Tekstit

Näytetään tunnisteella pienoisromaani merkityt tekstit.
Kuva
28. marraskuuta 2017 Lohduton lapsuuskertomus Hanna Hauru: Jääkansi. Like 2017. 117 s. Hanna Hauru (s. 1978) kirjoittaa pieniä, tiiviitä kertomuksia rankoista aiheista. Haurun uusin pienoisromaani Jääkansi on tämän syksyn Finlandia-ehdokkaita . Sen reilut sata sivua lukee nopeasti, mutta tarina jää kyllä mietityttämään. JONNEKIN POHJOISEN syrjäkylään sijoittuva romaani etenee kahdella tasolla. Minäkertoja palaa autioituneen lapsuuskotinsa maisemiin, ja rakennuksia ja ympäristöä kiertäessään hän kertaa sota-aikaista lapsuuttaan. Muistot ovat painajaismaisia ja tunnelma tuttuja polkuja kulkiessa muutenkin unenomainen. Äänet jäävät taakse, kun niitä ei kuuntele tarkkaan. Ympärillä näkyy muistoja, joita olen palannut unohtamaan. Mieleni pyyhkii niitä pois sitä mukaa, kun olen kuunnellut kuiskaavan lauseen loppuun. Tytön elämä on ollut pelkkää kurjuutta. Äiti, jota tyttö kutsuu etunimellä Betti, on äidiksi täysin sopimaton, tunteeton ja julma. Sodassa kaatuneen isän t...
Kuva
6. syyskuuta 2017 Pahan maailman monenlaisia pakolaisia Asko Sahlbergin pienoisromaanissa maailma elää tuhonsa varjossa Asko Sahlberg: Amandan maailmat. 137 s. Like 2017. Ruotsiin vuonna 1996 asettunut  Asko Sahlberg (s. 1964) kirjoittaa yhtä suvereenisti järkälemäistä proosaa kuin hienovireisiä pienoisromaaneja. Sahlbergin viimeisin romaani Amandan maailmat kuuluu jälkimmäisiin. Amandan maailmat on kaunokirjallinen puheenvuoro pakolaisuudesta mutta kertoo paljon muustakin. Se on  kokoaan painavampi, ajattelemaan haastava ja kieleltään nautittava pieni suuri kirja. PÄÄHENKILÖ, 85-vuotias Amanda, asuu ränsistyneessä talossaan kaupungin laitamilla ja tulee toimeen lähes omillaan. Hän ei halua maailmalta muuta kuin saada elää rauhassa ja omalla tavallaan. Seuranaan Amandalla on jo lapsuudessa löydetyt pyhimyksensä ja perunoilla ruokittavat kotihiirensä. Hän käy kaupungissa vain nostamassa eläkkeensä ja tekemässä välttämättömät ostokset. S...
Kuva
24. elokuuta 2017 Lasten kanssa maailmassa ja mielikuvitusmaailmassa Annastiina Stormin esikoisromaani liikuttaa ja valloittaa Annastiina Storm: Me täytytään valosta. S&S 2017. 204 s. Harvoin sääli, surumieli, ilo ja hyvä olo läikkyvät mielessä yhtä aikaa niin kuin  Annastiina Stormin  (s. 1978) esikoisromaanin  Me täytytään valosta  äärellä. Kun hetken alkuhämmästelyn jälkeen löytää romaanin kerrontatavan, onkin jo kuin kotonaan novellimaisten pikkulukujen kyydissä. Aluksi mieleeni nousi  Mari Mörö ja Kiltin yön lahjat , ja vähän säikähdinkin: ettei vain kirjailija pyrkisi esikoisellaan liian lähelle kokeneempaa kollegaansa. Mutta pelko osoittautui turhaksi. Annastiina Storm on liikkeellä aivan omin eväin. Me täytytään valosta on aihepiiriltään tuttu ja tavallinen mutta rakenteeltaan kekseliäs ja kieleltään notkea esikoisteos. Sen kirjoittajan eläytymiskykyä voi vain ihastella. Storm liikkuu suvereenisti kaikenikäisten henkilöidensä ...
Kuva
7. joulukuuta 2016 Huomenna kaikki on toisin Helmi Kekkosen episodiromaanin keskipisteessä on äitiys Helmi Kekkonen: Vieraat. Siltala 2016. 195 s. Elämä, niin täynnään pieniä alkuja ja loppuja, ja isompiakin alkuja ja loppuja, että joskus oli mahdoton sanoa, mikä alku kuului mihinkin loppuun. Lainaus Raija Siekkiseltä (1953-2004) sopii erinomaisesti Helmi Kekkosen (s. 1982) kolmannen teoksen Vieraat avaukseksi. Ensinnäkin Siekkisen ja Kekkosen kirjoittajanlaadussa on jotain hyvin samanlaista. Erityisesti novelleistaan ja pienoisromaaneistaan tunnettu Raija Siekkinen tarkasteli maailmaa useimmiten yksinäisen naisen näkökulmasta vähäeleisesti, kirkkaasti ja kipeästi. Helmi Kekkosen kieli on samalla tapaa eleetöntä ja mietiskelevää, ja naisnäkökulma on hänelläkin vallitseva, vaikka Vieraat- romaanissa pari kertaa tuntojaan purkavat myös miehet. Lisäksi sitaatti sopii luonnehtimaan Kekkosen romaania rakenteellisesti. Vieraat on sananmukaisesti täynnä alkuja ja lopp...