Kirjareppu

Nyt panevat ranttaliksi seitsemän siskosta  Anneli Jordahl: Karhunkaatajan tyttäret (Björnjägarens döttrar, 2022). Suom. Jaana Nikula. Johnny Kniga, 2023. 398 s. Tämä maailma on aika tunkio-kasa, vaan ei muuta. Hiiteen lukkarit ja papit, lukukinkerit ja kirjat ja nimismiehet paperi-pakkoineen! Mailman kiusan-henkiä kaikki! uhoaa Juhani, eikä kestä kauankaan, kun Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero ovat hänen kanssaan samaa mieltä ja Jukolan takkutukkainen seitsikko on matkalla kohti Impivaaran vapautta ja Ilvesjärven rauhaa. Vaan entäpä, jos nuo Aleksis Kiven  metsäläiset olisivatkin nuoria naisia? S uomi-faniksi tunnustautunut ruotsalaiskirjailija Anneli Jordahl (s. 1960) innostui Kiven Seitsemästä veljeksestä siinä määrin, että päätti kokeilla , miten luonnistuu seitsemältä siskokselta elämä  yhteiskunnan ulottumattomissa ja korven armoilla. Ruotsissa Jordahlin Karhunkaatajan tyttäret on otettu vastaan innostuneesti, enkä ihmettele, siinä määrin originellilta tarina varmaan tu

Koko kulttuuri henkitoreissaan  Juha Seppälä: Merille. Siltala 2023. 213 s. Kävelin laiturin päähän: tasaisen horisonttiviivan rikkoi yksinäinen saari suunnilleen kilometrin päässä rannasta. Vihertävän harmaa vesi oli lähes tyyni. Sen tuoksu tuntui kutsuvana. Aurinko alkoi kimmeltää siinä missä puiden lyhyet varjot päättyivät. Juha Seppälän (s. 1956) Merille -romaanin kertoja on tullut ystävänsä merenrantamökille, ei kuitenkaan lomailemaan tai rennon viikonlopun viettoon. Hänellä on mukanaan satakunta kirjaa, jotka hän aikoo piilottaa. Muut hänen Helsingin-asunnossaan olevista tuhansista niteistä joutavat tuhottaviksi. Niistä on tullut tarpeettomia, vihattavia ja hävitettäviä. Kurtturuusuja. Ellei romaanin tapahtuma-aika ole ihan tätä päivää, niin ainakin hyvin lähellä. Sen todisteeksi ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen. Vaikka painettuja kirjoja saa vielä omistaa rajoituksitta eikä niitä hävitetä viranomaisten toimesta, kuten romaanissa on tapahtumassa,  entisen arvonsa ne ovat menet

  Ankara trilogia sietämättömästä todellisuudesta Ágota Kristóf: Iso vihko (Le Grand Cahier, 1986) Suom. Anna Norman. Tammi 2022. 198 s. Ágota Kristóf: Todiste (La Preuve, 1988). Suom. Ville Keynäs. Tammi 2023. 192 s. Ágota Kristóf: Kolmas valhe (Le Troisième Mensonge, 1991). Suom. Ville Keynäs. Tammi 2023. 163 s. - - joka ei kirjoita mitään on hukassa, hän on käynyt maan päällä jättämättä itsestään minkäänlaista jälkeä. Näin väittää kirjakauppias Victor unkarilaissyntyisen Ágota Kristófin (1935-2011) romaanissa Todiste .  Todiste on keskimmäinen osa trilogiasta, jonka muut osat ovat  Iso vihko ja Kolmas valhe. Ison vihkon ensimmäinen suomenkielinen laitos ilmestyi jo 1988. Toisen ja kolmannen osan suomennokset saatiin vasta viime vuonna. Romaanit toimivat myös itsenäisinä, mutta kokemus on ihan toisenlainen, kun lukee ne kaikki peräjälkeen. Ágota Kristóf pakeni Unkarista miehensä ja pienen lapsensa kanssa vuoden 1956 kansannousun aikaan Itävallan kautta Sveitsiin ja ryhtyi kirjoitta

Linnea Axelssonin saamelaiseepos koskettaa karuudellaan ja kauneudellaan Linnea Axelsson: Ædnan - Maa meissä (Ædnan 2018). Suom. Kaija Anttonen. Kieletär Inari 2022. 773 s. Lähes kahdeksansataasivuinen runomuotoinen saamelaiseepos ei ehkä tunnu houkuttelevalta luku-urakalta.  Linnea Axelssonin  (s. 1980) August -palkinnon 2018 saanut Ædnan - Maa meissä tarjoaa kuitenkin kokemuksen, jollaisesta ei kannata kieltäytyä. Vaikka teos on esineenä niin painava, että luin sitä pöydän ääressä, lukeminen sujui kuin itsestään. Kun sivuilla on vain tusinan verran lyhyitä säkeitä, aikaa kului lähinnä tarinan ja kielen sulatteluun ja nautiskeluun . Axelssonin eepoksen suomentaja  Kaija Anttonen  valaisee saatesanoissaan käännöstyön vaiheita ja vaikeuksia. Tarinan sisälle pääseminen käy kuitenkin hankaluuksitta, ja minusta tuntui, kuin olisin lukenut kirjaa sen alkuperäisellä kielellä. Edes se, ettei eepos rakennu selkeälle aikajanalle vaan ajallisesti vaihteleville episodeille, ei vaikeuta eläytymi