Tekstit

Jeanette Winterson: Aikakuilu

Kuva
  Kekseliäs päivitys Shakespearen Talvisesta tarinasta  Jeanette Winterson: Aikakuilu (The Cap of Time, 2015). Shakespearen Talvinen tarina omin sanoin. Suom. Saara Pääkkönen. Johnny Kniga 2020. 332 s.  Shakeaperen (1564-1616) näytelmien uustulkintojen sarjasta on saatu suomeksi jo kuusi romaania. Brittikirjailija  Jeanette Wintersonin  (s. 1959) Aikakuilu on moderni versio Shakespearen  Talvisesta tarinasta. Aikakuilu  julkaistiin sarjassa ensimmäisenä, mutta suomeksi se ilmestyi vasta viime vuonna. Suomennosten ilmestymisjärjestyksellä ei kuitenkaan ole merkitystä. Sarjan kaikki teokset ovat tähän mennessä olleet kiinnostavan omintakeisia. TALVINEN TARINA ei kuulu  Shakespearen esitetyimpien näytelmien joukkoon, ja siksi on paikallaan, että Winterson esittelee romaaninsa alussa näytelmän juonen ja henkilöt. Näin lukijalle tarjoutuu tilaisuus tarkkailla, miten kirjailija muuntaa tarinaa omiin tarkoituksiinsa. Näytelmän tapahtumapaikat Winterson on siirtänyt Sisilian ja Böömin kuninga

Anni Kytömäki: Margarita

Kuva
Anni Kytömäen Margarita pitää otteessaan kauan lukemisen jälkeenkin  Anni Kytömäki: Margarita. Gummerus 2020. 582 s. Silloin tällöin saa käsiinsä kirjan, josta ei millään hennoisi irrottautua. Minulle sellainen on ollut joulun lukuhetkiin säästelemäni Margarita, Anni Kytömäen (s. 1980) kolmas ja vastikään Finlandialla  palkittu romaani. Olen pitänyt kovasti myös Kytömäen edellisistä romaaneista Kultarinta (2014) ja Kivitasku (2017), joten tiesin kyllä mitä odottaa. Margarita on ollut kuitenkin jotain vielä enemmän runsaudessaan, runollisuudessaan, syvällisyydessään ja salaperäisyydessään. Valitessaan Margaritan viime vuoden Finlandia -palkinnon voittajaksi kapellimestari Hannu Lintu  vertasi Kytömäen kerrontaa osuvasti aaltojen kannatteluun. Lukija liikkuu eteenpäin kuin virrassa, keinuu välillä suvannoissa ja jatkaa taas matkaa viejäänsä luottaen. Vaikutelmaa voimistaa romaanin väkevä virtasymboliikka. Päähenkilön sisimmän ja mielialojen ymmärtämisen avainhetkiä ovat pysähdyttävät ve

Marko Tikka & Seija-Leena Nevala: Kielletyt leikit

Kuva
  Kun tanssi oli synti ja rikos  Marko Tikka & Seija-Leena Nevala: Kielletyt leikit. Tanssin kieltämisen historia Suomessa 1888-1948. Atena 2020. 260 s. Onko tanssi syntiä? Siinä yksi rippikoululaisten tärkeimmistä kysymyksistä nuoruudessani. Kun on lukenut tietokirjojen Finlandialla palkitun Kielletyt leikit   -teoksen, ymmärtää kyselyn mielen. Marko Tikan ja Seija-Leena Nevalan tutkimus tanssin kieltämisen historiasta Suomessa on avartavaa ja monin paikoin huvittavaakin luettavaa tanssiin suhtautumisesta kuuden vuosikymmenen ajalta 1888-1948. Kun tanssimisesta tuli joulukuussa 1939 rikos, kieltoa tietysti perusteltiin talvisodalla, mutta tutkijat osoittavat, että kiellolla oli Suomessa vuosikymmenien kasvualusta. Muu kuin perhejuhlissa tanssiminen oli ollut varsinkin sivistyneistön mielestä epäilyttävää kansanhuvia pitkään. TUTKIJAT LÄHTEVÄT LIIKKEELLE 1800-luvun lopussa yleistyneistä paritanssista ja ns. nurkkatansseista, joilla tarkoitettiin kylän nuorison keskuudessa spontaan

Pakopiste. Toim. Hannu-Pekka Björkman & Nina Honkanen

Kuva
  Koronakevään kirvoittamaa esseistiikkaa  Hannu-Pekka Björkman & Nina Honkanen (toim.): Pakopiste. Into 2020. 161 s. Millaisia ovat hetket, joina pysähdymme, kysyy Hannu-Pekka Björkmanin ja Nina Honkasen toimittama esseekokoelma  Pakopiste. Koronakevään koettuaan kymmenen kirjoittajaa tarkastelee kysymystä omalta kantiltaan. Osa esseistä on hyvinkin henkilökohtaisia, jotkut kirjoittajista keskittyvät katsomaan, miltä maailma näyttää heidän ympärillään. Kokoelman toimittajien lisäksi näkemyksiään esittelevät  Annina Holmberg, Juha Hurme, Jenni Kirves, Tommi Melender, Antti Nylén, Hannu Raittila, Juha Seppälä ja Helena Sinervo. Kun esseet on kirjoitettu poikkeusoloissa ja suunnilleen samaan aikaan, voisi luulla kirjoitusten olevan hyvinkin samanoloisia, mutta ei. Kokoelma on kivasti kirjava. Kirjoittajille on annettu tarpeeksi tilaa ja vapauksia ilmaista tuntojaan ja käsityksiään, ja lukijan ilo on tutustua kirjoituksiin juuri siinä järjestyksessä, kuin haluaa. PAKOPISTE ELI KATOAM

