) jatkaa neljännessätoista teoksessaan  Yö Whistlerin maalauksessa samoilla linjoilla kuin aiemmin, ja minulle käy taas kerran samoin kuin kirjassa kerrotaan tapahtuvan läheisen ihmisen laulua kuuntelevalle tai muistelevalle:  kulkiessaan laulun läpi ihminen rauhoittui, hänen mielensä tyyntyi ja maailmassa oli hetken helpompi elää. Haahtelan edellisissä romaaneissa, trilogiassa Adèlen kysymys (2019), Hengittämisen taito (2020) ja Jaakobin portaat  (2022), päähenkilöt etsivät apua sisäiseen rikkinäisyyteensä hengellisten kysymysten parista. Uudessakin romaanissa noin nelikymppinen mies päätyy etsimään rauhaa reaalimaailman takaa, mutta tällä kertaa näkyvimmin kuvataiteen, sen tekemisen ja kokemisen avulla. Kertojasta ei  iän lisäksi heru nytkään paljon tietoa.  Kansalliskirjastossa työskentelevä mies lähtee syksyllä 1998 Englantiin Yorkshireen tapaamaan pitkäaik

  Tuntemattomat vanhempamme Kai Aareleid: Tyyni valtameri (Vaikne ookean 2021). Suom. Outi Hytönen. S&S 2023. 308 s. Tyyni valtameri on toinen virolaiselta kirjailijalta ja kääntäjältä  Kai Aareleidilta   (s. 1972) suomennettu romaani. Edellinen Korttitalo ilmestyi suomeksi muutama vuosi sitten. Romaanien rakenteessa ja teemoissa on paljon yhteistä, vaikka itse tarinat ovat tietysti omanlaisiaan. Myös Tyyni valtameri  rakentuu lyhyistä eri aikatasoihin sijoittuvista kohtauksista, ja lukijan on nähtävä vaivaa järjestääkseen tapahtumat päässään aikajärjestykseen. Sirpaleisuudella ja kronologian rikkomisella on oma tehtävänsä mm. jännitteen luojana, mutta samalla se saattaa verottaa lukemisen luistavuutta ja tekstiin paneutumista. ROMAANI ALKAA vuodesta 2010. Virolainen Stella asuu miehineen ja tyttärineen Pietarissa, ja hänen äitinsä Emma on tullut heille kyläilemään. Yllätyksekseen Stella saa selville, että äidillä on kaupungissa miesystävä, josta Stella ei ole koskaan kuullut puh

Itseään voi toteuttaa myös perheenisänä  Juha Itkonen: Teoriani perheestä. Gummerus 2023. 297 s. 1. Ole kiltti.  2. Pyydä anteeksi.  3. Anna anteeksi, äläkä jää kantamaan kaunaa. 4. Yritä ajatella muitakin kuin itseäsi. - -  Ohjeet eivät ole alakoulun luokkahuoneen seinältä, vaan niitä jakaa useaan kertaan palkittu kirjailija Juha Itkonen (s. 1975) uudessa omakohtaisessa teoksessaan Teoriani perheestä. Itkosen kymmenen käskyä tai  teesiä , kuten hän itse ohjeitaan nimittää, vaikuttavat yksikertaisuudessaan leikkimielisiltä, mutta puhuja on tosissaan. Perhe-elämä on monesti kuluttavaa ja kitkaistakin, mutta siinä on myös seesteiset ja onnelliset puolensa. Juuri niille Itkonen haluaa huomiota ja niiden toteutumiseksi ohjeistaa itseään ja lukijoitaan. Kirjoittaja ei pyri esiintymään minään kaikkitietävänä perheneuvojana, vaan hän on lähinnä kokemusasiantuntija. Hän ei peittele epäonnistumisiaan eikä ylpeile saavutuksillaan. Tämmöistä tapahtuu, ja näin on selvitty - toistaiseksi. Oikeastaa

Esseitä tarinoista ja totuudesta Rachel Cusk: Mykkäkoulu (Coventry, 2019). Suom. Kaisa Kattelus. S&S 2023. 238 s. Rachel Cuskin  (s. 1967) romaanien ystävänä tartuin innostuneena Cuskin vasta suomennettuun esseekokoelmaan  Mykkäkoulu.  Autofiktiivinen trilogia Ääriviivat ja viimeksi lukemani  Toinen paikka antoivat odottaa tarkoin harkittua ja sanoitettua pohdintaa sukupuolesta, perheestä, ihmissuhteista, vallankäytöstä ja kirjailijuudesta. Mykkäkoulun teemat ovatkin pääosin samoja kuin romaaneissa, mutta vaikka esseissä esiintyy välillä hyvinkin konkreetteja tilanteita ja henkilökohtaisia kokemuksia, tapausten ja teemojen erittely ja pohdinta vaativat kyllä odottamaani intensiivisempää paneutumista. MYKKÄKOULUN  KOLMESTA OSASTA henkilökohtaisin ja kiinnostavin on seitsemän esseetä sisältävä ensimmäinen osa. Toisen osan kirjoitukset käsittelevät lähinnä taiteilijana olemista, ja kolmas osa koostuu lyhyehköistä kirjallisuuskritiikeistä. Nimensä Mykkäkoulu , englanniksi Coventry,

