Kirjareppu

Projektin loppu  Annie Ernaux: Tapaus (L'événement, 2000). Suom. Lotta Toivanen. Gummerus 2023. 87 s. Nyt tiedän, että käyköön miten käy, vien tämän projektin loppuun yhtä päättäväisesti kuin kaksikymmentäkolmevuotiaana revin raskaustodistukseni. Kun viime vuonna Nobelin kirjallisuuspalkinnolla palkittu Annie Ernaux (s. 1940) ryhtyi kirjoittamaan laittomasta abortistaan, siitä oli kulunut jo useampi vuosikymmen. Opiskeluaikainen kokemus oli niin rankka, että se ei jättänyt häntä rauhaan, ennen kuin hän rohkeni käydä siihen kirjallisesti käsiksi. Tapaus on intiimimpi ja keskitetympi kuin Ernaux'lta hiljattain suomennetut  Vuodet  ja Isästä. Äidistä  -teokset, mutta lähtökohdat ja tekniikka ovat samat. ERNAUX'N PIENIKOKOISET, PUHUTTELEVAT TEOKSET perustuvat hänen omaan elämäänsä ja omiin kokemuksiinsa. Henkilökohtaiset tapahtumat asettuvat kuitenkin aina niitä ympäröivään yhteiskunnalliseen kehykseen, ja yksityinen ja yleinen peilautuvat keskenään tehokkaasti ja terävästi.

  Mies, joka rakasti mehiläisiä  Andrei Kurkov: Harmaat mehiläiset. Suom. Arja Pikkupeura. Otava 2023. 385 s. Venäjäksi kirjoittavaan ukrainalaiseen Andrei Kurkoviin (s. 1961)   sain ensituntuman viime vuonna, kun Otava julkaisi hänen 2006 suomennetusta (suom. Eero Balk) romaanistaan Kuolema ja pingviini uuden paino ksen. Hyytävyydessäänkin kerrassaan mainio tarina nelikymppisestä yksineläjästä Viktorista ja hänen Miša-nimisestä pingviinistään innosti tarttumaan uusimpaan Kurkov-suomennokseen Harmaat mehiläiset, ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Kuolema ja pingviini sijoittui Kiovaan ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeiseen sekasortoiseen aikaan, jossa jokainen yritti selvitä, miten parhaaksi näki. Kun juuri kehenkään ei voinut luottaa, elämä muuttui vaaralliseksi ja vähitellen yhä painajaismaisemmaksi. Lukijan ahdistusta helpottivat kuitenkin Kurkovin kirpeä huumori ja hänen päähenkilönsä sukkulointitaidot. Harmaat mehiläiset ilmestyi venäjäksi 2018. Se kertoo Itä-Ukrainan miehityksen

  Synnytä tai kuole!  Maggie O'Farrell: Lucrezian muotokuva (The Marriage Portrait, 2022). Suom. Leena Ojalatva. S&S, 2023. 428 s. Vaikutuin viime vuonna kovasti pohjoisirlantilaisen Maggie O'Farrellin romaanista Hamnet. Shakespearen perhetragedian jälkeen kirjailija jatkaa historiallisten aiheiden parissa ja tälläkin kertaa varsin traagisissa merkeissä. Lucrezian muotokuva sijoittuu renessanssiajan Italiaan ja kertoo nuoren Lucrezia de Medicin järkyttävästä kohtalosta miehisen vallankäytön pelinappulana. Lucrezia on historiallinen henkilö, vaikka hänen lyhyestä elämästään on vähän tietoja. Hän syntyi vuonna 1545 Firenzessä suurherttua Cosimo de' Medicin perheeseen ja joutui äkisti kuolleen sisarensa sijasta avioitumaan jo teini-iässä Ferraran herttuan Alfonso II d'Esten kanssa. Viisitoistavuotiaana Lucrezia matkasi kotikaupungistaan kohti Ferraraa ja herttuattaren roolia, mutta ei kulunut vuottakaan, kun hän oli kuollut. Virallinen kuolinsyy oli "mätäkuume&qu