Kirjareppu

4. helmikuuta 2018 Hulluuden keskellä soi La Follia  Katalonialaisen Maria Àngels Angladan pienoisromaani on tiivis ja tunteikas tarina taiteen ja käsityötaidon pelastavasta voimasta Maria Àngels Anglada: Auschwitzin viulu (El violí d'Auschwitz, 1994). Suom. Satu Ekman. Bazar 2018. 142 s. Katalonia on viime aikoina ollut runsaasti esillä tiedotusvälineissä. Kiinnostuin oitis, kun sain tietää, että suomeksi on juuri ilmestynyt romaani katalaanikirjailijalta.  Maria Àngels Angladan  (1930-1999) pienoisromaani Auschwitzin viulu kertoo, kuten nimikin antaa ymmärtää, holokaustista, mutta romaanin teemat eivät jää keskitysleirin porttien sisälle. Holokaustista on kirjoitettu niin paljon, että siihen on vaikea löytää uutta näkökulmaa. Niinpä myös Angladan romaanin ydintarinan tarjoama kuva keskitysleiristä on paljolti entisenlainen: komentoja, nöyryytystä, rangaistuksia, ryysyjä, nälkää ja sairauksia. Erilaisen tarinasta tekee sen pääjuoni: viulunrakentaminen. ...

18. syyskuuta 2016 Nuori mies etsii naisystävää tositarkoituksella  Péter Gárdosin vanhempien tarina alkaa holokaustin jälkeen  Péter Gárdos: 117 kirjettä. Suom. Juhani Huotari. Siltala 2016. 257 s. Isäni ja äitini olivat kirjeenvaihdossa syyskuusta 1945 helmikuuhun 1946 ennen kuin he menivät naimisiin Tukholmassa. En tiennyt kirjeiden olemassaolosta viiteenkymmeneen vuoteen. Sitten vuonna 1998, isäni kuoleman jälkeen, äiti ojensi kuin ohimennen kaksi nippua kirjeitä, jotka oli sidottu yhteen ruiskukan sinisellä ja heleänpunaisella silkkinauhalla. Unkarilaisen dokumentaristin Péter Gárdosin  (s. 1948) romaani 117 kirjettä  perustuu hänen isänsä ja äitinsä väliseen kirjeenvaihtoon, vaikka romaanin nimi ei juuri siihen viittaakaan. Gárdos on käsikirjoittanut ja ohjannut romaanista on myös elokuvan ( Hajnáli láz, 2015). Romaanin päähenkilöt ovat kumpikin keskitysleirin kauhut kokeneita unkarinjuutalaisia. Holokausti jää tarinassa kuitenkin taka-ala...

14. heinäkuuta 2016 Kadonnutta sukua ja identiteettiä etsimässä Katja Petrovskaja: Ehkä Esther (Vielleicht Esther 2014). Suom. Ilona Nykyri. Tammi 2015. 277 s. Minua on aina kiinnostanut historia, sanoi isäni minulle, mutten ole koskaan halunnut että historia kiinnostuu minusta, ja hän sanoi myös, ettei ihminen tarvitse sukulaisia historiaan suhteutuakseen. Ja minä sanoin että tarvitseehan, minulla kun sattuu olemaan tämä viehtymys sijoittaa kaikki suureen panoraamaan, ikään kuin me olisimme  itse tapahtumien keskipisteessä - -. Katja Petrovskaja  on Kiovassa vuonna 1970 juutalaiseen sukuun syntynyt ukralainalais-puolalainen kirjailija, joka asuu nykyään Berliinissä ja kirjoittaa saksaksi. Hänen esikoisromaaninsa  Ehkä Esther  ilmestyi meillä Tammen Keltaisessa kirjastossa viime vuonna, mutta löytyi jo nyt kirjakaupan alennusmyyntipöydältä. Näin hektistä on nykyään kirjamyynti. Ehkä Esther kertoo Petrovskajan sekä isän- että äidinpuoleisen suvu...

4. helmikuuta 2016 Jäähyväiset kadonneelle isälle  Ajatuksia herättävä omaelämäkerta  Marceline Loridan-Ivens: Isä, et koskaan palannut. Minun keskitysleiritarinani. Suom. Marja Luoma. Gummerus 2016. 112 sivua. Dokumentaristi  Marceline Loridan-Ivensin  (s. 1928) omaelämäkerrallinen teos  Isä, et koskaan palannut  valittiin Ranskassa viime vuoden parhaaksi elämäkerraksi ja palkittiin Rousseau-palkinnolla. Loridan-Ivensin yhdessä toimittaja Judith Perrignon kanssa kirjoittama pieni kirja puolustaa hyvin paikkaansa keskitysleiritarinoiden joukossa, vaikka sellaisia olisi lukenut mielestään jo kylliksi. Marceline Rozenberg oli 16-vuotias, kun hänet huhtikuussa 1944 lähetettiin isänsä Salomon Rozenbergin kanssa kohti Puolaa. Isä joutui Auschwitziin, tytär vajaan kolmen kilometrin päähän Birkenauhun. Kerran isä ja tytär kohtasivat toisensa, ja kerran isä sai toimitetuksi tyttärelleen pienen lappusen. Sen ensimmäinen rivi Rakas ...