Marcus Rosenlund: Kohti korkeuksia

Nyt startataan päin tähtiä! 

Marcus Rosenlund: Kohti korkeuksia. Ajatusmatkalla avaruudessa (Mot stjärnorna, 2020). Suom. Laura Kulmala. S&S 2020. 253 s.

Tiedetoimittaja ja tietokirjailija Marcus Rosenlund (s.1969) palkittiin edellisestä teoksestaan Sää joka muutti maailmaa (2019; Kirjareppu 28.3.2019) Valtion tiedonjulkistamispalkinnolla, eikä syyttä. Rosenlund kirjoitti ilmastohistorian käännekohdista niin ymmärrettävästi ja vetävästi, että suosittelin kirjaa lämpimästi kaikille läheisilleni ja ystävilleni.

Rosenlundin uuden teoksen Kohti korkeuksia aihepiiri on vaikeammin popularisoitavissa. Avaruuteen ja sen tutkimiseen sukeltaminen vaatii lukijalta mieluusti jonkinlaisia fysiikan ja tähtitieteen pohjatietoja tai ainakin tavanomaista sitkeämpää paneutumista lukemaansa. Rosenlund tekee kuitenkin parhaansa ja onnistuu kuin onnistuukin tempaamaan mukaan avaruusseikkailuunsa.

Se jo auttaa alkuun, että kirjoittaja lohduttaa kärryiltä lipsuvaa olemaan huoletta. On kyse niin valtavista asioista, ettei kaikkea ole tarviskaan käsittää. Sen kuin vain naurahdat niille ja huudahdat: "Vau!"

SULATELTAVAA minulla oli erityisesti teoksen alkupuolella. Mittasuhteet ovat käsittämättömiä, vaikka Rosenlund havainnollistaa niitä hienosti istuttamalla lukijansa keksimäänsä "vertikaalikaaraan" ja säätämällä nopeudeksi 100 kilometria tunnissa. Tunnin päästä ollaan jo avaruudessa Kármánin rajalla, ja enää on nelisen tuntia Kansainväliselle avaruusasemalle ja sieltä Kuuhun vajaa viisi kuukautta.

Ajatusleikillään Rosenlund pääsee käsiksi varsinaiseen aiheeseensa avaruusmatkoihin ja niihin liittyviin, ylittämättömiltä vaikuttaviin esteisiin. Kiinnostavaa muttei helppoa, ja yhtä vaikeaa on yrittää ymmärtää kaiken alkua ja kaiken teoriaa eli alkuräjähdystä ja vielä löytymättömän yhtenäisteorian arvoitusta.

Maagiset magneetit vetivät minua puoleensa jo aivan eri tavalla, ja kuulentojen myötä olo alkoi tuntua jopa kotoisalta. Venus ja Mars saavat kirjassa ikiomat lukunsa, ja tietysti käsittelyyn on otettava myös älyllisen elämän mahdollisuus Maan ulkopuolella.

Avaruusolentojen hyökkäykset kirjoittaja torjuu suoralta kädeltä, mutta miten on vihamielisten asteroidien laita?

Rosenlund käsittelee Jukatanin niemimaalla Etelä-Meksikossa sijaitsevan valtavan Chicxulubin kraatterin historiaa niin mielenkiintoisesti, että päätän unohtaa kaikenlaiset tappaja-asteroidit ja alan jopa toivoa, että vuonna 2017 havaittu Oumuamuan kaltainen mystinen pikavierailija päättäisi pistäytyä aurinkokunnassamme uudelleen. Jännittävää.

Maailmanlopun ennustajaksi Rosenlund ei ryhdy. Lämpökuolema, loppurepeämä, loppurysähdys.. .vaihtoehtoja on, mutta Rosenlund todistaa, että miten se ikinä tapahtuukin, meillä ei ole syytä paniikkiin. Uskon kirjailijaa. Silloinhan meitä ei nykymenolla enää edes ole.

HÖYSTÖÄ JA KEVENNYSTÄ tietopainotteiseen tekstiin Rosenlund ammentaa historiasta, kirjallisuudesta ja kokemuksistaan. Tieteisromaaneista ja -elokuvista löytyy arvatenkin paljon hauskoja poimintoja, ja lystiä pidetään myös esimerkiksi  SpaceX:n perustajan Elon Muskin kustannuksella.

Ökyrikas Musk havittelee matkoja Kuuhun ja Marsiin, mutta huikeita elämyksiä löytyy lähempääkin, vaikka ihan jokaiseen tähystyspaikkaan tavallisella turistilla ei ole asiaa.

Kohti korkeuksia -kirjan  vaikuttavin kuvaus on mielestäni kirjoittajan käynti Pohjois-Chilessä, yli viiden kilometrin korkeudessa sijaitsevan Chajnantor-tasangon kansainvälisellä observatorioalueella. Ei ihme, että Rosenlund nimeää matkastaan kertovan luvun Tähtitaivaan katseluksi maailman katolta.

Ylimaallisen syvänsininen taivas, ruosteenpunainen ylätasanko, Andien tummat vuorenhuiput, valtavat, häikäisevän valkoiset antennit... Melkein näen tuon kaiken edessäni - ja ilman vuoristotautia.

Tällaisia opintomatkoja eivät estä edes pandemiarajoitukset! Vau!

Marcus Rosenlund. Kuva: Miikka Pirinen