Kirjareppu

10. marraskuuta 2018 Tarkkailen, muistan ja uneksin Claes Andersson kritiikki puree mutta elämänasenne on lempeä Claes Andersson: Maanalainen näkötorni (Det underjordiska utsiktstornet). Suom. Jyrki Kiiskinen. WSOY 2018. 62 s. - - Kirjailijalle on tärkeää jättää kirjoittamatta / Lukijalle on tärkeää lukea sekin / mikä on rivien välissä / On tärkeää että kirjailija jättää pois sen / mikä käy muutenkin ilmi /  Niin kuin kirjailijan täytyy ymmärtää mitä lukija tietää / muttei ehkä halua tietää Näin Claes Andersson (s. 1937) miettii kirjailijantyötään uudessa runokokoelmassaan Maanalainen näkötorni. Psykiatrin- ja poliitikontyönsä ohella Andersson on julkaisut hämmästyttävän määrän tieto- ja kaunokirjallisuutta ja ehtinyt esiintymään jazzpianistinakin monenlaisissa tilaisuuksissa ja kokoonpanoissa. Andersson on siis maailmaa monelta kantilta seurannut lyyrikko. Voisi kuvitella, että rivien välejä eli sanomatta jätettyä on vaikea lukea, mutt...

8. toukokuuta 2018 "Olen aina rakastanut aplodeja!" Merete Mazzarellan elämäkertaromaani Suomen ensimmäisestä naisprofessorista sukeltaa sekä historiaan että itsenäiseen naissieluun Merete Mazzarella: Alma. Edelläkävijän tarina. Suom. Raija Rintamäki. Tammi 2018. 270 s.      Olen aina halunnut niin kovasti tulla yksilöksi, olla yksilö, luoda itseni, että tuskin tiedän kuka olen. Pidin kymmenet vuodet päiväkirjaa, olen kirjoittanut pari tuhatta sivua muistelmia, mutta kirjoittamalla en ole tainnut niinkään löytää itseäni kuin eksyä itsestäni.     Ajatella, jos vasta nyt olenkin todella oma itseni? Tällaisia miettii vähän ennen kuolemaansa 78-vuotias Alma Söderhjelm Saltsjöbadenin sanatoriossa Ruotsissa 1940-luvun lopussa. Merete Mazzarellan  (s. 1945) vastikään ilmestynyttä elämäkertaromaania Alma - Edelläkävijän tarina  lukiessa tulee usein mieleen, että monologiaan pitävän Alman ajatukset käynevät paljolti yksiin kirjailija...