Kirjareppu

 Suhde, jossa sekoittuivat seksi, aika ja muisti  Annie Ernaux: Nuori mies (Le jeune homme, 2022). Suom. Lotta Toivanen. Gummerus 2023. 40 s. Jollen kirjoita asioista, niitä ei ole viety loppuun asti, ne on pelkästään eletty, kirjoittaa Annie Ernaux (s. 1940) uusimman teoksensa Nuori mies  saatteeksi. Kirja kertoo suhteesta, johon kirjailija ryhtyi 54-vuotiaana itseään lähes kolmekymmentä vuotta nuoremman opiskelijapojan A:n kanssa. Suhde kesti viitisen vuotta, mutta vasta äskettäin tuli aika kirjoittaa siitä eli saattaa asia  loppuun asti. Tutkielma, jollaiseksi kertomusta luonnehditaan takakansitekstissä, on rohkea, terävä ja ajatuksia herättävä kuten nobelistin aiemmatkin teokset ja ansaitsee ehdottomasti tulla luetuksi. Sitä kuitenkin ihmettelen, miksi se on pitänyt julkaista erillisenä teoksena. Suurella fontilla painetut vajaat 40 sivua olisivat hyvin sopineet muutenkin kuin konkreetisti samoihin kansiin toisen tämänvuotisen Ernaux-suomennoksen eli kirjailijan opiskeluaikaisesta

Jäähyväiset kipeälle äitisuhteelle  Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. Siltala 2023. 267 s. Sirpa Kähkösen (s. 1964) historiallista  Kuopio -sarjaa seuranneille lienee käynyt selväksi, että kirjailija on käyttänyt romaaniensa lähteinä oman sukunsa vaiheita. Kun sarjan ensimmäisessä romaanissa  Mustat morsiamet (1998) seurataan Kaavilta Kuopioon muuttaneen Annan ja hänen aviomiehensä Lassin elämää, henkilökuvat pohjaavat Kähkösen äidinpuoleisten isovanhempien elämäntarinoihin. Samat isovanhemmat Anna Heleena ja Lauri ovat keskeisissä rooleissa Kähkösen uusimmassakin romaanissa 36 uurnaa, mutta v arsinainen päähenkilö on kirjailijan vuonna 1941 syntynyt äiti Riitta. Äiti kuoli vuonna 2022, ja vuosi kuoleman jälkeen kertoja alkaa tehdä "perunkirjoitusta" vaikeasta äitisuhteestaan ja etsiä suku- ja perhetaustasta selityksiä äidin tulisen luonteen ja ongelmien ymmärtämiseksi. 36 uurnaa on kuitenkin kerronnaltaan toisenlainen kuin kuopiolaisen puutalokorttelin e

  Kiellettyä rakkautta Coloradon jokimaisemissa  Shelley Read: Minne virta kuljettaa (Go as a River). Suom. Jaakko Kankaanpää. Otava 2023. 320 s. Minun kotini on järven pohjassa. Meidän farmimme on siellä, liejun vankina, nyt enää raunioina, joita voisi luulla haaksirikoksi. Pulskat taimenet ovat omineet sen jäänteet, sekä minun huoneeni että salin, jossa kerran istuimme koko perhe pyhäpäivää viettämässä. Talli ja sikolätti mätänevät. Sotkuinen piikkilanka ruostuu. Ennen hedelmällinen maa marinoituu joutilaisuudessa. Yhdysvaltalaisen Shelley Readin  (s. 1964) esikoisteoksen  Minne virta kuljettaa  tapahtumat sijoittuvat  Coloradojoen sivuhaaran Cunnisonin jokilaaksoon, Iola-nimiseen kaupunkiin. Romaanin prologi kertoo, kuinka Blue Mesan tekoaltaan valmistuttua 1960-luvulla, koko pikkukaupunki oli hautausmaata lukuun ottamatta tuhoutunut. Vain haudat oli siirretty vesimassojen tieltä turvaan kukkulalle. Prologi lupailee siis kantaa ottavaa luettavaa jokipatojen ja tekojärvien alleen upo