Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2020.
Kuva
26. kesäkuuta 2020


Elena Ferrante: Tyttären varjo Äitinä olemisen sietämätön vaikeus

Elena Ferrante: Tyttären varjo (La figlia oscura, 2006). Suom. Helinä Kangas. WSOY 2020. 175 s.


Ennen kuuluisaa Napoli-tetralogiaansa italialainen Elena Ferrante (s. 1943) oli julkaissut jo kolme romaania Amalian rakkaus (1992),  Hylkäämisen päivät  (2002) ja Tyttären varjo (2006). Ne kaikki on nyt saatu suomeksi, kun keväällä ilmestyi Napoli-sarjankin kääntäneen Helinä KankaanTyttären varjo -suomennos.
Oikean henkilöllisyytensä kätkevän Ferranten on luonnehdittu ruotivan teoksissaan kouluttautuneiden naisten elämää yhteiskunnallisten muutosten keskellä, ja sellainen on asetelma myös Tyttären varjo -romaanissa.


FIRENZESSÄ ASUVAN, eronneen, 47-vuotiaan yliopisto-opettajan Ledan aikuistuneet tyttäret ovat muuttaneet isänsä luokse Torontoon, ja Leda päättää lähteä muutamaksi viikoksi Etelä-Italiaan yhdistetylle työ- ja merenrantalomalle. Ihana vapaudentunne alkaa kuitenkin jo matkan puolivälissä muuttua e…
Kuva
21. kesäkuuta 2020


Rachel Cusk: Kunnia Rachel Cuskin trilogian päätösosa ruotii kirjallisuuden kenttää rehellisesti ja terävästi
Rachel Cusk: Kunnia (Kudos, 2018). Suom. Kaisa Kattelus. S&S 2020. 203 s.




Kanadalais-englantilaisen Rachel Cuskin (s. 1967) romaanitrilogian kolmannessa Kunnia-nimisessä osassa päähenkilö Faye jatkaa samalla ympäristönsä tarkkailu- ja kuuntelulinjalla, jolla hän liikkui jo trilogian kahdessa ensimmäisessä osassa Ääriviivat (suom. 2018; Kirjareppu 14.11.2018) ja Siirtymä (suom. 2019; Kirjareppu 1.6.2019). Sivumennen kerrotaan, että Faye on mennyt uudelleen naimisiin ja hänen poikansa ovat muuttaneet asumaan isänsä luokse.

Se, että Cusk on trilogiassaan irrottautunut juonisidonnaisuudesta ja monista muistakin perinteisistä kerrontaratkaisuista, voi aluksi tuntua haasteelliselta, mutta kun ajatukseen tottuu, vanhoja kerrontakeinoja ei osaa enää kaivatakaan.

Jo Ääriviivoissa puhuttiin paljon kirjallisuudesta, kunCuskin autofiktiivinen, tai ainakin sellaiselta …
Kuva
15. kesäkuuta 2020


Sayaka Murata: Lähikaupan nainen Miten olla toisten mielestä normaali? 

Sayaka Murata: Lähikaupan nainen. Suom. Raisa Porrasmaa. Gummerus 2020. 126 s.

Lähikauppa, konbini, on tulvillaan äänia. Ovikello kilahtelee asiakkaiden astuessa sisään, kovaäänisistä kantautuu uutuustuotteita mainostavien julkkisten ääniä, myyjien tervehdykset soivat kuorossa, korkokengät kopisevat lattiaa vasten, viivakoodeja lukevat skannerit piippaavat. Kaikki nuo elementit sekoittuvat keskenään muodostaen "konbinin äänen", joka hyväilee tärykalvojani loputtomiin.
Siis hyväilee! Japanilaisen Sayaka Muratan (s. 1979) kymmenes teos, pienoisromaani Lähikaupan nainen, kertoo 36-vuotiaasta Keikosta, joka on ollut puolet elämästään osa-aikatyössä Smile market Hiiromachin lähikaupassa ja jolla ei ole aikomustakaan jättää mieluisaa työpaikkaansa pienestä palkastaan ja yliopistotutkinnostaan huolimatta. Kyseessä on siis hiirenharmaa keski-ikää lähestyvä nainen, ja silti yhtä salaperäiseen ja …
Kuva
9. kesäkuuta 2020


Tom Malmquist: Ilma joka meitä ympäröi Elämä kannattelee, sittenkin

Tom Malmquist: Ilma joka meitä ympäröi (All den luft som omger oss, 2018). Suom. Outi Menna. S&S 2020. 349 s.



