Kirjareppu

  Nyt saavat naisetkin paikkansa taidehistoriassa  Katy Hessel: Taiteen historia ilman miehiä (The Story of Art Without Men, 2022). Suom. Sini Linteri. Nemo 2024. 512 s. Näytän Teille, mitä nainen voi tehdä  on uhmakas repliikki noin neljänsadan vuoden takaa. Sen esittäjä  Artemisia Gentileschi (1593 - n. 1653) oli ensimmäinen Firenzen arvostettuun taideakatemiaan hyväksytty nainen. Ei ihme, että englantilainen taidehistorioitsija Katy Hessel  on poiminut juuri tämän sitaatin tunnuslauseeksi kirjaansa Taiteen historia ilman miehiä . Naiset on taidehistoriassa pääosin sivuutettu, tai ainakin heistä on vähän ja monesti silloinkin vähätteleviä mainintoja. Kuulostaa hurjalta, että jo aikanaan menestystä saaneen  Artemisia Gentileschin  taiteen suuri yksityisnäyttely järjestettiin  Lontoon National Galleryssa  ensi kertaa vasta 2020 ja että pari vuotta myöhemmin gallerian kokoelmissa naistaiteilijoiden osuus oli vain yksi prosentti. Katy Hessel on päättänyt osaltaan oikaista mieskeskeistä

  Ei tule rikotusta ehjää    Tommi Kinnunen: Kaarna. WSOY 2024. 207 s. Ajatus saapui kuin tuulenhenki läpi humisevan metsän ja yli solisevan puron: juuri tässä on hyvä, juuri nyt. Maailman pitäisi pysyä aina näin. Kotona isä ja äiti ja suku, johon hän kuuluu. Vieressä serkku, joka tietää elämästä täsmälleen saman, minkä hän itsekin. Sen kanssa lapsena liimattiin samanlaiset kiiltokuvat muistovihkoihin, vanhempana hymyiltiin samoille pojille. Tommi Kinnusen (s. 1973) Kaarna -romaanin päähenkilö Laina on käynyt serkkunsa Vilman ja tämän pikkupojan Martin kanssa ilmoittamassa sotilasosaston vartiopäällikölle kyläläisten havaitsemista epäilyttävistä liikkeistä lähimetsässä. Eletään heinäkuuta 1944 itärajan pinnassa, ja neuvostopartisaanien raa'at iskut  raiskauksineen ja surmineen ovat Itä-Suomessa valitettavan tuttuja.  Kotimatkalla, tutun puron rannalla levätessä, päällikön vähättelevästä ja ärtyisestä käytöksestä kiivastunut Laina vähitellen rauhoittuu ja uskoo sodan kohtapuoliin lo

   Kaksi maata ja kieltä ja jatkuva ikävä kotiin  Abdulrazak Gurnah: Kivisydän (Gravel Heart 2017). Suom. Einari Aaltonen. Tammi 2024. 322 s. Vuoden 2021 kirjallisuusnobelistilta  Abdulrazak Gurnahilta  on jo ennestään suomennettu kaksi romaania Loppuelämät (2022) ja Paratiisi (2023). Ne muistuttavat kovasti toisiaan, mutta uusin suomennos Kivisydän vaikuttaa erilaiselta, vaikka teemat ovat paljolti samoja. Sansibarissa syntynyt kirjailija joutui poliittisista syistä poistumaan kotimaastaan 18-vuotiaana ja teki sittemmin akateemisen uran kirjallisuuden professorina Kentin yliopistossa. Kirjailijan omakohtaisimmaksi romaaniksi luonnehditussa  Kivisydämessä  Gurnah kirjoittaa nuorukaisesta, joka hänkin joutuu lähtemään 1960-luvulla kotoaan Sansibarista Lontooseen. Lähdön syy on toisenlainen, mutta kokemukset elämästä vieraassa maassa ja kulttuurissa ovat itse koettuja. ROMAANISSA KUVATUN pienen sansibarilaisperheen elämä on vaatimatonta mutta turvallista, kunnes kertojan ollessa seitsenv