10. syyskuuta 2019
Sanna Tahvanainen: Kirsikoita lumessa (Körsbär i snön). Suom. Jaana Nikula. Otava 2019. 415 s.
Tervetuloa Mademoiselleen! Te kuulutte kahdenkymmenen onnellisen valitun joukkoon. Vuoden 1953 kesäkuusta tulee Teille unohtumaton kuukausi.
Kun Smith Collegessa opiskeleva kaksikymppinen Sylvia Plath pääsee kuukaudeksi kuuluisan muotilehden Mademoisellen avustajaksi New Yorkiin, hän uskoo saaneensa elämänsä tilaisuuden. Lapsesta asti kirjoittamisesta kiinnostunut kunnianhimoinen nuori nainen unelmoi New Yorkin tarjoavan hänelle paitsi aineistoa tulevaan romaaniin myös kustannussopimuksen.
SANNA TAHVANAISEN (s. 1975) romaani Kirsikoita lumessa kertoo tositapahtumiin perustuen yhdysvaltalaisen runoilijan Sylvia Plathin (1932-1953) kuumeisesta New York -kesästä. Plath itse on pukenut fiktioon samaa vaihetta ainoaksi jääneessä romaanissaan Lasikellon alla (The Bell Jar), joka ehti ilmestyä juuri ennen runoilijan itsemurhaa 1963.
Kannattanee mainita, että vastikään televisiossa esitettiin ansiokas dokumentti Plathin romaanin synnystä. Dokumentissa valaistiin erinomaisesti Plathin Mademoiselle-kuukautta mm. runoilijan päiväkirjaotteilla ja lehden muiden harjoittelijoiden haastatteluilla.
Plathin Lasikellon alla -romaanin New York on päähenkilölleen hänen ulkopuolisuuden tuntojensa ja hiipivän masennuksensa ruokkija ja edistäjä. Sanna Tahvanaisen Sylvia Plath on sen sijaan elämänjanoinen nuori nainen, joka ottaa New Yorkistaan irti kaiken mitä saa. Toki Tahvanaisenkin Plathilla on pimeät hetkensä ja "Paniikkilintunsa", mutta pääosin hän nauttii miljoonakaupungin tarjoamasta vapaudesta ja huvielämästä sananmukaisesti täysin siemauksin.
KIRSIKOITA LUMESSA on Tahvanaisen kolmas romaani historian tärkeistä naishahmoista. Kuningatar (2013) käsitteli Iso-Britannian kuningatarta Victoriaa, Pikkumusta (2016) Coco Chanelia. Kirsikoita lumessa on paljolti Pikkumustan kaltainen kevytmielisen, vauhdikkaan ja muodikkaan elämänmenon kuvaus.
Muotilehti Mademoiselleen päässeet nuoret naiset saavat asua ja elää voittokuukautensa täysin ilmaiseksi pelkästään naisille tarkoitetussa hotellissa Barbizonissa eli Nukkekodissa, kuten tytöt hotellia nimittävät. Työn lomassa nuoria naisia hemmotellaan muotinäytöksillä, kauneussalongeilla, konserteilla, näyttelyillä ja illallisilla. Kavaljeerit kuuluvat kattaukseen.
Öisin tytöistä rohkeimmat, sellaiset kuin Sylvia ja hänen ystävänsä Carol Le Varn, karkailevat New Yorkin yöelämään, baareihin, jazzklubeille ja katuja hiljakseen ajaviin mustiin limusiineihin. Flirttiä, treffejä ja vaihtuvia miestuttavuuksia. Samppanjaa ja drinkkejä. Vuoroin piristäviä ja nukuttavia pillereitä. Viis baarimikon varoituksesta: Älä anna tämän hullun kaupungin syödä sinua.
Oikeastaan New York syö myös lukijan. Ei tarvitse kauaakaan vaellella Sylvia Plathin seurassa, kun alkaa tuntua siltä, että romaanin toinen päähenkilö on New York, niin voimakkaasti se on kaiken aikaa läsnä romaanin kohtauksissa näkyineen, äänineen, hajuineen ja makuineen.
NAUTIN KOVASTI Tahvanaisen tyylitaituruudesta. Hänen Sylvia Plathinsa puhe on onnistunut sekoitus tytönhupakon huulenheittoa ja tulevan runoilijan säihkyvää sanailua. Se vaikuttaa mukavan autenttiselta, vaikkei sellaista olisikaan.
Ennen pitkää alan kuitenkin kaivata romaaniin syvyyttä ja jännitettä. Sylvian elämännälässä on selkeästi vaaralliset piirteensä, mutta uhka ei ennätä missään vaiheessa kasvaa todelliseksi vaaraksi. Kepeä seikkailu jatkuu.
