Petteri Taalas: Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin

 

Tiivis tietopaketti maailman tärkeimmästä asiasta 

Petteri Taalas: Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin. Tammi 2021. 181 s.

Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) pääsihteeri Petteri Taalas (s. 1961) lainaa vastikään ilmestyneen kirjansa Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin loppusivulla Aleksis Kiven Seitsemää veljestä: "Täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi." Taalas itse on erinomainen esimerkki tuon neuvon seuraamisesta.

Pitkän ja monipuolisen uran tehnyttä Taalasta on nähty viime aikoina tiheään eri medioissa puhumassa ilmastonmuutoksesta ja sen torjumisesta. Hänen viestiään on ollut mieluista kuunnella erityisesti siksi, että hänen asiantuntemuksensa on kiistaton ja hän esittää näkemyksensä vaahtoamatta ja oleelliseen keskittyen.

Sama pätee Taalaksen kirjaan. Ensin faktat pöytään, ja sen jälkeen käsiksi päätelmiin ja toteutettavissa oleviin muutoksiin. Selkeä, kiinnostavilla anekdooteilla höystetty esitystyyli takaa, että viesti kulkee perille juuri sellaisena, kuin on tarkoituskin.

ON HYVÄ, että Taalas kirjansa alussa kertoo koulutuksestaan ja urastaan. Niistä luettuaan luulisi pahimmankin epäilijän ymmärtävän, että kirjoittajan kannanotot sopii ottaa vakavissaan. Myös ilmatieteen lyhyt historia ja alan menetelmien esittely ovat aiheellista pohjustusta ennen varsinaiseen asiaan eli ilmastonmuutokseen tarttumista.

Vaikka ilmaston muuttumisesta on runsaasti tutkimustietoa, skeptikkojen ja vähättelijöiden joukko on edelleen suuri. Taalas mainitsee myös pieleen menneitä teorioita eikä sulje pois nykyarvioidenkaan virhemahdollisuuksia. Siitä tiedemaailma on kuitenkin yksimielinen, että ilmastonmuutos on käynnissä ja sitä kannattaa hillitä, mikäli haluaa ihmisten voivan hyvin.

Yhden kesän pitkä hellejakso tai poikkeuksellisen leuto talvi ei kerro vielä ilmaston muuttumisesta, mutta myrskyjen lisääntyminen on jo toinen juttu. Pitkien aikavälien mittaukset ja laajoja alueita tai koko maapalloa koskevat laskelmat osoittavat vääjäämättä maapallon keskilämpötilan nousseen ja edelleen nousevan.

Arktisten alueiden voimakas lämpeneminen mitä erilaisimpine vaikutuksineen on Suomenkin kannalta aiheellista seurattavaa, ja Arktisen neuvoston työskentelyä esitellessään Taalas pääsee myös kehaisemaan toimintaamme.

Tärkeää tutkimustietoa tulee sademäärien vaihteluista ja maailman sateiden jakaumassa tapahtuneista muutoksista ja niiden dramaattisista vaikutuksista. Sadeolojen oheen toiseksi keskeiseksi haasteeksi Taalas nostaa merivesien kohoamisen. Sen sijaan viime aikoina paljon keskustelua herättänyt luonnon monimuotoisuuden hälyttävä köyhtyminen jää kirjassa käsittelemättä.

ILMASTONMUUTOKSEN AVAINKYSYMYKSIKSI Taalas nimeää hiilidioksidin ja fossiiliset polttoaineet. Rahaa ja hyvinvointia tuottavista fossiilisista polttoaineista on tietysti vaikea luopua, mutta kun tämän hetken maailmassa käytettävästä energiasta 85% tuotetaan kivihiilellä, öljyllä ja maakaasulla ja hiilidioksidipäästöistä 90% tulee niistä, on selvää, että ilmastonmuutoksen torjunnassa juuri ne ovat ratkaisevassa roolissa.

Valtaosa tunnetuista fossiilivaroista tulisi jättää käyttämättä, julistaa Taalas. Tuuleen, aurinkoon ja veteen perustuva energiantuotanto on suositeltavaa mutta riittämätöntä. Niinpä Taalaksen mukaan merkittävin käytettävissä oleva keino on ydinvoimakapasiteetin huomattava lisääminen sen kalleudesta ja riskeistä huolimatta.

Suuret linjat ovat tärkeitä. Korjausliikkeitä vaativat ennen kaikkea energiantuotanto, liikenne, teollisuus ja asuminen. Keinoja on jo olemassa, ja Taalas luetteleekin niitä. Paljon on kuitenkin osaavien ja uskaltavien poliitikkojen käsissä.

Taalas itse pidättäytyy politikoinnista mutta varoittaa lobbareiden hyökkäyksistä ja muistuttaa mediaakin pitäytymään tieteellisiin faktatietoihin erilaisten näkökantojen esittelyissä.

VOIKO HIILIJALANJÄLKEÄÄN miettivä yksityinen ihminen tehdä mitään? Lopettaa lentämisen ja lisääntymisen? Ryhtyä vegaaniksi? Jättää metsäpalstansa luonnontilaan? Vähentää kulutustaan ja kierrättää?

Taalaksen mielestä jokaisen pitäisi ottaa ilmastonmuutos vakavasti mutta ilman fanatismia eli enemmän järjellä kuin tunteella. Esimerkiksi ruokavalio on toki jokaisen oma asia, mutta maailman mittakaavassa lihansyönnin vähentämisellä olisi suuri merkitys. Nyt yli 70 % maailman peltoalasta käytetään karjan rehun tuottamiseen.

Metsistämme huolestuneiden joukkoon Taalas ei ilmoittaudu. Hänen mukaansa metsiämme hoidetaan hyvin ja ellemme hyödynnä metsävarojamme, hakkuut vain siirtyvät muualle ja Suomi menettää vientitulonsa ja maanomistajat ansioitaan.

Asia on erittäin ajankohtainen. Kotikaupungissani Kemissä iloitaan juuri Suomen metsäteollisuuden historian suurimmasta investoinnista, mutta silti minua hirvittää ajatella uudelle biotuotetehtaalle päivittäin junin ja rekoin rahdattavaa puumäärää, varsinkin kun suurin osa siitä käytetään jalostusasteeltaan alhaisen sellun valmistukseen.  

Petteri Taalas. Kuva Markko Taina

TAALAKSEN OHJEITA ilmastokeskusteluun ovat maltillisuus ja realismi. Syyllistämällä saadaan monesti aikaan vain vastarintaa ja liika idealismi kuitataan naurettavaksi hörhöilyksi tai tuloksettomaksi piiperrykseksi.

Silti jäin välistä miettimään, vaatisiko tilanteen vakavuus sittenkin kovempia ja vaativampia äänenpainoja, jopa syyllistämistä, vaikka toisaalta ymmärrän, että masentamalla ei ketään saada Seitsemän veljeksen Aapon penäämään "työhön ja toimintaan". Ja sitähän tässä tilanteessa ennen kaikkea tarvitaan.