Kirjareppu

20. tammikuuta 2019   Mie-oon, mie-oon, mie-oon! Johanna Laitilan esikoisromaani kertoo tornionjokivartisen Elsen kielellisestä ja seksuaalisesta heräämisestä väkevin kuvaryöpyin Johanna Laitila: Lilium regale. Gummerus 2019. 350 s. Ei ole ensimmäinen kerta, kun ihmettelen, miksi romaani alkaa niin mutkikkaasti, että kestää aikansa päästä jyvälle kirjan varsinaisesta juonesta ja vasta romaanin lopussa aloituksen mieli ratkeaa kokonaan. Kehyskertomus kyllä paketoi tarinan mukavasti, kun lukija tavallaan pakotetaan - ajatuksissaan tai konkreetisti - palaamaan loppusivuilta uudelleen kirjan alkuun. Mutta avauksen hämäryys/salaperäisyys saattaa olla myös kirjaan tarttumisen este. Toivon sydämestäni, että  Johanna Laitilan (s. 1986) vahva esikoisromaani  Lilium regale   välttyy sellaiselta kohtalolta. ROMAANI ALKAA  myyttisellä prologilla, ja sen ensimmäisessä luvussa ollaan Ruotsin Eskilstunassa vuonna 2018. Elisa-niminen nainen hoitaa va...

15. joulukuuta 2018 Muistojaan on mahdoton paeta Kai Aareleidin Korttitalo on kaunis, runollinen kasvutarina sodanjälkeisestä Tartosta Kai Aareleid: Korttitalo (Linnade põletamine, 2016). Suom. Outi Hytönen. S&S 2018. 333 s. Mitä jää ihmisestä? Jäljelle jääneille hän on lopulta vain muistoja. Mutta joskus on saatava jotain käsinkosketeltavampaa. Jotain, mitä voi koskea, josta voi pitää kiinni.    Pienenä  päättelin päässäni, että jos on mitään toivoa saada tietää jotain isästä, päästä lähemmäs häntä, koskettaa häntä, niin kuin hän ei ikinä eläessään antanut koskettaa, on se mahdollista vain hänen tavaroidensa kautta. Ja minä tein hänestä luettelon. Näin muistelee lapsuuttaan ja isäsuhdettaan aikuinen Tiina virolaisen   Kai Aareleidin  (s. 1972, Tartto) toisessa romaanissa Korttitalo. Tiina on vihdoin valmis kertomaan  nuoruusvuosistaan sodanjälkeisessä Tartossa   ja tekee sen kirjoittamalla tarinaansa mustaan nahka...

28. kesäkuuta 2018 Sisällisodan alku on lapsuuden loppu Gaël Fayen mieleenpainuva esikoisromaani kuvaa elämää 1990-luvun Burundissa nuoren pojan näkökulmasta Gaël Faye: Pienen pieni maa (Petit pays, 2016). Suom. Einari Aaltonen. Like 2018. 217 s. Ranskalais-burundilaisen kirjailijan ja muusikon Gaël Fayen (s. 1982) esikoisromaani  Pienen pieni maa on anniltaan paljon sivumääräänsä suurempi. Kirjoittajan omakohtaisiin kokemuksiin pohjaava tarina kertoo 10-11-vuotiaasta Gaby-pojasta, jonka isä on ranskalainen ja äiti Ruandassa syntynyt tutsi. Gaby asuu perheineen Burundin pääkaupungissa Bujumbarassa hyväosaisten kaupunginosassa ja elää sisarineen taloudellisesti huoletonta lapsuutta, kunnes maan  tilanne vuonna 1992 alkaa ratkasevasti muuttua. K aksi suurinta väestöryhmää  hutut ja tutsit eivät  tule toimeen toistensa kanssa. Romaanin prologissa minäkertoja Gaby kyselee isältään, mikä heitä erottaa, mutta isän ainoaksi selitykseksi jää:...

26. lokakuuta 2017 Sota pilasi isän henkisesti  Elina Sanan muistelmakirjassa rauhan myötä alkaa toisenlainen sota Elina Sana: Isän sota. Siltala 2017. 338 s. Sodassa olleiden miesten psyyken vauriot nousivat julkiseen keskusteluun  Ville Kivimäen  väitöstutkimuksen ja siihen perustuvan tietoteoksen  Murtuneet mielet myötä . Vuonna 2013 Kivimäki sai kirjastaan Tieto-Finlandia-palkinnon. Kivimäki pyrki tutkimuksessaan selvittämään, missä sodan vaiheissa sotilaille tapahtui henkisiä romahduksia ja millaisia nämä rivimiesten "tärähtäneiksi" luokittelemat sairastuneet olivat. Tutkija, toimittaja ja tietokirjailija  Elina Sana (1947) etsii muistelmakirjassaan Isän sota  vastausta samoihin kysymyksiin mutta yksilötasolla. Salo tarkastelee kirjassaan sodasta "hermostuneena" palanneen isänsä käsittämätöntä käytöstä ja hurjia raivonpurkauksia. Sana on aiemmin tutkinut mm. sotavankien ja juutalaisten luovutuksia Saksaan ja p...

13. elokuuta 2017 Pojasta mieheksi New Yorkissa  Steven Schraderin omaelämäkerralliset kertomukset tuovat mieleen Woody Allenin elokuvat Steven Schrader: Se minkä ansaitsimme - kertomuksia New Yorkista. Suom. Aleksi Milonoff. LURRA Edotions 2016. 255 s. Kolmannen yliopistovuoteni jälkeen vietin kesän vanhempieni vuokraamassa talossa Atlantic Beachessa, jossa luin ja yritin kirjoittaa novelleja. Minusta tuntui, etten pystynyt kilpailemaan isäni kanssa menestyksestä vaatebisneksessä. Ainoa mahdollisuuteni oli tulla kuuluisaksi kirjailijaksi. Yhdeksäntoistavuotias amerikanjuutalainen Steven Schrader (s. 1935) on ollut kirjoittajakurssilla ja saanut jo yhden novelleistaan julkaistuksi, kun hän uskaltautuu näyttämään kertomuksiaan äidilleen. Äiti mainitsee niistä isälle, ja kun kodissa samana iltana kokoontuu isän ystäväpiiri jokaviikkoiseen pokeri-iltaansa, isä vaatii "uutta Tolstoita" lukemaan julkaistun novellinsa viskiä siemailevalle seurueelle. Vastaanot...