Tekstit

Kuva
. 19. syyskuuta 2020 Anna Soudakova: Mitä männyt näkevätMustien korppien koputus murskaa kaiken

Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät. Atena 2020. 247 s. 
Jalkalampun pitsinen kupu luo sädekehän mummon päälaelle. Tämä istuu keinutuolissa ja lukee. Äiti vetää rinkelinmurut pöytäliinalta kämmeneensä. Isä ja vaari istuvat nurkkasohvalla ja polttavat piippujaan. Maria makaa pehmeällä turkkilaisella matolla, selailee suurta satukirjaa ja silittää Murka-kissaa. Alkukesästä 1936 viisi vuotta täyttänyt pikkuveli on jo nukkumassa.Ja sitten, yhtäkkiä, leningradilaisen perheen ilta katkeaa koputukseen, jonka jäljiltä mikään ei ole enää entisellään. Ensin "mustat korpit" vievät isän, sitten vangitaan äiti luokkahuoneesta kesken oppitunnin, ja kohta Maria, Juri-veli, mummo ja vaari, kansanvihollisten ja lapset ja vanhemmat, ovat matkalla karkotukseen Uzbekistanin Taškentiin.Stalinin ajan vainoista on viime aikoina kirjoitettu useampikin romaani, mutta Anna Soudakovan (s. 1983)esikoisteosta Mit…
Kuva
15. syyskuuta 2020


Joel Haahtela: Hengittämisen taito Isä, poika ja pyhä hiljaisuus 

Joel Haahtela: Hengittämisen taito. Pienoisromaani. Otava 2020. 176 s.


Joel Haahtela (s. 1972) kirjoitti luostarielämästä jo edellisessä romaanissaan Adélen kysymys (2019; Kirjareppu 3.4.2019). Siinä päähenkilönä on keski-ikäinen yliopisto-opettaja, joka matkustaa Etelä-Ranskaan Pyreneitten kupeessa sijaitsevaan luostariin tutkimaan 1100-luvulla eläneen Pyhän Adélen ihmeparantumisen asiakirjoja. Samalla mies toivoisi saavansa jonkinlaista selvyyttä hankaliin ihmissuhteisiinsa.
Haahtelan uudessa romaanissa Hengittämisen taito päähenkilö ja kertoja on 24-vuotias lääketieteen opiskelija, jonka isäsuhde on katkennut jo, kun hän oli kymmenvuotias. Kesken opiskelun kreikkalaissyntyisen isän lähdön syyt alkavat painaa nuoren miehen mieltä siinä määrin, että hän päättää lähteä isänsä jäljille Kreikkaan.
Thessalonikissa asuva, äskettäin kuolleen sedän vaimo Eleni osaa neuvoa isän olinpaikan, ja poika hankkiutuu …
Kuva
12. syyskuuta 2020


Édouard Louis: Väkivallan historia Raju omaelämäkerrallinen romaani raiskauksesta 


Édouard Louis: Väkivallan historia (Histoire de la violence, 2016). Suom. Lotta Toivanen. Tammi 2020. 196 s.


Kohua herättäneessä esikoisromaanissaan Ei enää Eddy (Kirjareppu 11.10.2019) Édouard Louis (s. 1992) kirjoitti köyhästä ja väkivaltaisesta lapsuudestaan ja nuoruudestaan pohjoisranskalaisessa teollisuuskaupungissa Hallencourtissa. Romaani päättyi kuitenkin siinä mielessä hyvin, että homoseksuaalisuutensa vuoksi kiusatun Eddyn onnistui irrottautua surkeasta ja suvaitsemattomasta kasvuympäristöstään ja päästä opiskelemaan Pariisiin.

Tänä vuonna suomennetussa Väkivallan historiassa Louis jatkaa omaelämäkerrallista tarinaansa, mutta kun esikoisteoksessa oli raa'an realismin ohella myös hersyvää tarinointia ja hirtehistä huumoria, Väkivallan historiasta en sellaisia aineksia löydä. Édouard Louisin uusi romaani on synkkää, mutta vaikuttavaa luettavaa.


ON JOULUAATTO 2012. Édouard o…
Kuva
10. syyskuuta 2020


Peter Sandström: Rakkaus on kesy eläin Ikääntyvä kirjailija ja hänen naisensa

Peter Sandström: Rakkaus on kesy eläin (Kärleken är ett tamdjur, 2020). Suom. Outi Menna. S&S 2020. 204 s.


Tämän olisi alun perin pitänyt olla nimeltään "Naisen sielu", mutta toisin kävi. Syntyikin romaani nimeltä Rakkaus on kesy eläin.

