Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2015.
Kuva
28.tammikuuta 2015 Saksa vuonna nolla W. G. Sebald: Ilmasota ja kirjallisuus. Suom. Oili Suominen. Tammi 2014. 149 sivua. Englantiin vuonna 1970 asettuneen saksalaiskirjailijan W. G. Sebaldin (1944-2001) koko komea tuotanto käsittelee tavalla tai toisella muistamisen ja unohtamisen kysymyksiä. Sebaldilta viime syksynä suomeksi ilmestynyt esseeteos Ilmasota ja kirjallisuus  jatkaa samaa teemaa. Kirja koostuu kahdesta pitkästä esseestä. Niistä ensimmäinen eli nimiessee perustuu Sebaldin Zürichissä 1997 pitämään luentosarjaan, jossa hän pureutui toisen maailmansodan viimeisinä vuosina toteutettuun Saksan kaupunkien massiiviseen pommittamiseen. Esseen peruskysymys on, kuinka tuosta hirvittävästä tuhosta on lähes kokonaan vaiettu saksalaisessa sodanjälkeisessä kirjallisuudessa. Miksi saksalaiset kirjailijat eivät halunneet tai voineet kuvata katastrofia, jonka heidän miljoonat maanmiehensä joutuivat tavalla tai toisella kokemaan? Yksi harvoista aiheeseen tarttuneis
Kuva
19. tammikuuta 2015 Intohimona kalliotaide Ulla-Lena Lundberg: Metsästäjän hymy. Matkoja kalliotaiteen maailmassa. Suom. Leena Vallisaari. Teos 2014. 308 sivua. "Jos rakastaa kalliotaidetta, lähtee katsomaan sitä", sanoo Ulla-Lena Lundberg kirjassaan Metsästäjän hymy . Lundbergin kalliotaidetta käsittelevä esseekokoelma ilmestyi ruotsiksi 2010 mutta suomeksi vasta viime vuoden lopulla kirjailijan luottosuomentajan Leena Vallisaaren kääntämänä. Kalliotaiteeseen voi rakastua, kunhan joku sitä tunteva ensin johdattelee sen äärelle. Siinä tehtävässä Ulla-Lena Lundbergin teos on mitä mainioin. Oman innostuksensa alkulähteeksi kirjailija mainitsee saksalaisen Hans Baumannin nuortenkirjan Suurten metsästäjien luolat. Siinä neljä ranskalaispoikaa ja koira humpsahtavat yllättäen Lascaux-kukkulan rinteellä olevaan luolaan, joka on täynnä jääkautisia eläintenkuvia. Voin hyvin kuvitella, millaista riemua Lundberg tunsi, kun hän vihdoin aikuisena pääsi yhde
 12. tammikuuta 2015 Haitula ja hänen verraton luojansa Leena Kirstinä: Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa. WSOY 2014. 475 sivua. "Oli kerran Haitula,  joka oli pienempi kuin pieni,  joka oli pikkuruinen tylleryinen,  aivan mahdottoman pieni." Voi raukkaa. - Vaan pienessäpä onkin suuren siemen! * * * KIRSI KUNNAS juhli vastikään 90-vuotispäiviään. Muistelmia haikaileville Kunnas on sanonut kirjoittaneensa kaiken tähdellisen runoihinsa, mutta kyllä runoilijan elämästä, mittavasta kirjailijanurasta ja muustakin toiminnasta saa tietoa myös muualta. Leena Kirstinän syksyllä ilmestynyt Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa  on monessa mielessä silmiä avaava kirja. On aina mielenkiintoista nähdä, millaisesta taustasta taiteilijan luovuus kumpuaa. Elämäkerrassa nousevat vahvasti esiin Kirsi Kunnaksen värikäs lapsuus taiteilijakodin väljässä ilmapiirissä ja toisaalta hiljaiset ajat parantoloissa 17-vuotiaana lottatöissä saadun keuhkosairauden vuoksi.
10. tammikuuta 2015 Lisäpotkua klassikoista Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä. Otava 2014. 509 sivua. Lars Sund: Kolme sisarta ja yksi kertoja. Schildts & Söderströms 2014. 508 sivua. Kirjailijat varastavat ja valehtelevat, väitetään Kerstin Ekmanin romaanissa Huijareiden paraati . Totta. Tekstit viittaavat aina tavalla tai toisella ja enemmän tai vähemmän aiempiin teksteihin. Viime syksynä Olli Jalosen ja Lars Sundin romaaneissa näkyvin pohjateksti käy ilmi jo otsikoinnista. Jalosen Miehiä ja ihmisiä on selvä mukailu John Steinbeckin romaanista Hiiriä ja ihmisiä , ja Sundin Kolme sisarta ja yksi kertoja  viittaa tietysti Anton Tsehoviin. Jalosen ja Sundin romaanit ovat  erinomaista luettavaa ilman pohjatekstien tuntemustakin, mutta niiden läsnäolon havainnointi tuo kyllä lukunautintoon oman lisänsä. On kiinnostavaa nähdä, miten ja miltä osin kirjailija pohjatekstiään "varastaa". Jotta en kuitenkaan pilaisi kenenkään löytämisen iloa, otan esiin vain näk
4. tammikuuta 2015 Soutaen ja meloen kohti pohjoista Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset. Teos 2014. 487 sivua. Pekka Lassila: Maininki. Tammi 2014. 278 sivua. "Ihmiset, lukekaa kirjoja! Lukekaa ulkona, lukekaa sisällä, lukekaa ulkoa, lukekaa sisältä, surussa lukekaa ja ilossa, surussa lohduksi ja ilossa tasoitukseksi. Lukekaa kotona, matkalla, pitkittäin ja poikittain." Näin veistelee Juha Hurmeen Nyljetyissä ajatuksissa sen toinen päähenkilö Aimo samalla kun veistelee limpusta siivuja matkakumppaninsa Köpin keittämän kahvin kaveriksi. Miehet ovat matkalla Kustavista Hailuotoon soutamalla, ja yöpymispaikka on tässä vaiheessa Rauman edustalla. Kahdenkymmenen vuorokauden soutumatkalla ehditään olla monenlaisten ilmojen armoilla mutta meriseikkailua tästä kirjasta on turha etsiä. Hurmeen hyvin samanhenkiset fiktiiviset sankarit ovat lähteneet merelle koettelemaan kuntoaan mutta erityisesti  keskustelemaan itselleen tärkeistä asioista, eritoten kirjallisuudesta. Rune