Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2017.
Kuva
29. elokuuta 2017



Minä, mieheni Lili ja Kolumbus
Selja Ahavan "lokikirja" kertoo miehen sukupuolenvaihdoksesta vaimon kokemana henkeäsalpaavan koskettavasti
Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa. Gummerus 2017. 231 s.



Täten lupaan, että tarkoin merkitsen muistiin tällä matkalla päivästä päivään kaiken mitä teen, näen ja koen.

Kristoffer Kolumbus on lähdössä etsimään purjehdustietä Intiaan ja lupaa retkensä rahoittajille kertoa tarkasti matkan vaiheista ja piirtää heille uuden merikartan. Tiedämme, että vaikka hän luuli päässeensä Intiaan, hän todellisuudessa päätyi aivan muualle.

Selja Ahava kertoo uudessa romaanissaan Ennen kuin mieheni katoaa hänkin matkastaan tuntemattomilla vesillä ja Intiastaan, joka olikin jotain muuta kuin hän uskoi. Vaikka kyseessä on avainromaani, se ei ole vain terapiakirja. Ennen kuin mieheni katoaa on kertomataidetta parhaimmillaan.


ROMAANIN PARISKUNTA, kymmenen vuotta naimisissa olleet nainen ja mies, istuvat tavallisena aamuna aamiaispöydässä, kun…
Kuva
24. elokuuta 2017




Lasten kanssa maailmassa ja mielikuvitusmaailmassa
Annastiina Stormin esikoisromaani liikuttaa ja valloittaa



Annastiina Storm: Me täytytään valosta. S&S 2017. 204 s.



Harvoin sääli, surumieli, ilo ja hyvä olo läikkyvät mielessä yhtä aikaa niin kuin Annastiina Stormin (s. 1978) esikoisromaanin Me täytytään valosta äärellä. Kun hetken alkuhämmästelyn jälkeen löytää romaanin kerrontatavan, onkin jo kuin kotonaan novellimaisten pikkulukujen kyydissä.

Aluksi mieleeni nousi Mari Mörö ja Kiltin yön lahjat, ja vähän säikähdinkin: ettei vain kirjailija pyrkisi esikoisellaan liian lähelle kokeneempaa kollegaansa. Mutta pelko osoittautui turhaksi. Annastiina Storm on liikkeellä aivan omin eväin.

Me täytytään valosta on aihepiiriltään tuttu ja tavallinen mutta rakenteeltaan kekseliäs ja kieleltään notkea esikoisteos. Sen kirjoittajan eläytymiskykyä voi vain ihastella. Storm liikkuu suvereenisti kaikenikäisten henkilöidensä parissa ja kaikenlaisissa kielen rekistereissä.


ALKU eli…
Kuva
13. elokuuta 2017





Pojasta mieheksi New Yorkissa 
Steven Schraderin omaelämäkerralliset kertomukset tuovat mieleen Woody Allenin elokuvat


Steven Schrader: Se minkä ansaitsimme - kertomuksia New Yorkista. Suom. Aleksi Milonoff. LURRA Edotions 2016. 255 s.


Kolmannen yliopistovuoteni jälkeen vietin kesän vanhempieni vuokraamassa talossa Atlantic Beachessa, jossa luin ja yritin kirjoittaa novelleja. Minusta tuntui, etten pystynyt kilpailemaan isäni kanssa menestyksestä vaatebisneksessä. Ainoa mahdollisuuteni oli tulla kuuluisaksi kirjailijaksi.

Yhdeksäntoistavuotias amerikanjuutalainen Steven Schrader (s. 1935) on ollut kirjoittajakurssilla ja saanut jo yhden novelleistaan julkaistuksi, kun hän uskaltautuu näyttämään kertomuksiaan äidilleen. Äiti mainitsee niistä isälle, ja kun kodissa samana iltana kokoontuu isän ystäväpiiri jokaviikkoiseen pokeri-iltaansa, isä vaatii "uutta Tolstoita" lukemaan julkaistun novellinsa viskiä siemailevalle seurueelle. Vastaanotto on tietysti kehuva ja …
Kuva
8. elokuuta 2017



Väritöntä elämää osaavasti tarinoiden Haruki Murakamin Värittömän miehen vaellusvuosien parissa viihtyy mutta ei haltioidu

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet. Suom. Raisa Porrasmaa. Tammi 2014. 330 s.

Haruki Murakamilta (s. 1949)on juuri ilmestymässä suomeksi uusi romaani Rajasta etelään, auringosta länteen. Sitä odotellessa luin vihdoin kolmisen vuotta sitten suomennetun Värittömän miehen vaellusvuodet.
Vaikka Murakamia on veikkailtu jo usean kerran Nobel-palkinnon saajaksi, jostain syystä en ole syttynyt tämän kansainvälisesti erittäin suositun kirjailijan tuotannolle enkä edelleenkään ilmoittaudu Murakami-faniksi, vaikka myönnän, että tarinankerronnan Murakami hallitsee.

Niinpä varoitan kaikkia Murakamin ihailijoita: JÄTTÄKÄÄ TÄMÄ JUTTU LUKEMATTA!

HYVÄSSÄ TARINASSA on koukuttava juoni ja pitävä rakenne. Nämä ehdot Värittömän miehen vaellusvuodet täyttää hyvin.

Romaanin päähenkilö 36-vuotias rautatieasemia suunnitteleva Tsukuru Tazaki tutustuu matkailualalla …
Kuva
4. elokuuta 2017




"Kesän hurma viilenee syksyn viisaudeksi" Pertti Lassilalle mielenliikkeet ovat ulkoisia tapahtumia tärkeämpiä

Pertti Lassila: Kesän kerran mentyä. Teos 2017. 188 s.


Kun vajaat pari vuotta sitten kirjoitin blogissani (Kirjareppu, 20. tammikuuta 2016) Pertti Lassilan romaanista Armain aika, vertasin sitä Antti Hyryn proosaan. Nyt, Lassilan uusinta romaania  Kesän kerran mentyä lukiessa, mieleeni tuli Joel Haahtela.

Lassilan ja Haahtelan kerronnassa on selviä yhtymäkohtia. Molemmat kirjoittavat pieniä romaaneja arkisista asioista temppuilematta ja kauniisti. Dramaattisia tapahtumia ja juonenjuoksua tärkeämmiksi nousevat mielen liikkeet ja tunteiden läikkeet. Tyynet mietiskelyt tiivistyvät usein aforisminkaltaisiksi tihentymiksi.

Hankoon sijoittuva Kesän kerran mentyä on myös miellyttävästi vanhanaikainen romaani. Vaikutelmaa tukee tyylin ohella se, että tapahtumat keskittyvät historiallisten käännekohtien tuntumaan. Ensin eletään Suomen itsenäistymistä edeltävää k…