Peter Sandström (s. 1963) jatkaa uudessa kirjassaan entisellä autofiktiivisella linjallaan. Päähenkilö Peter S. lähestyy kuuttakymmentä ikävuottaan jonkinlaisessa ajelehtimisen tilassa. Lapset ovat lähteneet omille teilleen, suhde vaimoon vaatisi korjailua, ja iäkkäästä äidistäkin alkaa olla huolia. Kirjoitustyöt jumittavat. Naisen sielu ei ota syntyäkseen, ja viini maistuu liian hyvin.

Luulisi, että tällaisista aineksista on vaikea saada syntymään kiinnostavaa romaania, mutta Sandströmiltä se onnistuu erinomaisesti. Uusi romaani toimii kyllä itsekseenkin, mutta nautintoa lisää, jos on jo aiemmin viettänyt aikaansa "Sändin" seurassa.


TU…
Kuva
3. syyskuuta 2020


Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä Elämä on jatkuvaa muuttumista 

Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä. Gummerus 2020. 331 s. 


Selja Ahavan (1974) neljännessä romaanissa Nainen joka rakasti hyönteisiä puhutaan, kuten nimikin antaa ymmärtää, paljon hyönteisistä, mutta vaikka siinä päädytään myös hyönteisten tämänhetkiseen lajikatoon, romaanin varsinainen painopiste on muualla.
Romaani lähtee liikkeelle 1600-luvun Saksasta. Kirjan päähenkilön historiallinen esikuva on Frankfurt am Mainissa syntynyt Maria Sibylla Merian (1647-1717), jonka luonnontieteelliset tutkimukset ja tarkat piirrokset mm. perhosen muodonvaihdoksesta olivat aikansa hyönteistiedettä ajatellen suorastaan vallankumouksellisia.
Romaaninsa puolivälissä Ahava kuitenkin muuttaa historiallisen Mariansa kokonaan fiktiiviseksi ja  lähettää hänet tutkimaan hyönteisiä 1800-luvun loppupuolen Japaniin. Romaanin lopussa ollaan jälleen Saksassa, mutta nykypäivän Berliinissä, jossa Marian elämä lähest…
Kuva
26. elokuuta 2020


Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa Kelvottomien korpivaellus


Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa. Vaellusromaani. WSOY 2020. 351 s.


Tommi Kinnunen (s. 1973) on omistanut neljännen romaaninsa Ei kertonut katuvansa "heille, joillehiljaisuus on helpoin tie". Romaaniensa Neljäntienristeys (2014), Lopotti (2016) ja Pintti (2018) jälkeen Kinnunen on tarttunut aiheeseen, josta on mieluummin vaiettu. Hän kirjoittaa saksalaisten sotilaiden mukaan lähteneistä suomalaisnaisista, jotka sodan päätyttyä joutuivat palaamaan takaisin kotiseudulleen.
Runsaasti kiitosta keränneiden teosten kirjoittajalta odottaa tietysti paljon, eikä tälläkään kerralla tarvitse pettyä, vaikka alussa menee aikansa, ennen kuin pääsee toden teolla mukaan vaitonaisten naisten taivallukseen läpi Lapin erämaiden. Vaellusromaaniksi luonnehditussa kirjassa ei ulkoisesti tapahdu paljoakaan - dramaattisimmat kohtaukset ovat romaanin loppupuolella -, mutta naisten päänsisäinen matkanteko on sitäkin …
Kuva
16. elokuuta 2020


John Steinbeck: Vihan hedelmät 
Steinbeckin klassikkoromaani järkyttää edelleen 

John Steinbeck: Vihan hedelmät (The Grapes of Wrath, 1939). Suom. Raimo Salminen. Tammi 2016. 629 s.

Kun Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1962 saaneen John Steinbeckin (1902-1968) romaani Vihan hedelmät ilmestyi Yhdysvalloissa 1939, se nousi vuoden myydyimmäksi kaunokirjaksi. Suuresta lamasta kertovalle romaanille oli selvä sosiaalinen tilaus, mutta myyntiä edisti varmaan myös se, että romaania vastustettiin näkyvästi.
Teoksen kappaleita poltettiin julkisesti, ja kirjailijaa kutsuttiin valehtelijaksi: Amerikka ei ollut sellainen, jollaiseksi Steinbeck se romaanissaan kuvasi! Jyrkimpiä vastustajia ei hiljentänyt edes Nobelin palkinto: ymmärtämättömät ruotsalaiset palkitsivat kelvottoman kirjailijan!
Suomeksi Vihan hedelmät ilmestyi ensimmäisen kerran 1944 Alex Matsonin kääntämänä. Uusin käännös vuodelta 2016 on Raimo Salmisen tekemä. En tunne vanhempaa suomennosta, mutta uusimmasta aina…