Howard Jacobson: Shylock, ikuinen

 

Vaeltava juutalainen sekoittaa elämää Luoteis-Englannin rahapiireissä 

Howard Jacobson: Shylock, ikuinen (Shylock Is My Name, 2016). Suom. Kaijamari Sivill. Johnny Kniga 2020. 314 s.

Tuorein suomennos Shakespearen näytelmien mainiossa nykytulkintojen sarjassa on brittikirjailija Howard Jacobsonin (s. 1942) romaani Shylock, ikuinen. Se pohjautuu Shakespearen Venetsian kauppiaaseen, mutta romaanin keskipiste on, kuten nimikin sanoo, tarinan halveksittu juutalainen Shylock.

Howard Jacobson on itsekin juutalainen ja näin ollen mitä sopivin Venetsian kauppiaan uudelleen tulkitsijaksi. Romaanissa kyllä käväistään Venetsiassa, mutta tarinan varsinainen tapahtumapaikka on varakkaiden asuttama ns. Kultainen kolmio Cheshiren kreivikunnassa Luoteis-Englannissa.

Tarinan päähenkilö, Shylockin nykyvastine, on keski-ikäinen Simon Strulovitch, rikas, kiivas ja herkkänahkainen anglojuutalaisen taiteen keräilijä ja filantrooppi. Strulovitchin vaimo makaa halvaantuneena huoneessaan ja tytär liehuu isästä piittaamatta omilla teillään. Äitinsä haudalla käydessään Strulovitch löytää Shakespearen venetsialaisen rahanlainaajan Shylockin juttelemasta kuolleelle vaimolleen Lealle ja pyytää tämän oitis vieraakseen.

Jacobson siis nostaa Shakespearen satojen vuosien takaisen näytelmähenkilön taustoineen päivineen ja aikaerosta välittämättä äveriään nykyenglantilaisen juutalaisen keskustelukumppaniksi, ja idea toimii hyvin. Kannattanee tähdentää, ettei Shylock ole Jacobsonin romaanissa suinkaan mikään henki tai haamu vaan konkreetisti kuvattu, tunteva, ajatteleva ja kohtaloaan pohtiva ihminen.

NYKYISEN JA SHAKESPEAREN AIKAISEN juutalaisensa keskusteluissa Jacobsonilla on tilaisuus tarkastella Shylockin henkilökuvaa tämän päivän perspektiivistä ja punnita Shakespearen näytelmän ja sen tapahtuma-ajan antisemitismia. Samalla kirjailija pääsee käsiksi yleensäkin juutalaisuuteen ja sen vuosisataisiin kipukohtiin.

Ymmärtääkseen Shylockin ärtymyksen ja vihan kristittyjä kohtaan olisi kuitenkin tärkeää olla kunnolla perillä Shakespearen näytelmästä ja aivan erityisesti sen oikeudenkäyntikohtauksesta. Vaikka myös Strulovitch saa tuntea nahoissaan ympäristönsä ennakkoluulot, ne vaikuttavat hänen asemaansa ja toimiinsa suhteutettuina huomattavasti siedettävämmiltä kuin Shylockiin kohdistetut asenteet ja herjat.

Tiukkaan Shylockiin verrattuna Strulovitch on vain puolijuutalainen. Hänen tulehtunut juutalaisuutensa - - oli milloin kuumaa ja kylmää, aina tiellä. Erityisen joustavaa Strulovitchin juutalaisuus on, kun on kyse hänen omasta mukavuudestaan, ja ei-juutalaisista sinänsä hänellä ei ollut pahaa sanaa. Mutta kun hänen uppiniskainen tyttärensä Beatrice uhkaa naida kristityn jalkapalloilijan, se on ehdottomasti estettävä.

ROMAANIN TAPAHTUMAJUONI etenee ovelasti juutalaisen ympärileikkausperinteen merkeissä, ja samalla Jacobson yhdistää rituaalin Venetsian kauppiaan keskeiseen käsitteeseen naulan painoisesta lihapalasta, jota Shylock vaatii kristityn Antonion rinnasta korvaukseksi maksamattomista veloista. Ympärileikkausaihetta kehitellään romaanissa häpeämättömän makaaberisti ja humoristisesti.

Mustaa ja kirpeää huumoria on muutenkin tarjolla runsaasti. Jacobsonin kuva nyky-Englannista ja -maailmasta on ironinen. Onnelaksi suunniteltu Kultainen kolmio on täynnä valtapeliä, kerskakulutusta, riitoja ja rappiota, ja romaanin ihmissuhteet ovat pinnallisia ja laskelmoituja. Juutalaisten isien suhde aikuistuviin tyttäriinsä on omistushaluinen, raivokas ja kahlitseva. Vilpitöntä rakkautta näyttää löytyvän vain Shylockin ja hänen kuolleen vaimonsa väliltä.

Sivuhenkilöitä romaanissa on runsaasti kuten Shakespearellakin, ja monenkirjavasta joukosta on hauska jäljittää venetsialaisten vastineita. Sivuhenkilöiden syventämisen Jacobson jättää sikseen. He vain kuuluvat juoneen, ja heidän rauhaton toimintansa tuo tarinaan vauhtia ja keveyttä.

Shylock ja Strulovitch sen sijaan ottavat toisistaan ja juutalaisuudesta mittaa tosissaan ja perusteellisesti. Älykäs ja pisteliäs Shylock on keskusteluissa selvästi niskan päällä, mutta kumppaniaan vuoroin pelkäävä ja kadehtiva Strulovich on hyvä haastaja, ja yhdessä kaksikko pakottaa myös lukijan mietteliääksi.

LOPPUJEN LOPUKSI kyse ei olekaan vain juutalaisuudesta ja antisemitismista, vaan yleensäkin erottautumisesta ja eristämisestä, identiteetistä, yleistyksistä ja leimaamisesta. Shylock kertoo kokemuksesta: Yksittäinen juutalainen tuo aina huoneeseen astuessaan kollektiivisen juutalaisen. Ja sen kollektiivisen juutalaisen kristityt näkevät.

Vierasta, erilaista ei kohdella yksilönä vaan taustansa edustajana. Hän on meille yhtä kuin meidän käsityksemme ja luulomme hänen edustamastaan yhteisöstä, ts. jos juutalainen tekee kaupat, oletetaan heti, että ehdot ovat ankarat, juutalaisethan ovat sellaisia! Siitä, miten yleistäminen vaikuttaa ajan mittaan leimatun itsensä käyttäytymiseen, siitäkin Shylochilla on sanansa sanottavana.

Samantyyppisiä alati ajankohtaisia kysymyksiä Shylock, ikuisessa ruoditaan runsaasti, mutta ei kertaakaan pitkästyttävästi. Howard Jacobsonin lennokas, piikikäs ja älykäs proosa teki ainakin minuun vaikutuksen. 

Howard Jacobson. Kuva Keke Keukelaar