Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.
Kuva
10. syyskuuta 2019


Sanna Tahvanainen: Kirsikoita lumessaNuori Sylvia Plath New Yorkin huumassa

Sanna Tahvanainen: Kirsikoita lumessa (Körsbär i snön). Suom. Jaana Nikula. Otava 2019. 415 s.



Tervetuloa Mademoiselleen! Te kuulutte kahdenkymmenen onnellisen valitun joukkoon. Vuoden 1953 kesäkuusta tulee Teille unohtumaton kuukausi.

Kun Smith Collegessa opiskeleva kaksikymppinen Sylvia Plath pääsee kuukaudeksi kuuluisan muotilehden Mademoisellen avustajaksi New Yorkiin, hän uskoo saaneensa elämänsä tilaisuuden. Lapsesta asti kirjoittamisesta kiinnostunut kunnianhimoinen nuori nainen unelmoi New Yorkin tarjoavan hänelle paitsi aineistoa tulevaan romaaniin myös kustannussopimuksen.


SANNA TAHVANAISEN (s. 1975) romaani Kirsikoita lumessa kertoo tositapahtumiin perustuen yhdysvaltalaisen runoilijan SylviaPlathin  (1932-1953) kuumeisesta New York -kesästä. Plath itse on pukenut fiktioon samaa vaihetta ainoaksi jääneessä romaanissaan Lasikellon alla  (The Bell Jar), joka ehti ilmestyä juuri ennen r…
Kuva
3. syyskuuta 2019


Kurt Sontheimer: Hannah Arendt - Suuren ajattelijan elämä "Haluan ymmärtää!"
Kurt Sontheimer: Hannah Arendt. Suuren ajattelijan elämä (Hannah Arendt. Der Weg einer grossen Denkerin, 2006). Suom. Maija Pietikäinen. Into 2019. 245 s.


Saksanjuutalainen filosifi ja poliittinen teoreetikko Hannah Arendt (1906-1975) muistetaan erityisesti kahdesta asiasta: opiskeluaikaisesta suhteestaan opettajaansa Martin Heideggeriin ja raportistaan, jonka hän laati Adolf Eichmannin oikeudenkäynnistä Jerusalemissa 1961. Molemmat "skandaalit" ovat pääaineistona Margarethe von Trottan palkintoja keränneessä elokuvassa Hannah Arendt - The Woman Who saw Banality in Evil (2012).
Hannah Arendtin elämä ja työ ovat olleet monen tutkijan työsarka, ja hänen persoonastaan ja ajattelustaan on olemassa useita kokonaisesityksiä. Saksalainen politiikan tutkija ja professori Kurt Sontheimer on kuitenkin (hiukan omahyväisesti) sitä mieltä, että hänen kirjansa Hannah Arendt - Suuren aja…
Kuva
27. elokuuta 2019


Antti Rönkä: Jalat ilmassa Koulukiusattu jää roolinsa vangiksi 
Antti Rönkä: Jalat ilmassa. Gummerus 2019. 224 s.



Kampaan hiukset, suihkutan niihin suolavettä ja hieron vahan. Otan hyllyltä kylmän, metallisen Osis+Ekstra Strong -hiuskiinnepullon ja suihkutan päähän. Suihkutan viisi, kuusi sekuntia. Kitkerä katku leviää kylpyhuoneeseen. Pidätän yskän, koska tärähdys sotkisi hiukset. Muistan hampaat. Sutaisen ne valkaisevalla tahnalla. Sitten pirskotan vielä Calvin Kleinin hajuvettä, kaksi suihkausta kaulaan ja yksi vasempaan ranteeseen.

Nuoren miehen valmistautuminen yliopiston uusien opiskelijoiden ensimmäisiin bileisiin naurattaisi, ellei tietäisi tälläytymisen varsinaisia motiiveja. Rankasti koulukiusattu siinä rakentaa haarniskaa yökerhoiltaan. Josko tästä aukeaisi ihmisarvoinen elämä uudessa kaupungissa ja uusien ihmisten joukossa.


ANTTI RÖNGÄN (s. 1996) esikoisteos Jalat ilmassa on vahvasti omaelämäkerrallinen romaani Aarosta, jolla vihdoinkin on mahdollisuus jättä…
Kuva
25. elokuuta 2019





Katja Seutu: Jäätyväinen
Runoilija kirjaa maailman tilaa

Katja Seutu: Jäätyväinen. Runoja. WSOY 2019. 70 s.



