Kirjareppu

  Kahdenlaista kirkkoremonttia, teoreettista ja käytännöllistä Antti Hurskainen: Suntio. Siltala 2023. 288 s. He ovat ottaneet tavakseen keskustella. Kirkkoherra ei itse keitä kahviaan, suntio tuo pullat. Kannatan ja kannustan valmiissa maailmassa. Miksi en luonnostelisi aiheita? Aikuiset miehet päättävät lopulta itse. / Kaksi tai kolme, jotka ovat koolla Hänen nimissään. Antti Hurskaisen (1986) kolmas romaani Suntio,  yksi tämän vuoden Finlandia-palkinnon ehdokkaista, käsittelee uskon ja uskonnon kysymyksiä tosissaan ja omaperäisesti. Kaksiosaisen romaanin keskustelijat ovat viisivuotiaan tyttärensä yksinhuoltaja suntio Turtola ja seurakunnan alkoholiongelmainen kirkkoherra Sirén. Vaikka dialogi on hengellistä, huumoriakin löytyy.  Romaanin tunnelma synkkenee, kun Turtolan tytär sairastuu vakavasti ja kärsimyksen ongelman käsittely muuttuu teoriasta todeksi. Ahdistavasta käännekohdasta selvittyäni oloni kuitenkin taas helpottui. Turtolan vankilakirjeet, jotka täyttävät suurimman osan

  Ihmisiä sodassa ja rakkaudessa  Kjell Westö: Molly & Henry. Romaani sotavuosilta. (Skymning 41. Roman från en krigstid) Suom. Laura Beck. Otava 2023. 509 s. Kjell Westön  (1961) sotavuosistamme kertovan romaanin Molly & Henry jälkisanat päättyvät puhuttelevasti kahteen nimeen: Erling Vestö , 2.1.1911-13.2.1940 (Summa) ja Gunnar Hedberg, 12.4.1912-20.8.1941 (Säntämä). Kyse on kirjailijan isoisistä, joiden muistolle romaani on omistettu. Westö kuitenkin sanoutuu irti autofiktiosta ja korostaa, ettei romaani ole kuvaus hänen sukunsa historiasta. Vaikka kirjassa esiintyy monia tunnistettavia julkisia hahmoja ja mainitaan tuttuja nimiä, kirjailija tähdentää, että k aikki tärkeät henkilöt tarinassa ovat sepitettä. Silti romaani vaikuttaa hyvin henkilökohtaiselta, ja Westö kertookin koonneensa voimia ja etsineensä oikeaa kertomisen tapaa tätä kirjaa varten koko uransa ajan.  Oman lisänsä romaanin tunnelmaan on tuonut myös kirjan kirjoittamisvaiheessa alkanut Ukrainan sota. LIIKKEEL

  Aikamme ihminen pahimmillaan?  Markku Pääskynen: Niin kaunis on maa. Tammi 2023. 184 s. Markku Pääskysen  (s. 1973) uusimman teoksen, kolmen päivän romaanin  Niin kaunis on maa kansikuva on niin kaunis, että sen perusteella kuvittelisi sisällön hyvinkin valoisaksi. Romaanin ilmapiiri on kuitenkin aika ajoin jopa ahdistava. Markku Pääskysen taito luoda henkilöidensä arkeen tilanteita, joissa elämä nyrjähtää sijoiltaan eikä ole enää hallittavissa, tapahtuu melua pitämättä ja pienieleisesti. Silti ilmassa on sellaista outoutta ja uhkaa, että lukijakin etenee jotenkin arkana ja varuillaan. Pääskysen edellistä romaania Aurinko ei liiku (2020) en ole lukenut, mutta mm. sitä edeltävien teosten  Hyvä ihminen (2018) ja Sielut (2015) tunnelmat muistissani voin sanoa, että uudessakin romaanissa tapahtumia ympäröi kirjailijalle ominainen viipyily ja mystisyys. Edelleen on kyse eksyneistä sieluista ja hyvyyden ja pahuuden arvoituksesta. SIELUT -ROMAANISSA kadoksiin oli yllättäen joutunut pien