Ruotsalaisen Tom Malmquistin (s. 1978) esikoisromaani Joka hetki olemme yhä elossa (2015, suom. 2017) sai ilmestyessään hyvän vastaanoton ja keräsi myös palkintoja. Omaelämäkerrallisessa romaanissaan Malmquist kertoi raskaana olleen vaimonsa akuutista leukemiasta. Tytär syntyi ennenaikaisesti keisarinleikkauksella ja säilyi hengissä, mutta vaimo menehtyi pian tyttären syntymän jälkeen.

Kirjailijalla oli jo tuolloin tekeillä romaani, mutta se jäi tauolle, kun Malmquist alkoikin kirjoittaa pienen perheensä kohtaamasta tragediasta. Malmquistin toinen romaani, tänä vuonna suomeksi ilmestynyt  Ilma joka meitä ympäröi on juuri tuo kesken jäänyt kirja. Neljän välivuoden jälkeen kirjailija oli vihdoin valmis tarttumaan jo alkamaansa työhön ja saattamaan sen loppuun.


MYÖS UUSI ROMAANI on autofiktio…
Kuva
5. kesäkuuta 2020


Vappu Kannas: Rosa Clay Ambomaalta Suomeen kummasteltavaksi 

Vappu Kannas: Rosa Clay. S&S 2020. 384 s.


Kirjailija ja kirjallisuudentutkija Vappu Kannas (s. 1984) on löytänyt romaaninsa sankariksi mielenkiintoisen historiallisen henkilön: nuoren naisen yli sadan vuoden takaisesta Afrikasta.
Rosa Emilia Clay, sittemmin Lemberg, syntyi Lounais-Afrikan Omarurussa, nykyisen Namibian alueella, vuonna 1875 brittiläisen kauppiaan C.W. Clayn ja bantuheimoon kuuluneen naisen lapseksi. Tyttö kuitenkin otettiin pian pois äidiltään ja siirrettiin nelivuotiaana Ambomaalla lähetystyössä toimineiden Karl ja Ida Weikkolinin kasvattityttäreksi.
Kun Weikkolinit palasivat joksikin aikaa Suomeen, "eksoottisella" Rosalla kerättiin sujuvasti rahaa lähetystyölle. Rosaa esiteltiin eri puolilla maata järjestetyissä hengellisissä tilaisuuksissa, ja hänet pantiin mm. laulamaan joululauluja itselleen vieraalla hottentottikielellä.
Pastori Weikkolinin kuoltua pariskunnan seuraavalla A…
Kuva
1. kesäkuuta 2020



Helena Sinervo: Tytön huone Miten uskallan päästää lapseni maailmalle!
Helena Sinervo: Tytön huone. WSOY 2020. 249 s.


Käsillä on jälleen se aika vuodesta, jolloin suuri määrä nuoria aikuisia päättää koulunsa ja suuntaa katseensa kohti työmarkkinoita tai jatko-opiskelupaikkoja. Kotiin jäävät vanhemmat tietävät, että nuori on nyt omillaan ja heidän on vain uskottava hänen selviytyvän.
Helena Sinervon (s. 1961) neljännen romaanin Tytön huone yksinhuoltajaäiti Saara elää todeksi juuri tällaista tilannetta. Hänen ainokaisensa Sofia on kirjoittanut ylioppilaaksi korkein arvosanoin ja on lähdössä Montréaliin opiskelemaan biologiaa. Sinervon yhdenpäivänromaanissa Saara käy läpi tyttären lähdön nostattamia muistoja, huolia ja hämmennystä ja yrittää samalla saada jonkinlaista otetta uudesta olotilastaan yksinasujana.

Romaani kiinnostanee itsekin lapsiaan maailmalle lähettäneitä äitejä. Äitiyden ohella romaanissa tarkastellaan ylipäänsä naiseutta ja naisia kolmessa sukupolvessa. …