Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2018.
Kuva
28. tammikuuta 2018 Jokaisella meistä oma kuplansa Olavi Koistisen novellien sankarit ovat tavallisempia kuin alkuun huomaakaan Olavi Koistinen: Mies joka laski miljardiin. Novelleja. Kosmos 2017. 216 s. Olavi Koistisen (s. 1977) esikoiskokoelma Mies joka laski miljardiin on ehdolla Runeberg-palkinnolle, ja siksikin sen novelleihin tarttuu suurin odotuksin. Kirjoittajana Koistinen on verraton. Hänen kielentaitojaan on pakko ihailla, avoin novellimuoto toimii hyvin, ja kuvatut tilanteet piirtyvät näkyville hullunkurisen herkullisina. Koistisen kymmenen novellin kokoelmaa lukee siis lystikseen. Mutta jos novelleista etsii jotain syvällisempää tai pysyvämmin mieleenjäävää, semmoista en oikein löydä, ellei sellaiseksi lueta absurdia kokonaiskuvaa digitalisoituvasta yhteiskunnasta ja sen rattaistoissa parhaansa yrittävistä ihmispoloista. Novellit kertovat nykyajan pojista ja miehistä, joiden ihmissuhteissa jokin määttää. Kontakteja pitäisi olla, mutta yhteyden saant
Kuva
25. tammikuuta 2018 Kirjailija, kääntäjä ja kiihkeä kommunisti  Elvi Sinervon elämäkertaa lukee kuin romaania Jaana Torninoja-Latola: Yhä katselen pilviä. Elvi Sinervon elämä. Into 2017. 488 s. Elin, rakastin, ja kolmikymmenvuotiaana minut puettiin vanginpukuun. Yhä katselen pilviä, - ikuista on vain kaipaus. Säkeistö Elvi Sinervon (1912-1986) runosta Pilvet on tiukka lyyrinen tiivistelmä kirjailijan ja kulttuurivaikuttajan dramaattisesta elämästä. En lainkaan ihmettele, että Jaana Torninoja-Latola on ottanut siitä säkeen Sinervosta kirjoittamansa elämäkerran pääotsikoksi Yhä katselen pilviä. Kaipaaminen oli Elvi Sinervon ainainen seuralainen, mutta erityisesti se täytti hänen elämänsä vankilavuosina 1941-1944. Vankilaan joutuminen oli Sinervon elämässä monessa mielessä käännekohta, vaikka kiihkeä itsensä ja paikkansa etsijä hän oli ollut siihenkin asti. SÖRNÄISISSÄ ASUVAN levysepän Edvard Sinervon ja hänen vaimonsa Alman perhe-elämä muuttui ratkaisevasti, k
Kuva
20. tammikuuta 2018 Esseisti pohtii elämää ja taiteita Markku Envall on yhtä kotonaan kaduilla ja kirjallisuudessa Markku Envall: Tavaratalo taivasalla ja muita esseitä. WSOY . 225 s. Markku Envall (s. 1944) kiertelee  uusimman esseekokoelmansa  Tavaratalo taivasalla avausesseessä Hakaniemen markkinoiden kojukujia ja miettii markkinoiden olemusta ja muutoksia. Kirjan viimeisessä esseessä hän tutkii ilon ilmenemismuotoja ja perimmäistä olemusta. Siinä välillä retkeillään Pyhän kirjan lehdillä, viivytään klassikkotarinoiden äärellä, jutustellaan katututtujen kanssa ja syvennytään mm. itsemurhan oikeutukseen. Envall näyttää, kuinka oikeastaan asia kuin asia sopii esseistin käsittelyyn, ja tarttuu yhtä hanakasti ajankohtaisiin kuin ikuisuusaiheisiin. Olennaista on, mitä aiheesta löytää, mitä siitä on sanottavaa ja kuinka sen sanoo. Envallin "tavaratalo" tarjoaa tutuista asioista uusia näkökulmia, nostaa esille unohdettua arvotavaraa ja paljastaa, mistä es
