Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2021.

Katja Kaukonen: Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan

Kuva
  Näkymättömiin siivottujen naisten saari  Katja Kaukonen: Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan. WSOY 2020. 377 s. Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan  on nykyään Tampereella asuvan  Katja Kaukosen (s. 1969) viides teos. Se kertoo paikasta, jonne 1920-luvun puolivälissä lähetetään joukko mielisairaiksi luokiteltuja naisia muka paranemaan. Tosiasiassa heidän toipumiseensa ei uskota vaan heidät halutaan eristää käyttäytymisensä tai muuta väestöä häiritsevien taipumustensa perusteella. Paikka muistuttaa kovasti Seilin saarta, joka toimi ensin leprasairaiden hoito- ja karkotuspaikkana ja sen jälkeen mielisairaalana vuoteen 1962 asti. Viime vuosina Seilin asukkaiden kohtalot ovat kovasti kiinnostaneet sekä kirjailijoita että lauluntekijöitä. Katja Kaukonen kirjoittaa kuitenkin oman romaaninsa irti historiallisesta Seilistä. Romaanin alussa kertoja nimeää saaren Tiiralinnaksi ja kertoo siellä toimeenpannun hoitokokeilun päättyneen tuloksettomana. Näin kirjailija pääsee ilman realismin k

Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö

Kuva
Kun elämä on pelkkää esitystä  Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö. Amy ja Isabelle (Amy and Isabelle 1998). Suom. Marja Haapio. Tammi 2020. 461 s.  Yhdysvaltalaisen Elizabeth Stroutin  (s. 1956) esikoisromaani  Pikkukaupungin tyttö ilmestyi suomeksi jo 2001, silloin Otavan kustantamana. Viime vuonna Marja Haapion suomennos julkaistiin uudelleen Tammen Keltaisessa kirjastossa .  Hyvä näin, sillä uskon meitä Stroutin esikoisromaanin missanneita olevan enemmänkin. Keltaisessa kirjastossa ovat jo  aiemmin saaneet paikkansa   Stroutin myöhemmät teokset Nimeni on Lucy Barton  (2016, suom. 2018) ,  Kaikki on mahdollista  (2017, suom. 2019)   ja  Olive Kitteridge   (2008, suom. 2019) .  Esikoisteos ei kuitenkaan  jää niistä jälkeen missään suhteessa.  Stroutinsa löytäneet huomaavat nopeasti, että e sikoisessa  ovat läsnä jo kaikki kirjailijan kertojanlaadulle ominaiset elementit. ON NAUTINTO päästä jälleen kerran tarkkailemaan lähietäisyydeltä pienen maaseutukaupungin elämää ja ihmisiä h

Jeanette Winterson: Aikakuilu

Kuva
  Kekseliäs päivitys Shakespearen Talvisesta tarinasta  Jeanette Winterson: Aikakuilu (The Cap of Time, 2015). Shakespearen Talvinen tarina omin sanoin. Suom. Saara Pääkkönen. Johnny Kniga 2020. 332 s.  Shakeaperen (1564-1616) näytelmien uustulkintojen sarjasta on saatu suomeksi jo kuusi romaania. Brittikirjailija  Jeanette Wintersonin  (s. 1959) Aikakuilu on moderni versio Shakespearen  Talvisesta tarinasta. Aikakuilu  julkaistiin sarjassa ensimmäisenä, mutta suomeksi se ilmestyi vasta viime vuonna. Suomennosten ilmestymisjärjestyksellä ei kuitenkaan ole merkitystä. Sarjan kaikki teokset ovat tähän mennessä olleet kiinnostavan omintakeisia. TALVINEN TARINA ei kuulu  Shakespearen esitetyimpien näytelmien joukkoon, ja siksi on paikallaan, että Winterson esittelee romaaninsa alussa näytelmän juonen ja henkilöt. Näin lukijalle tarjoutuu tilaisuus tarkkailla, miten kirjailija muuntaa tarinaa omiin tarkoituksiinsa. Näytelmän tapahtumapaikat Winterson on siirtänyt Sisilian ja Böömin kuninga

Anni Kytömäki: Margarita

Kuva
Anni Kytömäen Margarita pitää otteessaan kauan lukemisen jälkeenkin  Anni Kytömäki: Margarita. Gummerus 2020. 582 s. Silloin tällöin saa käsiinsä kirjan, josta ei millään hennoisi irrottautua. Minulle sellainen on ollut joulun lukuhetkiin säästelemäni Margarita, Anni Kytömäen (s. 1980) kolmas ja vastikään Finlandialla  palkittu romaani. Olen pitänyt kovasti myös Kytömäen edellisistä romaaneista Kultarinta (2014) ja Kivitasku (2017), joten tiesin kyllä mitä odottaa. Margarita on ollut kuitenkin jotain vielä enemmän runsaudessaan, runollisuudessaan, syvällisyydessään ja salaperäisyydessään. Valitessaan Margaritan viime vuoden Finlandia -palkinnon voittajaksi kapellimestari Hannu Lintu  vertasi Kytömäen kerrontaa osuvasti aaltojen kannatteluun. Lukija liikkuu eteenpäin kuin virrassa, keinuu välillä suvannoissa ja jatkaa taas matkaa viejäänsä luottaen. Vaikutelmaa voimistaa romaanin väkevä virtasymboliikka. Päähenkilön sisimmän ja mielialojen ymmärtämisen avainhetkiä ovat pysähdyttävät ve