Kirjareppu

  Runoilun ansaittu kunnianpalautus   Vesa Rantama: Runominän vuosi. Kirjoituksia lyriikasta. Siltala 2026. 303 s. Runoilu on palautettava kunniaansa. Se on luomista tässä ja nyt, todellisuuden muokkaamista todellisesta tarpeesta. Runoilu ei ole vain runon kirjoittamista, vaan myös lukemista - se on tilan antamista runoille, ilman valmista odotusta niiden tarjoamista korkealuokkaisista elämyksistä. Kun runoilemme, annamme kielen viedä ja suhtaudumme uteliaisuudella paikkoihin, jonne se meidät vie. Kriitikko ja kulttuuritoimittaja  Vesa Rantama  (s. 1983) sanoo joskus haaveilleensa lyyrikkoudesta mutta runojen lukija hänestä tuli, ja intohimoinen tulikin. Se käy hyvin selville hänen vasta ilmestyneestä kirjastaan Runominän vuosi. A laotsikko tarkentaa kirjan esseekokoelmaksi. Alun sitaattini kertoo Rantaman päämäärän. Runoutta rakastava haluaa runolle lisää lukijoita ja julkista tilaa. Kun itse on kokenut väkevästi runouden merkityksen elämässään, toivoisi, että toise...

  Viestit kulkevat kuuman ja kylmän maan väliä   Katja seutu: Runoilijan veisu. WSOY 2026. 81 s. Tästä lähtee kuuman maan veisu ja kylmän maan. / Sinä olet Kedarin teltoissa ja Mesekissä, / minä Munkkivuoressa / ja varsinaissuomalaisessa pikkukylässä. / Sinä vieraiden keskuudessa, / minä vieraiden keskuudessa. / Meidän laulumme lähtee tästä. Katja Seudun (s. 1973) viides runokokoelma Runoilijan veisu  kertoo heti ensimmäisessä runossaan, mistä siinä on kyse. Runon puhuja ja puhuteltava ovat molemmat "laulajia" mutta paikallisesti ja ajallisesti kaukana toisistaan. Tarkkaan ottaen toinen on tämän päivän suomalainen runoilija, toinen Raamatun psalmilaulaja. Kokoelman kansiliepeestä selviää, miksi runoilija on ryhtynyt viestienvaihtoon psalmilaulajan kanssa: Katja Seutu on ollut muokkaamassa Psalmien kirjaa nykysuomeksi. Lienee kuitenkin paikallaan lainata jo alkuun muuatta toistakin runoa: Luuletko, että kirjoitan näitä uskonnollisista syistä? / En, vaan inhimillisistä. Ei ...