Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.
Kuva
9. marraskuuta 2019


Jonathan Franzen: Maailman äärillä Lintubongarin esseitä matkoiltaan ja vähän muustakin
Jonathan Franzen: Maailman äärillä (The End of the End of the Earth, 2018). Suom. Raimo Salminen. Siltala 2019. 275 s.


Yhdysvaltalaiselta Jonathan Franzenilta (s. 1959) on jo aiemmin suomennettu sekä romaaneja että esseitä, mutta minulle tämanvuotinen suomennos esseekokoelma Maailman äärillä oli kiinnostava ensitutustuminen.

Jo kansikuvasta olisi pitänyt ymmärtää, että linnut ovat esseissä tärkeässä roolissa, vaikka kirjoituksissa sivutaan muitakin aiheita. Esseistä noin puolet käsittelee lintuja, muut aiheet löytyvät mm. politiikasta ja taiteista.

Franzenin ajatukset Donald Trumpin voiton syistä tuntuvat edelleen kiinnostavilta, mutta esimerkiksi kirjoitus WTC-iskuista vaikuttaa pelkältä täytetekstiltä. Esseestä Kapitalismia ylikierroksilla, jossa Franzen esittelee professori Sherry Turklen tutkimuksia ihmissuhteista digitaalisella aikakaudella, ehdin jo innostua, mutta lyhyehkö…
Kuva
7. marraskuuta 2019




Sirpa Kähkönen: Muistoruoho Oodi ystävyydelle



Sirpa Kähkönen: Muistoruoho. Otava 2019. 347 s.


Sirpa Kähkösen (s. 1964) Tankkien kesä (2016) -romaania lukiessani ajattelin, että tähän kirjailija Kuopio-sarjansa päättää. Moniääninen, vuoden 1968 elokuulle sijoittuva seitsemäs osa oli kuin loppukuoro suurteokselle, jonka ensimmäinen osa Mustat morsiamet ilmestyi 1998.
Toisin kuitenkin kävi. Sarjan kahdeksas osa Muistoruoho sijoittuu 1970-luvun alkuun ja rakentuu viiden vuorottelevan kertojanäänen varaan. Muutaman kerran äänen saa myös muuan asunto ja ihmisten puuhia tarkasteleva kuu, mutta minua niiden osuus lähinnä häiritsi. Kähkönen on niin taitava naisten sielunelämän luotaaja, että kun siihen maailmaan sukeltaa, ei halua tulla mistään syystä eikä millään konstilla häirityksi.

TANKKIEN KESÄSSÄ ajankohtainen uutisaihe oli Prahan miehitys. Se sähköisti tunnelman myös suomalaisessa pikkukaupungissa ja nosti pintaan sodan synkät muistot. Muistoruohossa sota-aika velloo mi…
Kuva
28. lokakuuta 2019


Monika Fagerholm: Kuka tappoi bambin?
Kun kulissit romahtavat, mikään ei palaa entiselleen

Monika Fagerholm: Kuka tappoi bambin? (Vem dödade bambi?) Suom. Laura Jänisniemi. Teos 2019. 222 s.


ALOITETAAN VAIKKA TÄSTÄ. SYYSKUUN aamusta vuonna 2016.
Gusten Grippe, 26-vuotias menestynyt kiinteistovälittäjä, tulee juoksulenkillään jälleen kerran huvilakaupungin rantaan ja katselee lahdenpoukaman toisella rannalla pilkottavaa, ennen niin komeaa taloa, Aavelaivaa. Se on hänen entisen koulutoverinsa ja parhaan ystävänsä Nathan Häggertin kotitalo, jossa Gusten itsekin sai asua aina, kun hänen laulajataräitinsä oli kiinnitettynä tai kiertueella Euroopassa.
Enää talossa ei asu kuin Nathan, eikä Gustenilla ole ollut SEN jälkeen hänen kanssaan mitään tekemistä. Entisistä kavereista Gusteniin pitää yhteyttä vain Cosmo Brant. Hän ei kuulunut "Kauhun neliapilaan", jolla poikia alettiin kutsua rikoksen paljastuttua, mutta hänellä on tarkka tieto tuosta 2008 sattuneesta katastr…
Kuva
21. lokakuuta 2019


Petina Gappah: Pimeydestä loistaa valo
Livingstonen ruumissaattueen pitkä marssi Keski-Afrikasta itärannikolle
Petina Gappah: Pimeydestä loistaa valo (Out of Darkness, Shining Light 2019). Suom. Aleksi Milonoff. Tammi 2019. 377 s.