Toki Sylvian elämässä on ristiriitoja. Hän joutuu pettymään monissa odotuksissaan, ja seikkailujensa välissä hänellä on myös todellisuudentajua ja selvänäköisyyden hetkensä:
Tultuani New Yorkiin en ole nähnyt muuta todellista kuin vesimelonin. Kaikki mitä Mademoiselle on tähän mennessä meille tarjonnut, on ollut pelkkää silmänlumetta. Me kaksikymmentä valittua seisomme ja hymyilemme näyttämöllä, jolla on lisäksi kulissit, kuiskaaja ja rekvisiittaa. Me olemme ensemble, jota ohjataan. Mikään ei ole aitoa. Edes New York ei tunnu aidolta. Onko kaupunkia ylipäänsä olemassa?
Silti dramaattisin tapahtuma Sylvian New York -kuukaudessa on kovin tyttömäinen: selittämätön katko ystävyydessä.
MYÖS ROMAANIN PÄÄTEEMA, ajalle tyypillinen ahdas naiskuva ja sen kyseenalaistaminen, jää mielestäni turhan vaisuksi, vaikka Sylvia kapinoikin tarjolla olevaa roolimallia vastaan salaisilla, yöllisillä retkillään ja romaanin loppupuolella kertoo myös avoimesti mielipiteitään seksistä ja kaksinaismoraalista:
Miehet saavat olla avoimesti kevytmielisiä ennen kuin menevät naimisiin. Minäkin haluan olla hiukan kevytmielinen. Minulle sopisi parhaiten jos voisi kokeilla erilaisia elämäntapoja, aivan niin kuin kokeillaan leninkejä, puetaan ja riisutaan, kunnes valitaan se joka tuntuu parhaalta.
Vähitellen naisten paratiisilta näyttävä Nukkekoti alkaa vaikuttaa tehtaalta, jossa hyväuskoisista nuorista naisista muokataan tahdikkaasti käyttäytyviä ja tyylikkäästi pukeutuvia kotiäitejä ja edustusvaimoja. Ihme, ettei sellaisesta laitoksesta kanneta paareilla ulos useampia kuin yksi Eileen Fordin mallityttö.
Romaaninsa viihdyttävän pintatason alle Sanna Tahvanainen on siis ujuttanut painavaakin sanottavaa, se vain on sieltä kaivettava. Romaanin nimi Kirsikoita lumessa on monine merkityksineen täyosuma.
Sanna Tahvanainen: Kirsikoita lumessa
Nuori Sylvia Plath New Yorkin huumassa
Sanna Tahvanainen: Kirsikoita lumessa (Körsbär i snön). Suom. Jaana Nikula. Otava 2019. 415 s.
Tervetuloa Mademoiselleen! Te kuulutte kahdenkymmenen onnellisen valitun joukkoon. Vuoden 1953 kesäkuusta tulee Teille unohtumaton kuukausi.
Kun Smith Collegessa opiskeleva kaksikymppinen Sylvia Plath pääsee kuukaudeksi kuuluisan muotilehden Mademoisellen avustajaksi New Yorkiin, hän uskoo saaneensa elämänsä tilaisuuden. Lapsesta asti kirjoittamisesta kiinnostunut kunnianhimoinen nuori nainen unelmoi New Yorkin tarjoavan hänelle paitsi aineistoa tulevaan romaaniin myös kustannussopimuksen.
SANNA TAHVANAISEN (s. 1975) romaani Kirsikoita lumessa kertoo tositapahtumiin perustuen yhdysvaltalaisen runoilijan Sylvia Plathin (1932-1953) kuumeisesta New York -kesästä. Plath itse on pukenut fiktioon samaa vaihetta ainoaksi jääneessä romaanissaan Lasikellon alla (The Bell Jar), joka ehti ilmestyä juuri ennen runoilijan itsemurhaa 1963.
 |
| Sylvia Plath 1961. Kuva: Wikipedia |
Plathin Lasikellon alla -romaanin New York on päähenkilölleen hänen ulkopuolisuuden tuntojensa ja hiipivän masennuksensa ruokkija ja edistäjä. Sanna Tahvanaisen Sylvia Plath on sen sijaan elämänjanoinen nuori nainen, joka ottaa New Yorkistaan irti kaiken mitä saa. Toki Tahvanaisenkin Plathilla on pimeät hetkensä ja "Paniikkilintunsa", mutta pääosin hän nauttii miljoonakaupungin tarjoamasta vapaudesta ja huvielämästä sananmukaisesti täysin siemauksin.
KIRSIKOITA LUMESSA on Tahvanaisen kolmas romaani historian tärkeistä naishahmoista. Kuningatar (2013) käsitteli Iso-Britannian kuningatarta Victoriaa, Pikkumusta (2016) Coco Chanelia. Kirsikoita lumessa on paljolti Pikkumustan kaltainen kevytmielisen, vauhdikkaan ja muodikkaan elämänmenon kuvaus.
