Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2016.
Kuva
29. helmikuuta 2016


Pikkukaupunki nujertaa miehittäjänsä


Steinbeckin fasisminvastainen pienoisromaani on edelleen kiinnostava
John Steinbeck: Routakuun aika (The Moon is Down, 1942). Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen. Tammi 2016. 149 s.
Kello kymmenen neljäkymmentäviisi kaikki oli ohi. Kaupunki oli miehitetty, puolustajat lyöty ja sota sodittu. 
Näin lakonisesti alkaa John Steinbeckin (1902-1968) pienoisromaani Routakuun aika, kirjailijan henkilökohtainen panos toisen maailmansodan sotatoimiin. Vaikka kirjassa ei mainita tapahtumapaikkaa eikä vihollisen kansallisuutta, mm. maantiede ja luonto vievät ajatukset Norjaan, ja Johtaja määräyksineen ja valloituksinen on selvästi Hitler.
Yhdysvalloissa 1942 ilmestynyt alkuteos The Moon is Down kiellettiin oitis kaikissa Saksan miehittämissä Euroopan maissa. Italiassa sen hallussapidosta sai kuolemantuomion. Neuvostoliitossa se oli sodan aikana tunnetuin yhdysvaltalainen romaani. Suomeksi se ilmestyi vasta 1989 rajoitettuna kirjakerhopainoksena. Uusi …
Kuva
25. helmikuuta 2016



Salaperäinen kissa panee asiat uuteen järjestykseen

Takashi Hiraide: Kissavieras (Neko no Kyaku). Suom. Raisa Porrasmaa. S&S 2016. 157 s.


"Jospas minä kissan saisin, kyllä sitä rakastaisin", lauletaan lastenlaulussa. Japanilaiskirjailijan Takashi Hiraiden (s. 1950)romaanin Kissavieras aviopari ei ole erikoisen kiinnostunut kissoista, ennen kuin heidän kotinsa pikkupihalle ilmestyy yllättäen hoikka ja pieni tyttökissa, Chibi. Se on naapurin pojan itselleen vaatima hohtavan valkoinen, pallokuvioinen löytökissa.
Kissa on varuillaan. Se ei anna paijata itseään, ei edes koskettaa, mutta sen uteliaisuus ja ailahtelevuus kiinnostavat kirjailijapariskuntaa. He alkavat seurata kissan puuhia yhä kiinteämmin ja pian myös tarjota sille leikkihetkiä, herkkupaloja ja oleilusopukoita. Parin hiljaisiin, tapahtumattomiin päiviin tulee eloa ja kommunikaatiota, myös keskinäistä, vaikka ulkoa katsoen heidän arjessaan ei suuria muutoksia tapahdukaan.
Siinä on Kissavieraan v…
Kuva
20. helmikuuta 2016



Talvinen matka kulttuurihistoriaan

Ian Bostridge: Schubertin Talvinen matka. Winterreise. Suom. Sampsa Laurinen. Basam Books 2015. 506 s.


Aluksi kiitos Reetta Meriläiselle. Ilman hänen mainiota kolumniaan (Helsingin Sanomat 12.1.2016) Ian Bostridgen mukaansa tempaava teos Schubertin Talvinen matka olisi saattanut jäädä löytymättä, niin kovasti kuin olenkin vuosien mittaan nauttinut Schubertin Winterreise-laulusarjasta.

Englantilainen tenori ja Oxfordin yliopiston musiikin professori Ian Bostridge (s. 1964) on esittänyt Schubertin Winterreisea eri puolilla maailmaa 30 vuoden ajan eli lukemattomia kertoja ja tuntee näin ollen Wilhelm Müllerin runot ja Franz Schubertin laulut läpikotaisin. Kun hän lisäksi on väitellyt tohtoriksi aiheenaan uuden ajan historia ja kirjoittaakin erinomaisesti, hänen matkassaan taivaltaminen on silkkaa nautintoa.

Franz Schubert sävelsi 24-osaisen laulusarjansa elämänsä loppupuolella. Schuberthan kuoli Wienissä vuonna 1828 31-vuotiaana ilmeis…
Kuva
15. helmikuuta 2016



Nobelisti lapsen asialla 
Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon (God Help the Child, 2015). Suom. Kaijamari Sivill. Tammi 2016. 180 sivua.