Zimbabwelaisen kirjailijan ja asianajajan Petina Gappahin (s. 1971) esikoisteos, novellikokoelma Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta (suom. 2009) palkittiin Guardianin esikoiskirjapalkinnolla. Pari vuotta sitten suomennetussa romaanissaan Muistojen kirja Gappah kuvaa kaoottista kotimaataan kuolemansellissä istuvan albiinonaisen kautta.

Uusimmassa Gappah-suomennoksessa romaanissa Pimeydestä loistaa valo liikutaan skotlantilaisen lääkärin ja tutkimusmatkailijan David Livinstonen (1813-1873) jalanjäljissä hänen viimeisen Afrikan-matkansa loppuvaiheissa.

Kun Livingstone Niilin alkulähdettä jäljittäessään kuoli Chitambossa 1873, hänen uskolliset retkikumppaninsa hautasivat hänen sydämensä puun alle mutta päättivät kantaa hänen ruumiinsa r…
Kuva
11. lokakuuta 2019



Édouard Louis: Ei enää Eddy
Onko toi jätkä vai ei ?

Édouard Louis: Ei enää Eddy (En finir avec Eddy Bellegueule, 2014). Suom. Lotta Toivanen. Tammi 2019. 184 s.


Ranskalaisen Édouard Louisin (s. 1992) omaelämäkerrallinen esikoisromaani Ei enää Eddy on Tammen Keltaisen kirjaston viidessadas käännöskirja eli eräänlainen juhlajulkaisu. Romaani vakuuttaa kyllä kirjallisillakin ansioillaan, mutta ennen kaikkea se ravistelee rajulla sisällöllään.

Lukemieni kirjailijahaastattelujen mukaan "Eddyn" käsikirjoitus ehti käydä ennen julkaisemistaan usealla kustantajalla. Kustantamot olivat yksi toisensa perään sitä mieltä, että tarina oli vääristelty: Ranskassa ei ollut Édouard Louisin (alkujaan Eddy Bellegueulen) romaanin kuvaamaa köyhyyttä ja kurjuutta.

Ja kuitenkin nuori sosiologian opiskelija oli kirjoittanut esikoisteoksensa omista lapsuuden- ja nuoruudenkokemuksistaan pienessä pohjoisranskalaisessa teollisuuskaupungissa Hallencourtissa vuosituhannen vaihteessa.


JO R…
Kuva
9. lokakuuta 2019


Heidi Köngäs: Mirjami Sota sotkee kotirintaman naisten elämän 

Heidi Köngäs: Mirjami. Otava 2019. 348 s. 
Kaksi vuotta sitten kehuin  Heidi Könkään (s. 1954) Sandraa  puhuttelevaksi ja läheiseltä tuntuvaksi romaaniksi (Kirjareppu 25.10.2017). Kun Köngäs nyt jatkaa tosipohjaista perhetarinaansa uudessa romaanissaan Mirjami, huomaan jälleen muistelevani äitini aikalaiskertomuksia.
Sandrassa Köngäs kertoo isoäitinsä kovasta lapsuudesta ja ankarasta aikuisuudesta köyhän torpparin Jannen vaimona ja kasvavan perheen äitinä. Kun Janne sisällissodan syttyessä joutuu puoliväkisin punakaartiin, kotiväen elämä on päivästä toiseen nälässä, kylmässä ja pelossa elämistä.
Mirjamissa Sandra perheineen kokee saman toistamiseen. Ruovedelle rakennetun Lepistön torpan jouduttua pakkohuutokaupassa vieraille perheen on aloitettava alusta uudessa paikassa Mäntän sivukylällä Vuohijoella. Kun suon reunaan kohoavan Kurjeksi nimetyn talon elämä alkaa taas olla mallillaan, syttyykin sota.
Perheen …
Kuva
30. syyskuuta 2019



Akseli Heikkilä: Veteen syntyneet Elämää mystisen joen armoilla 
Akseli Heikkilä: Veteen syntyneet. WSOY 2019. 193 s.



Tornion Kukkolankoskelta kotoisin oleva Akseli Heikkilä (s.  1984) on sijoittanut esikoisromaaninsa Veteen syntyneet jokivartiseen kalastajakylään kosken partaalle mutta jättää paikan ja ajankohdan tietoisesti tarkentamatta. Riittää, että ollaan pohjoisessa ja eletään luonnon ja perinteisten uskomusten armoilla, kuten maagista realismia tapailevalta romaanilta sopiikin odottaa.