Kuva
14. tammikuuta 2018 Hyvän elämän jäljillä  Tõnu Õnnepalun Paratiisi on hitaan lukijan onnela  Tõnu Õnnepalu: Paratiisi (Paradiis, 2009). Suom. Jouko Väisänen. Kirjokansi 2017. 253 sivua Tämä on hiljaista laulua sen muistoksi ja niiden muistoksi, mikä oli ja ketkä olivat. -  Näin luonnehtii  virolaiskirjailijan  Tõnu Õnnepalun Paratiisi- romaanin kertoja kirjoittamismotiivinsa. Kertoja on käymässä nuoruudenaikaisilla asuinsijoillaan Hiidenmaan Ristnan niemellä ja kirjoittaa sieltä viikon ajan sähköpostia ystävälleen/rakkaalleen. Tõnu Õnnepalun (s. 1962) kirjeromaani valottaa kirjoittajan Paratiisiksi niemeämän, nyt jo kuihtuneen kyläyhteisön elämää molemmin puolin suurta muutosta eli neuvostovallasta vapautumista. Kirjoittajan mielestä oikean vapauden aikaa elettiin silloin, kun uusi ei ollut vielä lopullisesti tullut eikä vanha lopullisesti lähtenyt. Politiikkaa Paratiisissa on kuitenkin varsin vähän ja sekin lähinnä rivien välissä.  Ihminen elää todistaakseen jostak
Kuva
8. tammikuuta 2018 Ellen, 75, maalaa ja muistelee Kati Tervon taiteilijaromaani kertoo EllenThesleffin viimeisestä kesästä Ruoveden Muroleessa Kati Tervo: Iltalaulaja. Otava 2017. 204 s. Ellen Thesleffin  (1869-1954) elämä ja taide valottuivat jo viime vuoden puolella kahdeltakin eri suunnalta. Hanna-Reeta Schreck lähestyi niitä tutkijan ottein teoksessaan Minä maalaan kuin jumala (Kirjareppu 29.12.2017).   Kati Tervolta ilmestyi elokuussa pienoisromaani Iltalaulaja 75-vuotiaan Ellenin yksinäisestä kesänvietosta Valkoisessa huvilassa laivamatkan päässä Tampereelta. Seuraava Thesleff on kuitenkin jo painossa. Piakkoin nimittäin ilmestyy Pirkko Soinisen Ellen, alaotsikoltaan   Ellen Thesleffin fiktiivinen Firenzen-päiväkirja. Sitä odotellessa kannattaa tarttua Tervon   tunnelmalliseen  Iltalaulajaan , mikäli se on lukematta .  Romaani toimii hyvin sellaisenaan, mutta Schreckin elämäkertateoksen tunteminen lisää vielä nautintoa. ILTALAULAJAN  tapahtumat sijoittuv
Kuva
1. tammikuuta 2018 Ennen kuin Suomi oli Suomi   Juha Hurmeen Niemellä viihtyy ja viisastuu Juha Hurme: Niemi. Teos 2017. 448 s. Tiedän, että tulen jälkijunassa. Juha Hurmeen riemukas  Niemi- teos on jo ehtinyt saada Finlandia -palkinnon ja ylistystä joka ilmansuunnalta. Viivästykseni on kuitenkin tahallinen; jätin tietoisesti Hurmeen kirjan jouluni ratoksi. Sen verran olin sitä jo selaillut, että ymmärsin kirjavuoden päättyvän parhaimmalla mahdollisella tavalla Niemen kertojan kyydissä. Niemi  ei ole varsinaisesti romaani. Se on Juha-nimisen kertojan pitkä, hauska ja hurja yksinpuhelu siitä, mitä tapahtui maailmassa, Euroopassa ja erityisesti "Siperian ja Skandinavian kainalokuopassa" olevalla Niemellä alkuräjähdyksesta vuoteen 1809. Ja monenlaista tapahtui, synkkää, sekavaa ja sattumanvaraista, jos kohta myös suunnitelmallista ja kehitykseksikin mainittavaa. Erilaista faktaa on ähkyksi asti, mutta Hurme lantraa sitä mukavasti fiktiolla ja huumori