Kirjareppu

Vahva sukuromaani sankareista ja pelkureista  Ann-Luise Bertell: Oma maa (Heiman 2020). Suom. Vappu Orlov. Tammi 2021. 400 s. Oma maa  on kirjailija ja näyttelijä  Ann-Luise Bertellin (s. 1971) toinen romaani. Se oli yksi viime vuoden Finlandia- ja Runeberg-palkintoehdokkaista ja ilmestyi keväällä suomeksi Vappu Orlovin kääntämänä . Ruotsinkieliselle Pohjanmaalle 1930-1980-luvuille sijoittuvasta sukutarinasta löytyy monia samoja piirteitä kuin suomenkielisistä maaseuturomaaneista. Bertellin kertomatapa tuntuu kuitenkin tuoreelta ja persoonalliselta, ja tarina vie vastustamatta mukanaan. Kirjailijan teatteritausta näkyy hyvin romaanin kerronnassa. Romaani etenee lyhyinä kohtauksina, joita katselee ja kuuntelee keskittyneenä ja eläytyen kuin teatteriesitystä ikään. Lehtihaastatteluissa    Bertell on kertonut romaanin pohjaavan hänen isänpuoleisten isovanhempiensa elämään ja suvun piirissä säilyneisiin tarinoihin. ROMAANI ALKAA VALOISASTI. Vanha mies heittelee lapsenlastaan ilmaan, ja tyt

Taiteilijaelämää Hattulan Pyhän Ristin kirkolla Anneli Kanto: Rottien pyhimys. Gummerus 2021. 406 s. Kolme miestä kammerteli mäkeä ylös ja vaivalloista näytti olevan kun heillä oli matkassaan paljon kummallista tavaraa. Nämä lienevät niitä jotka on otettu kirkkoa kaunistamaan vaikka en tiedä millä tavalla se tapahtuu enkä viitsi kysyä kun ei minulle kuitenkaan vastattaisi. Eletään kevättä 1513 Hattulan pitäjässä Hurttalan kylässä. Hämeen linnan päällikkö Åke Tott on päättänyt, että koko Hattulan Pyhän Ristin kirkko pitää koristeltaman Raamatun kertomuksin ja pyhimystarinoin. Hän ja hänen vaimonsa suku kyllä maksavat lystin. Maalarit saapuvat Ruotsista. Yksi heistä, munkki Benedictus, on sairastunut, mutta täysiverinen taiteilija Andreas Pictor, käytännön asioista vastaava mestari Martinus ja apupoika Vilppu päättävät aloittaa työt kolmistaan. Suunnitelmia ja piirustuksia on rustattu koko talvi. Kolmikon saapumista katselee mökkinsä sianrakkoikkunasta tiilimestari Rutgerin orvoksi jääny

  Tervetullut elämäkerta välillä unohdetusta "vaimopuolisesta maalaajasta"  Salla Leponiemi: Niin kauan kuin tunnen eläväni - Taidemaalari Elin Danielson-Gambogi. Gummerus 2021. 285 s. Taidemaalari  Elin Danielson- Gambogi (1861-1919) nousi yleisön tietoisuuteen 1885 osallistuessaan suureen kotimaiseen taidenäyttelyyn teoksellaan Nuori äiti. Taiteilija oli saanut jo aiemmin keväällä teoksestaan paljon kiitosta ja Taideyhdistyksen kilpailussa toisen palkinnon. Kesti silti vielä kauan, ennen kuin lehtikritiikeissä alettiin noteerata "näitä vaimopuolisia maalaajoita". Elin Danielson-Gambogi kuului ensimmäiseen varsinaiseen naistaiteilijoidemme sukupolveen ja joutui sen vuoksi tienraivaajan asemaan. Kansainvälinen läpimurto jäi häneltä kuitenkin puolitiehen, ja kuolemansa jälkeen taiteilija unohtui pitkäksi aikaa, kunnes 1980-luvun naistutkimus nosti hänet jälleen näkyville. Onneksi. Taidehistorioitsija  Salla Leponiemen  teos Niin kauan kuin tunnen eläväni  on aiheelli