  Enemmän kuin tavallinen toimittaja  Vera Politkovskaja - Sara Giudice: Äitini - Anna Politkovskajan taistelu totuuden puolesta. Suom. Elina Melender. Gummerus 2023. 211 s. Lokakuussa 2006 tunnettu venäläinen journalisti ja toisinajattelija  Anna Politkovskajan (1958-2006) ammuttiin kotitalonsa rappukäytävään. Tekijät saatiin selville, mutta murhan tilaaja jäi pimentoon. Murhan tapahtuessa Politkovskajan tytär Vera   oli 26-vuotias ja odotti ensimmäistä lastaan. Millaisena Vera Politkovskaja muistaa äitinsä toiminnan? Millainen ilmaisuvapaudestaan sananmukaisesti henkeen ja vereen taistellut toimittaja oli kotioloissa ja perheensä parissa? Mistä hän oikein ammensi vimmansa ja rohkeutensa? Mm. tällaisia kysymyksiä risteili mielessäni tarttuessani Vera Politkovskajan yhdessä italialaisen toimittajaystävänsä Sara Giudicen kanssa työstämään muistelmateokseen. Kirjan kansiteksti kertoo osan teoksen tuotosta menevän Suomen PENin sananvapaustyön tukemiseen. MUSTAVALKOKUVIN ELÄVÖITETTY muis

  Herra Susi ja hänen suomalainen Eva Brauninsa  Jari Järvelä: Rakastan Eva Braunia. Tammi 2023. 324 s. KÄYTÄ AITOA MUSTETTA. KÄYTÄ AITOA PAPERIA. ÄLÄ LIIMAILE KANSIIN SYDÄMIÄ. VARO INNOKKAITA TOIMITTAJIA. ÄLÄ RYHDY AHNEEKSI. SINÄ PYSTYT TÄHÄN. IHMISET USKOVAT, KOSKA HALUAVAT USKOA. Kun niukoilla kirjoitustöillä elantonsa repivä Johanna suostuu nuoruudenystävänsä Lisen ja tämän saksalaisen miehen Martinin ehdotukseen ja ryhtyy väärentämään Hitlerin rakastajattaren Eva Braunin päiväkirjoja, hän yrittää pitää mielessä huoneentaulukseen laatimansa kuuden kohdan ohjelman. Tehtävä on kuormittava, ja Johannalla on jo vanhastaan henkisiä ongelmia. Mutta ken feikkiin ryhtyy, feikin kestäköön. Ja ennen kaikkea:  nyt minulla olisi mahdollisuus syödä muutakin kuin pussikeittoa ja nuudeleita ja shoppailla muuallakin kuin ruokakaupassa. Jari Järvelän (s. 1966) uusin romaani Rakastan Eva Braunia tuntuu saaneen potkua Konrad Kujaun tapauksesta. Saksalainen kuvittaja ja väärentäjä tuli kuuluisaksi n

Hyvän mielen pienoisromaani  Antti Tuuri: Lintujen kesyttäjä. Otava 2023. 168 s. Antti Tuurin  (s. 1944) tuore pienoisromaani Lintujen kesyttäjä kertoo juuri siitä, mistä nimi lupaa: lintujen kesyttämisestä. Kyse ei kuitenkaan ole mistään luonnontieteellisestä projektista vaan yhdestä kesäisestä viikosta Pohjanmaalla lähellä Pietarsaarta. Eletään nähtävästi 1950-luvun loppua, kun eläinlääkärin komean kaksiverantaisen talon pihalle ilmestyy yllättäen outo mies kyselemään muutaman päivän yösijaa. Isäntä itse on puhujamatkalla, tyrkyllä tulevien eduskuntavaalien ehdokkaaksi. Kotosalla ovat vaimo, syksyllä lukion aloittava poika ja virastaan erotettu pappisveli vaimoineen. Kun isäntä illalla kotiutuu, tehdään kontrahti: Vieras saa viikoksi ruuan ja yösijan pojan kaverina saunakamarissa. Vastineeksi Lintujen kesyttäjäksi esittäytynyt mies lupautuu sinä aikana kesyttämään pihapiirissä pesivät pääskyset eli tekemään eräänlaisen ihmeen. Epäonnisen puhujamatkan jälkeen muutoinkin yrmeä eläinlää

Annikki Kariniemen elämäkertaa lukee kuin romaania Outi Hytönen: Kairojen kosmopoliitti. Annikki Kariniemen elämä ja teot. Gummerus 2023. 340 s. Kirjallisuustoimittaja ja suomentaja Outi Hytönen (s. 1988) kirjoittaa Annikki Kariniemestä (1913-1984) kertovassa elämäkertateoksessaan Kairojen kosmopoliitti, kuinka kirjailija tunnettiin aikanaan koko Suomessa, mutta sittemmin etelä unohti hänet kokonaan. Pohjoisessa hän on kuitenkin edelleen legenda, josta lausuttu yleisin kommentti on:  Oli se värikäs persoona... Hytönen kertoo halunneensa kirjoittaa nimenomaan siitä, miten Kariniemi eli, miksi toimi niin kuin toimi ja mitä tunsi, eli kuunnella kohdettaan. Ei haittaa, vaikka Kariniemen kirjat ja kirjoitukset eivät olisi tuttuja. Hytönen tarjoaa niistä kyllä tarvittavia tietoja sen verran, kuin matkassa pysyminen edellyttää. Pääasia on tutustua erikoiseen persoonaan ja heittäytyä mukaan hänen kirjaviin vaiheisiinsa, joiden pyörteissä on usein unohtamaisillaan, että lukee faktaa eikä fiktio

