Kirjareppu

  Lupa lumoutua, halu järkyttyä  Rita Felski: Kirjallisuuden hyödyllisyys (Uses of Literature, 2008). Suom. Jyrki Vainonen. Vastapaino 2024. 222 s. Kirjallisuuden hyödyllisyys ei vaikuta erityisen houkuttelevalta kirjan nimeltä, eikä Virginian yliopiston professorina työskentelevän  Rita Felskin  teoksen alkuperäinenkään nimi Uses of Literature ole se innostavampi. Kansiensa sisällä kirja kuitenkin tarjoaa kiinnostavan katsauksen siihen, miten lukijat ja tekstit kohtaavat toisensa. Kirja on kirjoitettu lähinnä kirjallisuuden tutkijoille, mutta sillä on antinsa myös tavalliselle lukijalle. Kirjoittaja lähtee jo liikkeelle ajatuksesta, että akateeminen lukutapa suhtautuu liian torjuvasti tavanomaiseen lukemisesta nauttimiseen. Pelätään, että sellainen syö tutkijalle tärkeää kriittistä asennetta. Tiukan vastakkainasettelun Felski kuitenkin torjuu. Hänen tarkoituksenaan on osoittaa, että erilaisilla lukutavoilla on paljon yhteisiä piirteitä, kunhan ne vain tunnistetaan ja tunnustetaan. Se

  Kaksi kaunista pienoisromaania Irlannista  Claire Keegan: Nämä pienet asiat (Small Things Like These, 2021). Suom. Kristiina Rikman. Tammi 2023. 116 s. Claire Keegan: Kasvatti (Foster, 2010). Suom. Kristiina Rikman. Tammi 2024. 83 s. Irlantilainen kirjailija  Claire Keegan  (s. 1968) tuli minulle tutuksi ensin elokuvan kautta.  Keeganin maanmies  Colm Bairéad  on ohjannut hänen  Kasvatti -romaanistaan pääosin iirinkielisen elokuvan nimellä  Hiljainen tyttö. Se  palkittiin  Berliinin elokuvajuhl i lla 2022 ja sai hyvän vastaanoton myös Suomessa. Hauska sattuma oli, että kun innostuneena vastikään suomennetusta Kasvatista tartuin viime vuonna suomeksi ilmestyneeseen  Nämä pienet asiat  -romaaniin, selvisi, että siitäkin on jo elokuva.  Filmin on romaanin alkuperäisellä nimellä ohjannut belgialainen   Tim Mielants,  ja  se esitettiin Berliinin elokuvajuhlilla aivan äskettäin. Ymmärrän hyvin molempien romaanien filmatisoinnin. Tarinat ovat itsessään selkeitä ja etenevät suoraviivaisesti.

  Kun merkitystä on vain vain selviytymisellä ja rakastamisella  Harry Salmenniemi: Sydänhämärä. Siltala 2024. 215 s. Olen hereillä. Heräsin siihen, että sierain vihelsi. Minun ei tarvitse valvoa. Kaikki ovat unessa. Voin mennä nukkumaan vaikka heti. Ja kuitenkin olen hereillä. Joel hengittää rauhallisesti, samoin Maria. Vauvan hengitystä en kuule. Silti vauva hengittää. Meillä ei ole mitään hätää. Ei mitään hätää, ja aina hieman hätää. Harry Salmenniemi  (s. 1983) jatkaa autofiktion hengessä myös toisessa romaanissaan Sydänhämärä. Romaani kertoo pienen perheen elämää rajusti ravistelevasta vuodenvaihteesta niin intensiivisesti ja tunteisiin käyvästi, että sen kertojan hätä ja huoli tarttuvat lukijaankin. Perheessä odotetaan piakkoin tapahtuvaa toisen lapsen syntymää, kun kaksi- ja puolivuotias esikoinen Joel sairastuu diabetekseen ja joutuu sairaalaan. Vanhemmat ovat äkkiä aivan uudessa tilanteessa. Isä asettuu sairaalaan poikansa kanssa, että äiti voisi hiukan levätä, mutta kohta äit