Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2019.
Kuva
28. lokakuuta 2019 Monika Fagerholm: Kuka tappoi bambin? Kun kulissit romahtavat, mikään ei palaa entiselleen Monika Fagerholm: Kuka tappoi bambin? (Vem dödade bambi?) Suom. Laura Jänisniemi. Teos 2019. 222 s. ALOITETAAN VAIKKA TÄSTÄ. SYYSKUUN aamusta vuonna 2016. Gusten Grippe, 26-vuotias menestynyt kiinteistovälittäjä, tulee juoksulenkillään jälleen kerran huvilakaupungin rantaan ja katselee lahdenpoukaman toisella rannalla pilkottavaa, ennen niin komeaa taloa, Aavelaivaa. Se on hänen entisen koulutoverinsa ja parhaan ystävänsä Nathan Häggertin kotitalo, jossa Gusten itsekin sai asua aina, kun hänen laulajataräitinsä oli kiinnitettynä tai kiertueella Euroopassa. Enää talossa ei asu kuin Nathan, eikä Gustenilla ole ollut SEN jälkeen hänen kanssaan mitään tekemistä. Entisistä kavereista Gusteniin pitää yhteyttä vain Cosmo Brant. Hän ei kuulunut "Kauhun neliapilaan", jolla poikia alettiin kutsua rikoksen paljastuttua, mutta hänellä on tarkka
Kuva
21. lokakuuta 2019 Petina Gappah: Pimeydestä loistaa valo Livingstonen ruumissaattueen pitkä marssi Keski-Afrikasta itärannikolle Petina Gappah: Pimeydestä loistaa valo (Out of Darkness, Shining Light 2019). Suom. Aleksi Milonoff. Tammi 2019. 377 s. Z imbabwelaisen kirjailijan ja asianajajan Petina Gappahin (s. 1971) esikoisteos, novellikokoelma  Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta (suom. 2009) palkittiin Guardianin esikoiskirjapalkinnolla. Pari vuotta sitten suomennetussa romaanissaan Muistojen kirja Gappah kuvaa kaoottista kotimaataan kuolemansellissä istuvan albiinonaisen kautta. David Livingstone. Wikipedia Uusimmassa Gappah-suomennoksessa romaanissa  Pimeydestä loistaa valo liikutaan skotlantilaisen lääkärin ja tutkimusmatkailijan David Livinstonen  (1813-1873) jalanjäljissä hänen viimeisen Afrikan-matkansa loppuvaiheissa. Kun Livingstone Niilin alkulähdettä jäljittäessään kuoli Chitambossa 1873, hänen uskolliset retkikumppaninsa hautasivat hänen s
Kuva
11. lokakuuta 2019 Édouard Louis: Ei enää Eddy Onko toi jätkä vai ei ? Édouard Louis: Ei enää Eddy (En finir avec Eddy Bellegueule, 2014). Suom. Lotta Toivanen. Tammi 2019. 184 s. Ranskalaisen Édouard Louisin (s. 1992) omaelämäkerrallinen esikoisromaani  Ei enää Eddy on Tammen Keltaisen kirjaston viidessadas käännöskirja eli eräänlainen juhlajulkaisu. Romaani vakuuttaa kyllä kirjallisillakin ansioillaan, mutta ennen kaikkea se ravistelee rajulla sisällöllään. Lukemieni kirjailijahaastattelujen mukaan " Eddyn " käsikirjoitus ehti käydä ennen julkaisemistaan usealla kustantajalla. Kustantamot olivat yksi toisensa perään sitä mieltä, että tarina oli vääristelty: Ranskassa ei ollut Édouard Louisin (alkujaan Eddy Bellegueulen)  romaanin kuvaamaa köyhyyttä ja kurjuutta. Ja kuitenkin nuori sosiologian opiskelija oli kirjoittanut esikoisteoksensa omista lapsuuden- ja nuoruudenkokemuksistaan pienessä pohjoisranskalaisessa teollisuuskaupungissa Hallencourtissa vuositu
Kuva
9. lokakuuta 2019 Heidi Köngäs: Mirjami  Sota sotkee kotirintaman naisten elämän  Heidi Köngäs: Mirjami. Otava 2019. 348 s.  Kaksi vuotta sitten kehuin   Heidi Könkään  (s. 1954)  Sandraa   puhuttelevaksi ja läheiseltä tuntuvaksi romaaniksi (Kirjareppu 25.10.2017). Kun Köngäs nyt jatkaa tosipohjaista perhetarinaansa uudessa romaanissaan Mirjami, huomaan jälleen muistelevani äitini aikalaiskertomuksia. Sandrassa  Köngäs kertoo isoäitinsä kovasta lapsuudesta ja ankarasta aikuisuudesta köyhän torpparin Jannen vaimona ja kasvavan perheen äitinä. Kun Janne sisällissodan syttyessä joutuu puoliväkisin punakaartiin, kotiväen elämä on päivästä toiseen nälässä, kylmässä ja pelossa elämistä. Mirjamissa Sandra perheineen kokee saman toistamiseen. Ruovedelle rakennetun Lepistön torpan jouduttua pakkohuutokaupassa vieraille perheen on aloitettava alusta uudessa paikassa Mäntän sivukylällä Vuohijoella. Kun suon reunaan kohoavan Kurjeksi nimetyn talon elämä alkaa taas olla mal