Jäätyvänen on kirjallisuudentutkija ja runoilija Katja Seudun (s. 1973) kolmas runokokoelma. Jo edelliset kokoelmat Minä olen hänen asuinsijansa (2015) ja Kuusilla mittaan aikaa (2017) osoittivat Seudun kulkevan paljolti sodanjälkeisten modernistiemme jäljissä. Katja Seutu on tutkinut mm. Antti Hyryn proosaa ja Mirkka Rekolan lyriikkaa.

Eräässä runossaan Seutu suorastaan tunnustaakin yhteytensä modernisteihin, jotka pitivät yhtenä esikuvanaan perinteistä japanilaista lyriikkaa, sen kuvailmaisua ja tiukkaa muotoa. Seutu kirjoittaa: Vanha japanilainen / kirjoitti hibiskuksesta, / se valaisee tihkusateen / ja sumupilven lävitse. / Lähden etsimään sitä.


SEUDUN runoissa oleskellaan paljon luonnossa, tarkkaillaan sitä ja tehdään havaintoja sen yksityiskohdista. Runoissa, kuten kokoelman nimikin antaa ymmärtää, liikutaan pääosin syksyssä ja talvessa, kylmässä ja pimeässä…
Kuva
23. elokuuta 2019


Nina Honkanen: Pohjakosketus Naimisissa narsistin kanssa 

Nina Honkanen: Pohjakosketus. Into 2019. 284 s.



- Kaikille pariskunnille tulee joskus riitoja, mutta terveessä riitatilanteessa kenenkään ei tarvitse pelätä. Ei lasten eikä aikuisten.

Repliikki on terapeutin, jonka luokse vaimo on hakeutunut ahdistavassa avioliittotilanteessaan Nina Honkasen uudessa romaanissa Pohjakosketus. Vaimo kuulee asian jo toistamiseen, mutta häneltä menee vielä aikaa sen lopulliseen ymmärtämiseen.

Kirjailija ja toimittaja Nina Honkanen (s. 1968) valmistui joku vuosi sitten seksuaalikasvattajaksi. Se näkyy hyvin hänen juuri ilmestyneestä romaanistaan. Päähenkilö, josta käytetään vain nimeä nainen, pohtii avioliittoaan ja muitakin ihmissuhteitaan paikoittain sellaisella perusteellisuudella, että väsähtämiseltä pelastaa lähinnä Honkasen taitava kielenkäyttö.


LEHTIJUTTUJEN perusteella Pohjakosketus ammentaa paljolti kirjailijan omasta elämästä. Romaanissa kaksi kertaa eronnut kolmen pojan va…
Kuva
20. elokuuta 2019


Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä Kuka murhasi kaikkien rakastaman eläkeläisopettajan?
Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä (Still Life 2005). Suom. Raimo Salminen. Bazar 2019. 367 s.



Kuolema kiitospäivänä on kanadalaisen Louise Pennyn (s. 1958) suositun dekkarisarjan avausosa. Sarja toinen osa Kylmän kosketus ilmestyy alkusyksystä ja kolmas näillä näkymin ensi keväänä. Dekkareiden ystäville kaksi ensimmäistä osaa saattavat kuitenkin olla jo ennestään tuttuja, ne on nimittäin julkaistu WSOY:n SaPo-sarjassa, avausromaani nimellä Naivistin kuolema (2008).

On ymmärrettävää, että kun sarjan suomentamista on tällä kertaa tarkoitus jatkaa kahta kirjaa pitemmälle, lähdetään liikkeelle alusta. Olisi kuitenkin tuntunut reilulta panna paremmin näkyville aiempien suomennosten olemassaolo, varsinkin kun niihin ei liene avausosan nimeä lukuunottamatta tehty muutoksia.

Toki quebeciläisen rikoskomisarion Armand Gamachen henkilö ja työskentely ovat kiinnostavaa luettavaa ja pienen Th…
Kuva
13. elokuuta 2019


Colm Tóibín: Nora Webster

Arkinen surutyö kasvaa kiinnostavaksi selviytymistarinaksi



Colm Tóibín: Nora Webster (Nora Webster 2014). Suom. Kaijamari Sivill. Tammi 2016. 410 s.




Tällaista yksin eläminen siis on, hän ajatteli. Ei sellaista yksinäisyyttä, jota hän tähän asti oli kokenut, ei hetkiä jolloin Mauricen kuolema oli tuntunut kolarin kaltaisena shokkina koko ruumiissa, vaan ajelehtimista ihmismeressä ilman ankkuria, sitä että kaikki oli omituisen merkityksetöntä ja hämmentävää.

