Kirjareppu

20. heinäkuuta 2018 Sotapakolaisesta yläluokkaiseksi nukkevaimoksi  Anne Swärdin klaustrofobisessa perhedraamassa ihmissuhteet perustuvat valtaan ja salaisuuksiin Anne Swärd: Vera (Vera 2017). Suom. Jaana Nikula. Otava 2018. 373 s. Vanna pukee nuoren morsiamen ja nyörittää kureliivin tiukasti. Hän on ehkä ainoa, joka ymmärtää mistä tässä avioliitossa on oikeastaan kyse ja siinä mielessä hän on vastuussa tulevista tapahtumista. Ruotsalaisen Anne Swärdin (s. 1969) kolmas suomennettu romaani Vera alkaa pahaenteisesti. Eletään vuotta 1945, ja Cederin yläluokkaisen tukholmalaisperheen 33-vuotias esikoispoika Ivan on vihdoin, viidesta veljeksestä viimeisenä, menossa naimisiin. Perheen luottopalvelija Vanna pukee 17-vuotiasta morsianta Sandrinea vihkikuntoon. Morsian on putkahtanut perheeseen kuin tyhjästä eikä osaa sanoa ruotsiksi muuta kuin tahdon.  Kaiken lisäksi hän viimeisillään raskaana. Anne Swärd lataa romaaniinsa jo alkusivuilla vahvan jännitteen ...

9. heinäkuuta 2018 Äiti, tytär ja epätäydellinen rakkaus  Elizabeth Stroutin vähäeleinen ihmissuhderomaani ei lakkaa hämmästyttämästä Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton (My Name Is Lucy Barton, 2016). Suom. Kristiina Rikman. Tammi 2018. 164 s. Yhdysvaltalaisen Elizabeth Strout in (s. 1956) toisen suomennetun romaanin  Nimeni on Lucy Barton kansikuvassa häämöttää Manhattanilla sijaitsevan art deco -tyylisen pilvenpiirtäjän Chrysler Buildingin torni. Romaani alkaa sen tarkkailulla, ja rakennukseen palataan vielä usean kerran. Sen valot ja kauneus ovat viesti sekä katsojalle että lukijalle. Stroutin romaanissa eletään 1980-luvun puoliväliä. Nimihenkilö-kertoja Lucy on joutunut sairaalaan umpilisäkeleikkaukseen mutta alkanut operaation jälkeen selittämättömästi kuumeilla eikä pääse kotiin.Oireet vaikuttavat psykosomaattisilta. Lucy katselee ikkunasta Chrysler Buildingin tornia ja kaipaa kotona odottavia miestään ja viisi- ja kuusivuotiaita tyttäriä...

9. marraskuuta 2017 Tottelenko vai ajattelenko itse?  Ben Kallandin esikoisromaanissa Jehovan todistajiin kuuluvan perheen sisarukset etsivät omaa tietään kukin tavallaan Ben Kalland: Vien sinut kotiin. Atena 2017. 284 s. Totuus on optinen illuusio, jota ei voi nähdä, jos katsoo sitä suoraan. Fiktio on sitä, että keksitään asioita, jotka eivät ole totta mutta jotka paljastavat totuuden. -  Näin ajattelee muuan henkilö Ben Kallandin (s. 1959) esikoisromaanissa Vien sinut kotiin. Myös kirjailija tuntuu ajattelevan samoin. Kirjansa jälkisanoissa hän kertoo Jehovan todistajien yhteisöön sijoittuvan romaaninsa olevan fiktiota ja sen henkilöiden ja tapahtumien keksittyjä. Kirjailija on kuitenkin itse varttunut samassa uskonnollisessa yhteisössä ja tutustunut perusteellisesti romaaninsa kertoja-päähenkilön Markus Douglasin myöhempään elin- ja työympäristöön liikkeen New Yorkin pääkonttorissa. Kalland siis pyrkii mitä ilmeisimmin olemaan totuudenmukainen, vaik...