Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2017.
Kuva
26. syyskuuta 2017 Eteläpohjalaiset isänmaan asialla  Antti Tuurin romaani kansalaissodan alkuvaiheista huipentuu tammisunnuntain tapahtumiin Antti Tuuri: Tammikuu 18. Otava 2017. 220 sivua. Antti Tuuri  on kirjoittanut kansalaissodan tapahtumista jo romaaneissaan Kylmien kyytimies (2007) ja Surmanpelto (2008). Tuurin uusin romaani Tammikuu 18  liittyy Kylmien kyytimiehen tavoin mittavaan Äitini suku -romaanisarjaan. Kylmien kyytimiehen ja Ikitien päähenkilö   Jussi Ketola vilahtaa myös uudessa romaanissa, mutta keskushenkilönä ja kertojana on tällä kertaa aivan toinen ja toisenlainen sukulaismies ylistarolainen rakennusmestari Ahto Sippola. Dokumentteihin perustuva Tammikuu 18 kertoo vuodenvaihteen tapahtumista Ylistarossa ja sen ympäristössä Suomen julistauduttua joulukuun alussa 1917 itsenäiseksi. Senaatin pyynnöstä huolimatta venäläiset joukot pysyttelivät yhä varuskunnissaan, ja esimerkiksi Pohjanmaalla heitä oli nelisentuhatta hyvin aseistettua miestä.
Kuva
22. syyskuuta 2017 Hurman jälkeen tilinteko  Rosa Liksom kirjoittaa natsismiin nyrjähtäneestä Suomesta meänkielellä ja lappilaisesta vinkkelistä Rosa Liksom: Everstinna. Like 2017. 217 s. Silloin minun pään täytti hyvin selkeä ajatus, että Suomessaki tarvithaan täpäkkää johtajaa, joka sannoo ei ja joka kuulee köyhitten ja markkikkinoitten syrhjään heittämitten ääntä. Kommunisteista siihen ei ollu -- Mie päätin justhiinsa silloin, että Lotta Sväärtin leikit mie leikin lophuun, mutta se ei jää siihen. Tarvithaan kovempaa, selkeämpää ja yksinkertasempaa ajattelua ja toimintaa, jolla Suomi saahaan noussuun. Rosa Liksomin uudessa romaanissa Everstinna minäkertoja saa pikkulottien kesäleirillä 1920-luvun Kittilässä poliittisen herätyksen ja on sen jälkeen sellaisessa nosteessa, että häntä ei enää pidättele mikään. Pian hän on jo Kemissä lottapäivillä ja Oulun heimojuhlilla kuuntelemassa "lapualaisten kuningasta" Vihtori Kosolaa. Nuoruuden intomieli
Kuva
13. syyskuuta 2017 Muukalaisia ja maailmankansalaisia  Ei kannata ohittaa mainioita novelleja  Maria Peura: Tunkeilijat.Teos 2017. 222 s. Zinaida Lindén: Rakkaus kolmeen appelsiiniin (Valenciana, 2016). Suom. Jaana Nikula. Into 2017. 210 s. Tiedän, että on paljon ahkeria lukijoita, jotka kuitenkin vierastavat novelleja. Ei kannattaisi. Jää paljon mainioita tarinoita lukematta. Tämän vuoden suomalaista satoa ovat mm. Maria Peuran (s. 1970) Tunkeilijat -kokoelma ja Zinaida Lindénin (s. 1963) äskettäin suomeksi ilmestynyt  Rakkaus kolmeen appelsiiniin (ruotsinkielinen alkuteos Valenciana , 2016). Molemmat kertovat omalla tavallaan maailmamme globaalistumisesta ja elämämme kansainvälistymisestä. MARIA PEURAN  (jostain syystä sisällysluettelotta jätetyssä)  Tunkeilijoissa on reilusti neljättäkymmentä lyhyehköä novellia. Muutamien novellien torniojokivartinen puhetapa tuo mieleen Rosa Liksomin, varsinkin kun roisissa kertomaotteessa on siinäkin yhtäläisyyttä. T
Kuva
6. syyskuuta 2017 Pahan maailman monenlaisia pakolaisia Asko Sahlbergin pienoisromaanissa maailma elää tuhonsa varjossa Asko Sahlberg: Amandan maailmat. 137 s. Like 2017. Ruotsiin vuonna 1996 asettunut  Asko Sahlberg (s. 1964) kirjoittaa yhtä suvereenisti järkälemäistä proosaa kuin hienovireisiä pienoisromaaneja. Sahlbergin viimeisin romaani Amandan maailmat kuuluu jälkimmäisiin. Amandan maailmat on kaunokirjallinen puheenvuoro pakolaisuudesta mutta kertoo paljon muustakin. Se on  kokoaan painavampi, ajattelemaan haastava ja kieleltään nautittava pieni suuri kirja. PÄÄHENKILÖ, 85-vuotias Amanda, asuu ränsistyneessä talossaan kaupungin laitamilla ja tulee toimeen lähes omillaan. Hän ei halua maailmalta muuta kuin saada elää rauhassa ja omalla tavallaan. Seuranaan Amandalla on jo lapsuudessa löydetyt pyhimyksensä ja perunoilla ruokittavat kotihiirensä. Hän käy kaupungissa vain nostamassa eläkkeensä ja tekemässä välttämättömät ostokset. Silloin tä