Muotilehti Mademoiselleen päässeet nuoret naiset saavat asua ja elää voittokuukautensa täysin ilmaiseksi pelkästään naisille tarkoitetussa hotellissa Barbizonissa eli Nukkekodissa, kuten tytöt hotellia nimittävät. Työn lomassa nuoria naisia hemmotellaan muotinäytöksillä, kauneussalongeilla, konserteilla, näyttelyillä ja illallisilla. Kavaljeerit kuuluvat kattaukseen.
Öisin tytöistä rohkeimmat, sellaiset kuin Sylvia ja hänen ystävänsä Carol Le Varn, karkailevat New Yorkin yöelämään, baareihin, jazzklubeille ja katuja hiljakseen ajaviin mustiin limusiineihin. Flirttiä, treffejä ja vaihtuvia miestuttavuuksia. Samppanjaa ja drinkkejä. Vuoroin piristäviä ja nukuttavia pillereitä. Viis baarimikon varoituksesta: Älä anna tämän hullun kaupungin syödä sinua.
Oikeastaan New York syö myös lukijan. Ei tarvitse kauaakaan vaellella Sylvia Plathin seurassa, kun alkaa tuntua siltä, että romaanin toinen päähenkilö on New York, niin voimakkaasti se on kaiken aikaa läsnä romaanin kohtauksissa näkyineen, äänineen, hajuineen ja makuineen.
NAUTIN KOVASTI Tahvanaisen tyylitaituruudesta. Hänen Sylvia Plathinsa puhe on onnistunut sekoitus tytönhupakon huulenheittoa ja tulevan runoilijan säihkyvää sanailua. Se vaikuttaa mukavan autenttiselta, vaikkei sellaista olisikaan.
Ennen pitkää alan kuitenkin kaivata romaaniin syvyyttä ja jännitettä. Sylvian elämännälässä on selkeästi vaaralliset piirteensä, mutta uhka ei ennätä missään vaiheessa kasvaa todelliseksi vaaraksi. Kepeä seikkailu jatkuu.
Toki Sylvian elämässä on ristiriitoja. Hän joutuu pettymään monissa odotuksissaan, ja seikkailujensa välissä hänellä on myös todellisuudentajua ja selvänäköisyyden hetkensä:
Tultuani New Yorkiin en ole nähnyt muuta todellista kuin vesimelonin. Kaikki mitä Mademoiselle on tähän mennessä meille tarjonnut, on ollut pelkkää silmänlumetta. Me kaksikymmentä valittua seisomme ja hymyilemme näyttämöllä, jolla on lisäksi kulissit, kuiskaaja ja rekvisiittaa. Me olemme ensemble, jota ohjataan. Mikään ei ole aitoa. Edes New York ei tunnu aidolta. Onko kaupunkia ylipäänsä olemassa?
Silti dramaattisin tapahtuma Sylvian New York -kuukaudessa on kovin tyttömäinen: selittämätön katko ystävyydessä.
MYÖS ROMAANIN PÄÄTEEMA, ajalle tyypillinen ahdas naiskuva ja sen kyseenalaistaminen, jää mielestäni turhan vaisuksi, vaikka Sylvia kapinoikin tarjolla olevaa roolimallia vastaan salaisilla, yöllisillä retkillään ja romaanin loppupuolella kertoo myös avoimesti mielipiteitään seksistä ja kaksinaismoraalista:
Miehet saavat olla avoimesti kevytmielisiä ennen kuin menevät naimisiin. Minäkin haluan olla hiukan kevytmielinen. Minulle sopisi parhaiten jos voisi kokeilla erilaisia elämäntapoja, aivan niin kuin kokeillaan leninkejä, puetaan ja riisutaan, kunnes valitaan se joka tuntuu parhaalta.
 |
| Sanna Tahvanainen. Kuva: Cata Portin |
Vähitellen naisten paratiisilta näyttävä Nukkekoti alkaa vaikuttaa tehtaalta, jossa hyväuskoisista nuorista naisista muokataan tahdikkaasti käyttäytyviä ja tyylikkäästi pukeutuvia kotiäitejä ja edustusvaimoja. Ihme, ettei sellaisesta laitoksesta kanneta paareilla ulos useampia kuin yksi Eileen Fordin mallityttö.
Romaaninsa viihdyttävän pintatason alle Sanna Tahvanainen on siis ujuttanut painavaakin sanottavaa, se vain on sieltä kaivettava. Romaanin nimi Kirsikoita lumessa on monine merkityksineen täyosuma.
Kommentit
Lähetä kommentti