Karo Hämäläinen: Kansalliskirjailija

Kuva
Pakottava halu olla jotain enemmän     Karo Hämäläinen:  Kansalliskirjailija. Romaani Väinö Linnasta. WSOY 2020. 407 s.  Väinö Linnan (1920-1992) syntymästä tulee joulukuun 20. päivä kuluneeksi sata vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Linnasta on ilmestynyt kaksikin onnistunutta teosta. Päivä on tehnyt kierroksensa (Kirjareppu 5.12.2020) on Panu Rajalan toimittama ja työstämä   teos Linnan haastatteluista, joita  Pertti Virtaranta nauhoitti 1970-luvun alkupuolella. Karo Hämäläinen  on ottanut käyttöönsä monenlaista ja -tasoista muutakin lähdeaineistoa ja kirjoittanut Linnasta romaanin. Hämäläisen  Kansalliskirjailija on samalla tavalla helposti lähestyttävä kuvaus kansallissankarista kuin hänen  Paavo Nurmea  käsittelevä romaaninsa  Yksin (1915). Peräjälkeen luettuina Rajalan ja Hämäläiset teokset täydentävät toisiaan onnistuneesti. Rajalan kirjassa Linna itse kertoo elämästään ja teoksistaan, niin kuin hän asiat muistaa ja haluaa muistaa.  Kansalliskirjailijassa Linnan vaiheita ja tuotanto

Panu Rajala (toim.): Päivä on tehnyt kierroksensa - Väinö Linna muistelee

Kuva
  Väinö Linnan elämä ja teokset kirjailijan itsensä kertomina   Päivä on tehnyt kierroksensa. Väinö Linna muistelee. Toim. Panu Rajala. Siltala 2020. 333 s. Ihmisen minuus on sidottu kieleen, sanoo Väinö Linna (1920-1992) alkaessaan muistella elämäänsä Panu Rajalan toimittamassa kirjassa Päivä on tehnyt kierroksensa. Kirja perustuu haastatteluihin, joita akateemikko Pertti Virtaranta nauhoitti viitisenkymmentä tuntia pääosin vuosina 1973-1974. En tiedä, missä määrin Rajala on työstänyt aineistoa kirjan rakenteen ja kielen selkeyttämiseksi, mutta aikajärjestyksessä edetään ja teksti on mukavasti puheenomaista. Linna ei itse kirjoittanut koskaan muistelmiaan, joten haastattelu paikkaa niiden puutteen onnistuneesti. Uskon Linnansa hyvin tuntevienkin löytävän kirjasta uutta ja mielenkiintoista kuultavaa ja mietittävää. LIIKKEELLE LÄHDETÄÄN suvusta ja perheestä, kirjailijan lapsuudesta ja nuoruudesta. Linna  kuvailee ja analysoi nuoruutensa suku- ja kyläyhteisön ihmistyyppejä, ja näyttää jo

Jenny Offill: Ilmastoja

Kuva
  Kuinka toimia katastrofin lähetessä?  Jenny Offill: Ilmastoja (Weather, 2020). Suom. Marja Luoma. Gummerus 2020. 205 s. Yhdysvaltalainen Jenny Offill (s. 1968) valloitti kansainväliset kirjamarkkinat romaanillaan Syvien pohdintojen jaosto ( Dept. of Speculation, 2014 ).   Kirja ilmestyi suomeksi 2018 ja herätti meilläkin suurta huomiota omaperäisyydellään. Uusimmassa kirjassaan  Ilmastoja kirjailija käyttää samanlaista pirstaleista kerrontatyyliä mutta tekee teräviä huomiota perhepiirin lisäksi koko yhdysvaltalaisesta yhteiskunnasta. Romaanin päähenkilö ja havaintojensa kirjaaja on brooklyniläinen yliopiston kirjastonhoitaja Lizzie. Hän kertoo muutamalla lauseella päivän mittaan kohtaamistaan ihmisistä, erilaisista sattumuksista, puuhistaan, perheestään ja sukulaisistaan ja kirjaa samalla ylös vastaansa tulevia kiinnostavia tietoja ja pikkutapahtumia. Katkelmien aiheet vaihtelevat tärkeistä kepeisiin ja jopa triviaaleihin. LIZZIEN TYÖT lisääntyvät, kun hän lupautuu vastaamaan entisen