Kukkolan kylän siianpyyntitekniikka lippoaminen on romaanissa kuitenkin tärkeässä roolissa, ja kirjan dialogiin Heikkilä hyödyntää Torniojokivarren murretta sopivasti selkeytettynä.


ROMAANIN PERUSASETELMA tuo mieleen lännenfilmit. Kun kyläpahasesta maailmalle lähtenyt Eeva palaa kotiseudulleen tasaamaan tilejään äitinsä ja muidenkin kanssa, kyläläiset aavistavat pahaa. Äiti on kuitenkin ennättänyt juuri kuolla, mutta luvassa on lisää ruumiita.

Kostotarinan rinnalla romaanissa k…
Kuva
25. syyskuuta 2019


Petri Tamminen: Musta vyö Kuolemanvakava aikuistumisprosessi


Petri Tamminen: Musta vyö. Otava 2019. 175 s.


Kun romaanin nimi on Musta vyö, mieleen tulevat heti itämaiset kamppailulajit ja niiden vyökoodisto. Petri Tammisen (s. 1966) uuden romaanin musta vyö osoittautuu kuitenkin jo kirjan alussa kertojan isän kadoksissa olevaksi nahkavyöksi, jota kertoja etsiskelee kannattelemaan hautajaishousujaan.

Pojan silmissä isä on ollut yhtä ylivoimainen kuin mustan vyön mestarit. Poika tuntee, ettei pärjää maailmassa yhtä hyvin kuin isä. Häneltä puuttuu isälle ominainen itseluottamus, ja siksi hän on tottunut jarruttamaan ja peruuttamaan silloinkin, kun tulisi kiihdyttää ja käydä rohkeasti kohti.

Vielä aikuisena, aviomiehenä  ja kahden jo omille teilleen lähteneen lapsen isänä, hän on pelokas kuin pikkupoika. Kun vanha isä yllättäen kuolee, siihenastiset lukemattomat pienet ja jotakuinkin siedettävät pelot saavat seurakseen lamaannuttavan kuolemanpelon. Masennustaan kertoja h…
Kuva
21. syyskuuta 2019



Claes Andersson: Seuraavaksi Jätkäsaari - Oton elämä 3 Oton seurassa viihtyy valomerkkiin saakka 

Claes Andersson: Seuraavaksi Jätkäsaari. Oton elämä 3. Suom. Laura Jänisniemi. WSOY 2019. 224 s.


Muisti on nerokas tallelokero - siellä on ihan kaikki, mitä sinne on joskus laitettu, koko historiamme. Emme tarvitse kapsäkkejä emmekä kuorma-autoja, muistot kulkevat varjona mukanamme. Kannamme mukanamme ihan kaikkea, missä olemme olleet mukana, se seuraa meitä, mihin ikinä menemme. Se ei koskaan kulu pois, se kuuluu meille ja on osa meitä. Ilman muistojamme emme ole ketään.
Näin jutustelee Claes Anderssonin (1937-2019) alter ego Otto kirjailijan Otto-romaanien kolmannessa ja viimeiseksi jääneessä osassa. Puheenomaisuuteen kuuluu, että puhuja kertaa ja tarkentaa puhettaan, mutta monesti Otto joutuu myös perääntymään tai tekemään äkkikäännöksiä kannanotoissaan, ja sitten ollaankin jo toisella äärilaidalla:
Ei, nyt Otto puhuu sekavia. Ei tuo pidä ollenkaan paikkaansa. Itse asia…
Kuva
18. syyskuuta 2019



Riitta Jalonen: Tanssikaa! Tanssimalla helpotusta sodan särkemiin sydämiin

Riitta Jalonen: Tanssikaa! Tammi 2019. 205 s.



Ihminen kulkee yhtä aikaa vanha ja uusi harteillaan. Ympärillämme on peitto, joka on kirjottu täyteen tapahtumia, menneitä ja tulevia, ja jos mistään muusta ei voi olla varma niin ainakin siitä, että mennyt vaikuttaa tulevaan.

Riitta Jalosen (s. 1954) kolmastoista romaani Tanssikaa! perustuu paljolti kirjailijan omiin lapsuuskokemuksiin.

Romaanin keskushenkilö ja minäkertoja, 64-vuotias Elisabet, palaa äitinsä kuoleman jälkeen tyhjillään olleeseen lapsuuskotiinsa ja tuo mukanaan äidin tavaroita tämän kerrostaloasunnosta. Erityisesti muuttomiesten viimeksi sisälle kantama äidin muotokuva alkaa nostaa esiin muistoja kolmihenkisen perheen elämästä sodanjälkeisessä Suomessa.

