Kirjareppu

  Envallin esseitä lukiessa tuntee olevansa hyvässä seurassa   Markku Envall: Kylmää kynäsotaa ja muita esseitä. WSOY 2020. 250 s. Markku Envallin (s. 1944) uusin esseekokoelma Kylmää kynäsotaa on nimestään huolimatta pääosin lempeää pohdiskelua kirjoittajalle tutuista aiheista: kirjallisuudesta, kirkosta ja kristinuskosta, ympäröivän maailman ilmiöistä ja henkilökohtaisista vaiheista ja valinnoista. Envallin esseet sopivat hyvin luettaviksi päivän lyhyisiinkin joutohetkiin. Itse luin niitä iltaisin ja yksi kerrallaan kuin "päivän sanaa". Esseitä voi lukea missä järjestyksessä tahansa. Selailemalla saa nopeasti selville kulloinkin kiinnostavimmalta tuntuvan aiheen. On tietysti lukijasta kiinni, mistä aiheista innostuu ja mitä pitää vähemmän kiinnostavina, mutta esseestä kuin esseestä löytyy aina ajatus tai ajatuksia, jotka pysäyttävät ja panevat miettimään omaa käsitystä tai suhtautumista aiheeseen tai ihmettelemään, mitä kaikkea kirjoittaja keksiikin kaivaa esiin tarkasteluk

  Selviytymistarina Pohjois-Carolinan marskimailta  Delia Owens: Suon villi laulu (Where the Crawdads Sing, 2018). Suom. Maria Lyytinen. WSOY 2020. 416 s. Suon villi laulu on yhdysvaltalaisen eläintieteilijän Delia Owensin (s. 1949) hurjaan menestykseen noussut romaani. Suon villi laulu oli - vastoin kustantajan ennakko-odotuksia - vuosi ilmestymisensä jälkeen USA:n myydyin kirja. Romaanista on tekeillä myös elokuva. Eläinten käyttäytymiseen perehtynyt Owens on aiemmin kirjoittanut tietokirjoja tutkijanelämästään Afrikassa.  Suon villi laulu on hänen ensimmäinen fiktiivinen teoksensa. Se sijoittuu 1950- ja 1960-luvuille Pohjois-Carolinan marski- ja suoalueelle, jota asuttaa hajanainen, elämässään epäonnistunut ja kurjuudessa sinnittelevä  rämeen roskasakki . Yksi joutomaalta oman tilkkunsa vallannut ja sille surkean mökkinsä pystyttänyt on juoppo sotaveteraani Jackson Henry Clark. Clarkin perhe kituuttaa eteenpäin luonnon antimilla ja isän viikoittaisilla työttömyyskorvauksilla, jos n

  Ääniä kadonneista lapsista ja maisemista    Valeria Luiselli: Kadonneiden lasten arkisto (Lost Children Archive 2019). Suom. Marianna Kurtto. Gummerus 2020. 357 s. + kuvaliitteet New Yorkissa asuvan meksikolaissyntyisen Valeria Luisellin (s. 1983) romaani Kadonneiden lasten arkisto  on vaikuttava road trip nelihenkisen uusperheen matkasta New Yorkista Uuteen Meksikoon ja Arizonaan. Mainetta keränneen romaanin suosittelijoihin on kuulunut mm. Barack Obama. Perheen äidin on määrä nauhoittaa Meksikosta Yhdysvaltoihin vanhempiensa perässä pyrkivien lasten kertomuksia ja yrittää samalla selvittää tuttavansa Manuelan kadonneiden pikkutyttöjen kohtaloa. Matkan aikana projekti tarkentuu kuitenkin tehtäväksi kertoa löytyneiden lasten sijasta hukkaantuneiden tarina, niiden joiden äänet eivät enää kuulu sillä he ovat kadonneet, mahdollisesti ikuisiksi ajoiksi. Äänitaidetta tekevän perheenisän suunnitelma on yhtä "aavemainen". Hän haluaa kerätä äänimateriaalia, tehdä kaikujen inventaar

  Tarinoi itsellesi parempi asunto   Kari Hotakainen: Tarina. Siltala 2020. 268 s.    Kun työnsaanti on tiukassa, on tärkeää osata markkinoida itseään. Siihen meille on ollut jo pitkään tarjolla monenmoista koulutusta. Töistä on kova pula myös Kari Hotakaisen (s. 1957) uudessa romaanissa Tarina , mutta ennen kaikkea ihmiset joutuvat kilpailemaan asunnoista. Vaikka romaani sijoittuu lähitulevaisuuteen, sen rakennuspuut ovat suoraan tästä päivästä. Tarina lähtee liikkeelle vetävästi. On käynnissä Suuri Muutto. Maa on jakaantunut kahtia, Kaupunkiin ja Virkistysalueeksi muutettuun maaseutuun. Maalaisten muutto Kaupunkiin on kuitenkin niin massiivista ja ennakoimatonta, että asuntopula on valtava. Osa ihmisistä joutuu Parakki-majoitukseen, osalle järjestyy jonkinlainen yösija tyhjistä Kauppakeskuksista. Hyväosaiset asuvat tietysti Kaupungin Hyvällä Alueella ja nauttivat hyvistä ravintoloista, suvaitsevasta ilmapiiristä ja hyvälaatuisten ihmisten rikkumattomasta, yhteisöllisestä el

  Mainio henkilökuva hovieunukista Song-dynastian Kiinassa    Kristina Carlson: Eunukki. Otava 2020. 95 s.