  Merilehmä - In memoriam  Iida Turpeinen: Elolliset. S&S 2023. 297 s. Kuvittele Beringinmeri. Vesimassa Siperian ja Alaskan, Tyynen valtameren ja Pohjoisen jäämeren välissä. Kuvittele Beringinmeri vuonna 1741. Iida Turpeisen (s. 1987) esikoisromaani Elolliset lähtee liikkeelle Helsingin luonnontieteellisestä museosta mutta harppaa nopeasti sen luurangoista sellaiseen maailmankolkkaan, että kaivan avukseni karttakirjan, vaikka kapteeni Vitus Beringin johtama Kamtšatkan tutkimusmatka 1741 on vielä kohtuullisesti muistissani. Viime vuonna suomeksi ilmestyneessä  W. G. Sebaldin runoteoksessa Luonnon mukaan (suom. Kari Aronpuro )   kerrotaan nimittäin samasta matkasta. Yksi  Sebaldin teoksen kolmesta keskushenkilöstä on Kamtšatkan-retkelle osallistunut innokas saksalainen luonnontieteilijä Georg Wilhelm Steller  (1709-1746). Juuri häneen ja hänen tutkimuksiinsa keskittyy myös Iida Turpeisen lumoavan esikoisromaanin ensimmäinen kolmannes. STELLERIN HENKILÖÖN ihastuu heti ensi tapaamise

 Suhde, jossa sekoittuivat seksi, aika ja muisti  Annie Ernaux: Nuori mies (Le jeune homme, 2022). Suom. Lotta Toivanen. Gummerus 2023. 40 s. Jollen kirjoita asioista, niitä ei ole viety loppuun asti, ne on pelkästään eletty, kirjoittaa Annie Ernaux (s. 1940) uusimman teoksensa Nuori mies  saatteeksi. Kirja kertoo suhteesta, johon kirjailija ryhtyi 54-vuotiaana itseään lähes kolmekymmentä vuotta nuoremman opiskelijapojan A:n kanssa. Suhde kesti viitisen vuotta, mutta vasta äskettäin tuli aika kirjoittaa siitä eli saattaa asia  loppuun asti. Tutkielma, jollaiseksi kertomusta luonnehditaan takakansitekstissä, on rohkea, terävä ja ajatuksia herättävä kuten nobelistin aiemmatkin teokset ja ansaitsee ehdottomasti tulla luetuksi. Sitä kuitenkin ihmettelen, miksi se on pitänyt julkaista erillisenä teoksena. Suurella fontilla painetut vajaat 40 sivua olisivat hyvin sopineet muutenkin kuin konkreetisti samoihin kansiin toisen tämänvuotisen Ernaux-suomennoksen eli kirjailijan opiskeluaikaisesta

Jäähyväiset kipeälle äitisuhteelle  Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. Siltala 2023. 267 s. Sirpa Kähkösen (s. 1964) historiallista  Kuopio -sarjaa seuranneille lienee käynyt selväksi, että kirjailija on käyttänyt romaaniensa lähteinä oman sukunsa vaiheita. Kun sarjan ensimmäisessä romaanissa  Mustat morsiamet (1998) seurataan Kaavilta Kuopioon muuttaneen Annan ja hänen aviomiehensä Lassin elämää, henkilökuvat pohjaavat Kähkösen äidinpuoleisten isovanhempien elämäntarinoihin. Samat isovanhemmat Anna Heleena ja Lauri ovat keskeisissä rooleissa Kähkösen uusimmassakin romaanissa 36 uurnaa, mutta v arsinainen päähenkilö on kirjailijan vuonna 1941 syntynyt äiti Riitta. Äiti kuoli vuonna 2022, ja vuosi kuoleman jälkeen kertoja alkaa tehdä "perunkirjoitusta" vaikeasta äitisuhteestaan ja etsiä suku- ja perhetaustasta selityksiä äidin tulisen luonteen ja ongelmien ymmärtämiseksi. 36 uurnaa on kuitenkin kerronnaltaan toisenlainen kuin kuopiolaisen puutalokorttelin e