Eletään 1960-luvun loppua Irlannissa Wexfordin piirikunnan Enniscorthyssa. Keski-ikäisen kotiäidin Nora Websterin opettajamies on kuollut, ja neljän lapsen äiti on äkkiä yksin huolehtimassa perheen selviytymisestä. Tekee tiukkaa henkisesti ja taloudellisesti. Ensimmäiseksi joudutaan luopumaan perheen pitkäaikaisesta kesäpaikasta.

Nora Webster on irlantilaisen Colm Tóibínin  (s. 1955) kolmas suomennettu romaani. Elokuvanakin tunnettu Brooklyn ilmestyi suomeksi 2011 ja Äitiä ja poikia 2013. Minu…
Kuva
2. elokuuta 2019



Orhan Pamuk: Istanbul. Muistot ja kaupunki 
Raunioiden runoutta
Orhan Pamuk: Istanbul. Muistot ja kaupunki (2003). Suom. Tuula Kojo. Tammi 2010. Keltainen pokkari. 514 s.

Vuonna 2006 kirjallisuuden Nobelilla palkittu Orhan Pamuk (s. 1952) kirjoittaa Istanbul-kirjansa alussa asuneensa peräti puoli vuosisataa samassa paikassa ja talossa ja jatkaa: Joskus pidän itseäni epäonnisena, koska olen syntynyt Istanbulissa, kaupungissa joka hävityksen, köyhyyden ja surun kuihduttamana vanhenee tuhoutuneen imperiumin tuhkan ja alati sortuvien raunioiden alla.
Toisaalta kirjailija tietää olevansa onnekas, koska on syntynyt varakkaaseen perheeseen. Hän kokee Istanbulin vääjäämättömäksi kohtalokseen samaan tapaan kuin ruumiinsa ja sukupuolensa. Niinpä kirja kertookin kahdesta toisiinsa tiiviisti kietoutuneesta aiheesta: itsestäni kertoessani yritän kertoa Istanbulista ja Istanbulista kertoessani itsestäni.


ISTANBUL-teoksessa seurataanPamukin lapsuus- ja nuoruusvuosia siihen saakka, kun …
Kuva
29. heinäkuuta 2019


Yasunari Kawabata: Lumen maa Nobel-proosaa haikun hengessä

Yasunari Kawabata: Lumen maa (Yukiguni, 1947). Suom. Yrjö Kivimies. Tammi, 1958. Keltainen pokkari. 158 s.


Juna vieri pitkästä tunnelista Lumen maahan. Maa loisti valkoisena yötaivaan alla. Juna pysähtyi eräälle pikkuasemalle. Tyttö, joka oli istunut vaunun vastakkaisella puolella, tuli käytävän yli ja avasi ikkunan Shimamuran edestä. Lumista kylmyyttä huokui sisään. Kurottautuen ikkunasta pitkälle tyttö huusi asemapäällikköä kuin hän olisi ollut jossakin kaukana.
Vuonna 1968 Nobelilla palkitun Yasunari Kawabatan (1899-1972) pienoisromaani Lumen maa oli ilmestyessään 1958 ensimmäinen suomeksi käännetty japanilainen romaani. Suomentaja Yrjö Kivimies suomensi romaanin englannin- ja saksankielisten käännösten pohjalta ja kirjoittaa jälkisanoissaan pyrkineensä kulkemaan noiden kahden käännöksen keskiväliä "oman japanilaisen kuvitelmansa mukaan".
Silloin tällöin suomennoksessa törmää sanoihin ja sanontoi…
Kuva
22. heinäkuuta 2019


Tove Jansson: Kesäkirja Saarielämää valloittavassa seurassa
Tove Jansson: Kesäkirja (Sommarboken 1972). Suom. Kristiina Kivivuori. WSOY 1973. Bon-pokkari, 135 s.


Nyt hävettää. Tove Janssonin(1914-2001)1970-luvulla ilmestynyt Kesäkirjaosui sattumalta kesälukemisteni joukkoon. Miten ihmeessä en ollut löytänyt sitä aiemmin, vaikka se on käännetyimpiä suomalaisia kirjoja ja siitä on olemassa teatteriversio ja elokuvakin tekeillä!

Muumeista kyllikseen saaneille kannattaa heti tähdentää, että Kesäkirjaon ihan toista maata. Toki romaanista tunnistaa muumitarinoiden teemoja ja aihelmia, mutta Kesäkirjan miljööt ja tapahtumat ovat realistisia ja ihmiset moniulotteisia juuri niin kuin Janssonin muissakin aikuisille suunnatuissa kirjoissa.

