Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2015.
Kuva
28. toukokuuta 2015



Mitä teimme väärin?  Elina Hirvosen romaani on paremman huomisen asialla
Elina Hirvonen: Kun aika loppuu. WSOY 2015. 248 s.


Kosteaa ilmaa on helppo hengittää. Hän puristaa kiväärin viileää perää ja tuntee liukuvansa omalle paikalleen maailmassa. Tämä on paikka, jota hän on etsinyt aina. On surullista, että hän saa nauttia siitä vain hetken, mutta onnellista, että hän löytää sen nyt. Hän sulkee silmänsä, silittää kivääriä kuin syliinsä käpertyneen kissan selkää, painaa aseen olkaansa vasten, asettaa etusormen liipaisimelle ja tähtää taas.

Elina Hirvosen kolmannen romaanin Kun aika loppuu kansipaperista löytyy avaimia kirjan tematiikkaan. Kirjailija kertoo romaanin saaneen alkunsa kolmesta kysymyksestä: Mitä tapahtuu vanhemmalle, jonka lapsi tekee jotain pahaa? Mitä tapahtuu meille kaikille, jos emme reagoi ilmastonmuutokseen ajoissa? Miten voimme säilyttää uskon siihen, että maailmaa voi muuttaa? Kysymykset osoittavat, että kyse on samanaikaisesti sekä yksityisistä et…
Kuva
18. toukokuuta 2015


Pahaan pystyy jokainen, hyvään pitää ponnistella  Aki Ollikaisen uusi romaani ei päästä lukijaansa helpolla


Aki Ollikainen: Musta satu. Siltala 2015. 157 s.
Aki Ollikaisen romaani Nälkävuosi palkittiin kolme vuotta sitten vuoden parhaana esikoisteoksena ja oli ehdolla Finlandia-palkinnolle. Ollikaisen tämänkeväinen toinen pienoisromaani Musta satu on monessa suhteessa Nälkävuodesta tuttua ja taattua Ollikaista, mutta kirjailija on rakentanut romaaninsa siinä määrin sirpaleiseksi, että arvelen osan lukijoista tuskailevan.
Romaanin alussa ja lopussa on siteerattu vuosilta 1931 ja 1932 peräisin olevia lehtiotsikoita, joissa kerrotaan Malmin Tattarisuolla tehdyistä kammottavista löydöistä ja niiden arvoituksen selviämisestä. Tattarisuon lähteestä löytyi joukko ihmisruumiiden osia, jotka oli katkottu vastahaudatuilta vainajilta taikamenojen rekvisiitaksi.
Ollikainen ei kuitenkaan keskity selvittelemään noiden yöllisten menojen vaiheita tai syitä, vaan ne ovat pikemminkin…
Kuva
8. toukokuuta 2015


Viiden vuoden kuurupiilo sodan ajan Berliinissä

Nuoren juutalaisnaisen uskomaton selviytymistarina


Marie Jalowicz Simon: Sitten juoksin pakoon. Juutalaistytön selviytymistarina 1940-1945 (Untergetaucht - Eine junge Frau überlebt in Berlin 1940-1945, 2014). Toim. Irene Stratenwerth ja Hermann Simon. Suom. Otto Lappalainen. Gummerus 2015. 403 s.



Äitini ei tosiaankaan kertonut koskaan ennen vuotta 1997 dramaattista tarinaa eloonjäämisestään, aina välillä hän mainitsi jotain perhepiirissä, joskaan ei ikinä yhtenäisenä kertomuksena, ja oikeastaan aina hän mainitsi siitä odottamattomasti.

Näin kirjoittaa Hermann Simon äidistään Marie Jalowicz Simonista (1922-1998) kirjan Sitten juoksin pakoon jälkisanoissa. Berliinin Humboldt-yliopiston antiikin kirjallisuuden ja kulttuurin professorina toiminut äiti suostui kertomaan koko sodanaikaisen tarinansa ääninauhoille vasta juuri ennen kuolemaansa. Nauhoja kertyi yhteensä 77.

Äidistään ja vuonna 1941 isästäänkin orvoksi jäänyt juuta…