Vuonna 1993 kirjallisuuden Nobelin saanut Toni Morrison (s.1931) tunnetaan erityisesti Yhdysvaltojen mustan väestön asemaa ja identiteettiä käsittelevänä kirjailijana. Morrisonia on suomennettu runsaasti, joten moni lukija tarttunee hänen uusimpaan romaaniinsa Luoja lasta auttakoon kuin vanhan tuttavan käteen: onpa mukava taas tavata.
Ja Toni Morrison on entisellään. Luoja lasta auttakoon on aiheiltaan kiinnostavaa ja ajatuksiltaan ja kieleltään terävää ja kirkasta proosaa - melkein loppuun saakka. Pienen ja muutoin ehyen romaanin loppukäänteissä on mielestäni yllättäviä äkkiratkaisuja ja tavanomaista viihteellisyyttä. Viimeinen luku kuitenkin korjaa tilannetta.

ROMAANIN NIMESSÄ Luoja lasta auttakoon kuulen sekä aidon toivotuksen että pelokkaan parahduksen. Lapsilla ei mene hyvin. Romaanin ydinajatus tiivistyy kahteen lauseeseen: S…
Kuva
10. helmikuuta 2016




Valloittava vallankumouksellinen


Astrid Lindgren -elämäkerta hurmaa välittömyydellään

Jens Andersen: Astrid Lindgren. Tämä päivä, yksi elämä. Suom. Kari Koski. WSOY 2016. 436 s.


Viime pääsiäisenä katselin Femiltä kiinnostavan kolmiosaisen dokumenttisarjan Astrid Lindgrenin tarina (Ruotsi 2014). Sarjan ohjaaja ja käsikirjoittaja Kristina Lindström oli onnistunut kokoamaan valtavasta aineistosta puhuttelevan kokonaisuuden, joka ei ollut vain tutun tiedon toistoa eikä yhdentekevää hehkutusta. Sarjasta kävi ilmi, että valloittavien lapsisankareiden luojan elämässä oli ollut paljon raskaita aikoja, jotka nekin olivat tavalla tai toisella kirjailijatyön taustalla.
Tanskalaisen Jens Andersenin vuonna 2014 ilmestynyt ja vastasuomennettu elämäkertateos Astrid Lindgren - Tämä päivä, yksi elämä muistuttaa jossakin määrin dokumenttisarjaa, mutta se ei millään tavalla vähennä lukunautintoa. Päinvastoin. Tämä päivä, yksi elämä terävöittää ja syventää kuvaa eloisasta, lahjakkaasta…
Kuva
4. helmikuuta 2016



Jäähyväiset kadonneelle isälle  Ajatuksia herättävä omaelämäkerta 


Marceline Loridan-Ivens: Isä, et koskaan palannut. Minun keskitysleiritarinani. Suom. Marja Luoma. Gummerus 2016. 112 sivua.



Dokumentaristi Marceline Loridan-Ivensin (s. 1928) omaelämäkerrallinen teos Isä, et koskaan palannut valittiin Ranskassa viime vuoden parhaaksi elämäkerraksi ja palkittiin Rousseau-palkinnolla. Loridan-Ivensin yhdessä toimittaja Judith Perrignon kanssa kirjoittama pieni kirja puolustaa hyvin paikkaansa keskitysleiritarinoiden joukossa, vaikka sellaisia olisi lukenut mielestään jo kylliksi.
Marceline Rozenberg oli 16-vuotias, kun hänet huhtikuussa 1944 lähetettiin isänsä Salomon Rozenbergin kanssa kohti Puolaa. Isä joutui Auschwitziin, tytär vajaan kolmen kilometrin päähän Birkenauhun.
Kerran isä ja tytär kohtasivat toisensa, ja kerran isä sai toimitetuksi tyttärelleen pienen lappusen. Sen ensimmäinen rivi Rakas pikku tyttöni ja jiddishinkielinen allekirjoitus Shloime jäivät kummi…