Kirjailija tekee selvää Venäjästään Mihail Šiškin: Sota vai rauha. Kirjoituksia Venäjästä ja lännestä. Suom. Sirpa Hietanen. WSOY 2023. 222 s. Venäläinen kirjailija Mihail Šiškin   (s. 1961) on asunut perheineen jo pitkään Sveitsissä eikä suunnittele tällä haavaa palaavaansa Venäjälle. Se onkin viisasta, siinä määrin suoraan ja terävästi  Šiškin on puhunut ja kirjoittanut synnyinmaastaan. Erinomainen esimerkki kirjailijan suorapuheisuudesta on alkuvuodesta suomeksi ilmestynyt esseekokoelma  Sota vai rauha . Sen saksankielinen alkuteos on vuodelta 2019, joten pääosin kokoelma on syntynyt ennen Ukrainan sotaa. Mutta vaikka tuoreita ovat ilmeisesti vain esipuhe ja jälkisanat, teos on kuin tähän päivään kirjoitettu. MITEN ON MAHDOLLISTA, ettei valtaosa venäläisistä reagoi juuri mitenkään johtajansa käynnistämään "erikoisoperaatioon"? Joitain vastauksia kysymykseeni tarjosi jo  Svetlana Aleksijevitšin Afganistanin sotaa käsittelevä dokumenttiromaani Sinkkipojat (Kirjareppu 13.2.20

  Näkyjä maailman synnystä hamaan loppuun saakka Jussi Hyvärinen: Olduvain rotko. Kulttuurivihkot 2022. 66 s. Hitaasti maa liikkuu, parahtelee ja ulvoo, / hitaasti ryömivät kivet, kierivät luut esiin, / hitaasti kaivautuvat esi-isät huokaavasta paahtuneesta maasta, / hitaasti syntyvät kuolleista elämään ja katsovat sinua silmiin. Joensuulaisen runoilijan ja kirjastonhoitajan  Jussi Hyvärisen (s. 1973) toinen runokokoelma Olduvain rotko lähtee liikkeelle jyrkkäseinämäisestä laaksosta, joka sijaitsee Itä-Afrikan hautavajoamassa Tansaniassa. Olduvain rotko on merkittävä esihistoriallinen kaivauskohde, ja sitä pidetään ihmiskunnan alkukotina. Osip Mandelštamista väitelleen Hyvärisen mukaan runojen taustalta löytyy venäläisten modernistien koulukunta, akmeistit, ja sen piirissä vaikuttanut adamismi. Adamistit halusivat kuvata maailmaa Aadamin silmin, tuoreena ja vastasyntyneenä, ja samaa tavoittelee onnistuneesti myös Jussi Hyvärinen. KOKOELMAN ENSIMMÄINEN OSASTO on omistettu Aadamille ja

"Erikoisoperaatio" Afganistanissa  Svetlana Aleksijevitš: Sinkkipojat (Tsinkovyje maltšiki, 1991). Suom. Pauli Tapio. Tammi 2023. 431 s. Valkovenäläisen, nykyään Berliinissä asuvan nobelistin  Svetlana Aleksijevitšin  (s. Ukrainassa 1948) romaani  Sinkkipojat  on niin rajua luettavaa, että iltamyöhäiseen en sitä suosittele. Pakolliseksi kyllä. Aleksijevitš on kirjoittanut sodasta kaunistelematta ennenkin mm. romaanissa Sodalla ei ole naisen kasvoja (uusi laajennettu laitos ja suomennos 2017) , mutta lukemisen tuskallisuus tuplaantuu, kun Sinkkipoikien sota eli  Neuvostoliiton Afganistanissa vuosina 1979-1989 käymä "matalan intensiteetin konflikti" vertautuu jatkuvasti Ukrainassa paraikaa suoritettavaan "sotilaalliseen erikoisoperaatioon". TOIMITTAJAKSI KOULUTTAUTUNEEN Aleksijevitšin ns. yhteisöromaanit on kaikki tehty samalla tekniikalla. Myös romaaninsa Tšernobylista nousee rukous (suom. 2000) ja Neuvostoihmisen loppu (suom. 2018) kirjailija on rakenta