Oikeastaan Kesäkirjapitäisi lukea joka kesä uudelleen.


KESÄKIRJAkertoo isoäidin, isän ja pienen tytön kesänvietosta Suomenlahden saaressa. Isä häärii romaanissa vain taustalla; pääosin hän istuu työteossa pöytänsä ääressä tai kalastaa. Päähenki…
Kuva
6. heinäkuuta 2019



Parempaa ja huonompaa väkeä ja elämää 
Pertti Lassilan kahden naisen romaani on kirpeä kuvaus1900-luvun alun sääty-yhteiskunnasta ja naisen asemasta

Pertti Lassila: Kovassa valossa. Teos 2019. 217 s.


On hyvä tietää, mihin kuuluu, että kuuluu parempaan väkeen eikä huonompaan, koska sille käy aina huonommin ja paremmalle paremmin. Joka luulee, että se asia muuttuu toiseksi, ei asioita ymmärrä.
Näin ajattelee Pertti Lassilan(s. 1949) neljännen romaanin Kovassa valossa  ensimmäinen minäkertoja Suoma noustuaan palvelijattaresta johtajan rouvaksi Kruununhakaan. Puolen välin jälkeen elämästään kertoo kauppa-apulaisena työskentelevä nuori Heljä, joka sodan jälkeen tutustuu Suoman ekonomipoikaan Tarmoon.

1900-luvun alkupuolen Helsinkiin sijoittuvasta romaanista ei kuitenkaan tule herraskaisen äidin ja ei-toivotun miniäkokelaan välistä mittelöä, vaikka niin saattaisi äkikseltään olettaa. Lassilan lähestymiskulma on tyyten toinen.

Romaani tarkastelee kahden eri-ikäisen mutta hyvi…
Kuva
29. kesäkuuta 2019


Vaihtoehtoja puupelloille 
Pohjoisen journalistien Metsä meidän jälkeemme on silmiä avaava tietopaketti metsäluontomme tilasta

Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä: Metsä meidän jälkeemme. Like 2019. 272 s.



Pohjoissuomalaisten nuoren polven journalistien Pekka Juntin, Anna Ruohosen ja Jenni Räinän kirjoittama ja valokuvaaja Anssi Jokirannan kuvittama tietokirja Metsä meidän jälkeemme on ilmestynyt täsmäajoituksella. Metsä Groupin ilmoitettua Kemin biotuotetehdashankkeestaan keskustelu ja kiivailu metsien käytöstä on saanut reippaasti lisäkierroksia.
Alkusanoissaan tekijät kertovat projektinsa syntyneen halusta selvittää, miten metsillämme menee, mitä niille on tehty ja mitä pitäisi tehdä. Projektin edetessä kävi yhä ilmeisemmäksi, että metsäluonnon tila on huono, mutta samalla tekijät painottavat muutoksen mahdollisuutta ja jopa todennäköisyyttä. Suomalaiset alkavat ymmärtää metsiensä monimuotoisuuden merkityksen.
Tekijät eivät itse ole metsäalan am…
Kuva
25. kesäkuuta 2019


Elämää kansankodin raunioilla Asko Sahlbergin uuden romaanin päähenkilö saa tarpeekseen ja ottaa oikeuden omiin käsiinsä 
Asko Sahlberg: Haudallasi, Adriana. Like 2019. 285


Vuodesta 1996 Göteborgissa asunut Asko Sahlberg (s. 1964) aloittaa uuden romaaninsa Haudallasi, Adriana tarinan lopputilanteesta. Kertoja-päähenkilö Daniel Dahlberg välttyy itse tulemasta ammutuksi mutta löytää talonsa piharakennuksesta vuokralaisensa, romanialaisen seksityöläisen Adrianan, kuolleena. Miten keski-ikäisen, Göteborgissa kannattamatonta kirjadivaria pitävän miehen tasaisen tylsä, yksinäinen elämä on kääntynyt näin vaaralliseksi?
Tapahtumien kulkuun vaikuttavat isännän ja vuokralaisen välille syntynyt suhde ja seksin ja huumeiden myynnin taustaverkostot, mutta tavanomaisesta rikosviihteestä Sahlbergin romaanissa ei ole kyse.

KIRJAN ALAOTSIKKO  Sairauskertomus on huomionarvoinen tarkennus. Haudallasi, Adriana on sekä yksityisten romaanihenkilöiden, erityisesti kertojan itsensä, että koko…