Kirjareppu

  Unelmista, niiden lakastumisesta ja versomisesta  Ann-Luise Bertell: Ikuinen kaipuu (Glöm bort din saknad, 2022). Suom. Vappu Orlov. Tammi 2022. 238 s. Se oli muta. Miten se imi minua sisäänsä. Maailma oli täynnä mutaa, kaikkialla minne katseeni käänsin oli ruskeaa ja märkää ja tahmeaa. Seisoin polvia myöten mudassa ja katselin typertyneenä ympärilleni. Miten maa saattoi olla niin sitkeää ja tahmeaa, eikö kukaan tulisi pelastamaan minua? Kohta kahdeksan vuotta täyttävä Marlene seisoo isoäitinsä pihassa Pohjanmaalla ja ihmettelee, mihin hän oikein on joutunut. Maria-äiti ja Rikard-isä ovat päättäneet palata Kanadasta takaisin Suomeen, jossa kaksostyttäret Marlene ja Susan eivät ole koskaan käyneetkään. Täällä perheen on tarkoitus aloittaa uudelleen alusta, vanhoilla juurilla ja lähellä tärkeitä ihmisiä. IKUINEN KAIPUU  on  kolmas osa pohjalaisen  Ann-Luise Bertellin  (s. 1971) sukutrilogiasta. Se on sisarteos sarjan aloittaneelle, viime keväänä suomennetulle  Ikävän jälkeen -romaanil

  Löytöretkiä pimeyden ja valon ytimeen  W. G. Sebald: Luonnon mukaan. Perusruno (Nach der Natur, Ein Elementargedicht, 1988). Suom. Kari Aronpuro. Palladium & Ntamo. 106 s. Saksalaissyntyisen, Englannissa tutkijan- ja kirjailijanuran tehneen  W. G. Sebaldin  (1944-2001) jokainen suomennettu teos on tuottanut minulle suurta mielihyvää. Kiinnostava on ollut mm. Sebaldin tapa sekoittaa fiktioonsa dokumentaarista tai ainakin siltä näyttävää aineistoa, niin että teksti vaikuttaa esseemäiseltä silloinkin, kun kyse ei ole kirjailijan varsinaisista esseeteoksista. Luetuimpia Sebald-suomennoksia lienevät Austerlitz (suom. 2002), Vieraalla maalla (suom. 2004) ja Saturnuksen renkaat (suom. 2010). Kaikki Sebaldin proosateosten suomennokset on tehnyt  Outi Suominen. Mutta Sebald ei ole vain prosaisti. Hänen ensimmäinen kaunokirjallinen teoksensa oli runoelma  Nach der Natur. Kun se tänä syksynä viimein ilmestyi suomeksi  Luonnon mukaan -nimisenä, olen lukenut sitä innostuneena ja kiitollis