Kirjareppu

  Paljon muutakin kuin surukirja   Siri Hustvedt: Haamutarinoita (Gost Stories, 2026). Suom. Cristina Sandu. Otava 2026. 345 s. Tässä talossa kummittelee, sitä asuttaa haamu, jonka Paul ja minä loimme yhdessä, tuo "me" jota ei ole enää olemassa, ei ainakaan nykyhetkessä. Se on kuitenkin tunkeutunut kaikkiin huoneisiin. Se on menneisyyden halaava, koskettava, rakasteleva, naurava, lohduttava, riitelevä, hiljaa puhuva kaksoishahmo, joka viljelee vain "meille" tuttuja vitsejä ja viittauksia. Siri Hustvedtin (s. 1955) Haamutarinoita- teos alkoi syntyä pian sen jälkeen, kun hänen miehensä Paul Auster kuoli 30. huhtikuuta 2024. Kuuluisa yhdysvaltalainen kirjailijapariskunta oli elänyt yhdessä 43 vuotta. Kolme päivää aiemmin Paul oli sanonut haluavansa palata haamuna. Kerron haamutarinoita , kirjoittaa Siri. Olemme tottuneet puhumaan suruprosessista viisivaiheisena surutyönä, jonka viimeinen vaihe hyväksyminen on ymmärretty surun yli pääsemiseksi. Kirjallisuustieteen lisäk...

    "Täällä on vieläkin niin kaunista."   Tara Menon: Upoksissa (Under Water, 2026). Suom. Kaisa Kattelus. Siltala 2026. 224 s. Sen päivän jälkeisenä päivänä kuulin jonkun naisen sanovan rannalla: "Täällä on vieläkin niin kaunista," Hän kuulosti hämmentyneeltä, ja minä ymmärsin häntä. Taivas oli taas sininen, aurinko paistoi kirkkaana. Intiassa syntyneen ja nykyisin Harvardin yliopistossa työskentelevän  Tara Menonin  esikoisromaani  Upoksissa  kertoo Thaimaan Phuketissa tapaninpäivänä 2024 tapahtuneesta tsunamista ja sen seurauksista päähenkilö-kertojan elämässä. Aiheestaan huolimatta romaani ei kuitenkaan ole ns. katastrofitarina. Jo takakansiteksti paljastaa, että kysymys on menetyksistä ja surusta. Upoksissa on siis pikemmin trauma- ja surutyökertomus ja samalla eräänlainen varoitustarina siitä, mitä luonnossa ja ilmastossa on tapahtumassa. Lainaan edelleen romaania: Sinä kesänä, kun Arielle ja minä olimme 14-vuotiaita, näimme ensimmäisen kerran k...