Riitta Jalosen edellisestä, uusiseelantilaisen kirjailijan Janet Framenin elämänvaiheisiin pohjautuvasta Kirkkaus-romaanista (Kirjareppu 29.8.2016) muistan samantyylistä äärimmäisen …
Kuva
10. syyskuuta 2019


Sanna Tahvanainen: Kirsikoita lumessa Nuori Sylvia Plath New Yorkin huumassa

Sanna Tahvanainen: Kirsikoita lumessa (Körsbär i snön). Suom. Jaana Nikula. Otava 2019. 415 s.



Tervetuloa Mademoiselleen! Te kuulutte kahdenkymmenen onnellisen valitun joukkoon. Vuoden 1953 kesäkuusta tulee Teille unohtumaton kuukausi.

Kun Smith Collegessa opiskeleva kaksikymppinen Sylvia Plath pääsee kuukaudeksi kuuluisan muotilehden Mademoisellen avustajaksi New Yorkiin, hän uskoo saaneensa elämänsä tilaisuuden. Lapsesta asti kirjoittamisesta kiinnostunut kunnianhimoinen nuori nainen unelmoi New Yorkin tarjoavan hänelle paitsi aineistoa tulevaan romaaniin myös kustannussopimuksen.


SANNA TAHVANAISEN (s. 1975) romaani Kirsikoita lumessa kertoo tositapahtumiin perustuen yhdysvaltalaisen runoilijan SylviaPlathin  (1932-1953) kuumeisesta New York -kesästä. Plath itse on pukenut fiktioon samaa vaihetta ainoaksi jääneessä romaanissaan Lasikellon alla  (The Bell Jar), joka ehti ilmestyä juuri ennen …
Kuva
3. syyskuuta 2019


Kurt Sontheimer: Hannah Arendt - Suuren ajattelijan elämä "Haluan ymmärtää!"
Kurt Sontheimer: Hannah Arendt. Suuren ajattelijan elämä (Hannah Arendt. Der Weg einer grossen Denkerin, 2006). Suom. Maija Pietikäinen. Into 2019. 245 s.


Saksanjuutalainen filosifi ja poliittinen teoreetikko Hannah Arendt (1906-1975) muistetaan erityisesti kahdesta asiasta: opiskeluaikaisesta suhteestaan opettajaansa Martin Heideggeriin ja raportistaan, jonka hän laati Adolf Eichmannin oikeudenkäynnistä Jerusalemissa 1961. Molemmat "skandaalit" ovat pääaineistona Margarethe von Trottan palkintoja keränneessä elokuvassa Hannah Arendt - The Woman Who saw Banality in Evil (2012).
Hannah Arendtin elämä ja työ ovat olleet monen tutkijan työsarka, ja hänen persoonastaan ja ajattelustaan on olemassa useita kokonaisesityksiä. Saksalainen politiikan tutkija ja professori Kurt Sontheimer on kuitenkin (hiukan omahyväisesti) sitä mieltä, että hänen kirjansa Hannah Arendt - Suuren aja…
Kuva
27. elokuuta 2019


Antti Rönkä: Jalat ilmassa Koulukiusattu jää roolinsa vangiksi 
Antti Rönkä: Jalat ilmassa. Gummerus 2019. 224 s.



Kampaan hiukset, suihkutan niihin suolavettä ja hieron vahan. Otan hyllyltä kylmän, metallisen Osis+Ekstra Strong -hiuskiinnepullon ja suihkutan päähän. Suihkutan viisi, kuusi sekuntia. Kitkerä katku leviää kylpyhuoneeseen. Pidätän yskän, koska tärähdys sotkisi hiukset. Muistan hampaat. Sutaisen ne valkaisevalla tahnalla. Sitten pirskotan vielä Calvin Kleinin hajuvettä, kaksi suihkausta kaulaan ja yksi vasempaan ranteeseen.

Nuoren miehen valmistautuminen yliopiston uusien opiskelijoiden ensimmäisiin bileisiin naurattaisi, ellei tietäisi tälläytymisen varsinaisia motiiveja. Rankasti koulukiusattu siinä rakentaa haarniskaa yökerhoiltaan. Josko tästä aukeaisi ihmisarvoinen elämä uudessa kaupungissa ja uusien ihmisten joukossa.


ANTTI RÖNGÄN (s. 1996) esikoisteos Jalat ilmassa on vahvasti omaelämäkerrallinen romaani Aarosta, jolla vihdoinkin on mahdollisuus jättä…