Iida Turpeinen: Elolliset

15. kesäkuuta 2020

Sayaka Murata: Lähikaupan nainen 

Miten olla toisten mielestä normaali? 

Sayaka Murata: Lähikaupan nainen. Suom. Raisa Porrasmaa. Gummerus 2020. 126 s.

Lähikauppa, konbini, on tulvillaan äänia. Ovikello kilahtelee asiakkaiden astuessa sisään, kovaäänisistä kantautuu uutuustuotteita mainostavien julkkisten ääniä, myyjien tervehdykset soivat kuorossa, korkokengät kopisevat lattiaa vasten, viivakoodeja lukevat skannerit piippaavat. Kaikki nuo elementit sekoittuvat keskenään muodostaen "konbinin äänen", joka hyväilee tärykalvojani loputtomiin.

Siis hyväilee! Japanilaisen Sayaka Muratan (s. 1979) kymmenes teos, pienoisromaani Lähikaupan nainen, kertoo 36-vuotiaasta Keikosta, joka on ollut puolet elämästään osa-aikatyössä Smile market Hiiromachin lähikaupassa ja jolla ei ole aikomustakaan jättää mieluisaa työpaikkaansa pienestä palkastaan ja yliopistotutkinnostaan huolimatta. Kyseessä on siis hiirenharmaa keski-ikää lähestyvä nainen, ja silti yhtä salaperäiseen ja kiinnostavaan päähenkilöön törmää harvoin.

Lähikaupan nainen on ollut Japanissa myyntimenestys ja herättänyt runsaasti huomiota myös Yhdysvalloissa ja Englannissa. Muratan aiempia teoksia ei ole suomennettu, mutta Raisa Porrasmaalta odottaa mieluusti lisää Murata-suomennoksia.

MITÄ SANAPARI lähikaupan nainen tuo ensimmäisenä mieleesi? Eikö vain nimilapustaan huolimatta nimettömänä pysyvän myyjän tai kassan, joka kuuluu kauppaan sen vakiovarusteena. Juuri sellainen Keiko on: henkilökuntaan täydellisesti sulautuva, hillitysti käyttäytyvä ja mallikelpoinen työntekijä, joka tuntee itsekin olevansa osa suurta koneistoa, hyödyllinen väline.

Jo alkuasetelmassa näkyy Muratan manio tapa kääntää asiat ylösalaisin, leikkiä ristiriidoilla ja kyseenalaistaa vakiintuneita ajattelumalleja. Keiko on selvästi työnantajan riistämä, alistettu marionetti, mutta hän itse tuntee olonsa vakaaksi ja arvokkaaksi.

Hullunkurisimpia hetkiä kaupassa ovat sen aamuseremoniat. Asetuttuaan riviin samanlaisiin asuihin pukeutuneet työntekijät lausuvat yhteen ääneen ja kaikki samalla intonaatiolla tärkeät asiakaspalvelufraasit: Irasshaimase! Hyvää huomenta! Selvä on, herra! Olkaa hyvä, rouva! Paljon kiitoksia! Mieleen tulevat tietysti armeija ja erilaiset uskonnolliset yhteisöt ja tilaisuudet.

Tärkeä asia Keikolle on normaalius. Kun jo lapsena itsensä oudoksi kokenut Keiko häviää lähikaupassa myyjien joukkoon, hän tuntee täyttävänsä tavallisuuden normit.

Normaalius teetättää hänellä kyllä töitä: pitää havainnoida muita, opetella matkimaan heidän puhetapaansa ja pukeutumistaan, olla mukana heidän ärtymyksessään ja vapautuneessa naurussaan. Mutta sen sijaan, että Keiko - kuten olettaisi - ahdistuisi opetellusta roolistaan, hän on tyytyväinen, kun voi olla ympäristönsä kaltainen ja mieliksi!

KEIKON KÄYTÖKSESSÄ on jo lapsuudessa tapahtunut asioita, joissa hänen oikeastaan järkeen käypä logiikkansa on pahasti törmännyt  ympäristön moraalikäsityksiin. Psykologeilla on Keikon käytökselle varmasti omat määritelmänsä, mutta ilman diagnoosiakin voi sanoa, että aikuisen Keikon tarve pysytellä hiljaa ja yhtenä toisten joukossa on hyvin ymmärrettävä.

Ikäväkseen hän saa kuitenkin todeta, että elämä ei polje loputtomiin paikoillaan, ei edes hänen elämänsä. Ympäristö vaatii muutosta, ja juuri siitä kehkeytyy romaanin ulkoinen juoni.

Osa-aikainen, koulutettu, neljääkymmentään lähestyvä, naimaton nainen on japanilaisessa yhteiskunnassa kummajainen, jollei  äkkiä löydä itselleen aviomiestä ja hanki lapsia. Vanhemmat ovat jälleen kerran huolissaan Keikon mielenterveydestä, ystävät kyselevät suoraan hänen miesasioitaan, ja erään luokkatoverin puoliso ehdottaa avuksi nettiä: Niinpä, kannattaisi hankkia mies, ihan millainen hyvänsä. Pääasia, että löytyy joku.

Ja joku todella löytyy. Hän on myymälästä poispotkittu Shiraha-niminen heittiö ja vaimonmetsästäjä, josta Murata kirjoittaa niin julkean öykkärin, että hänen esiintymisensä ja puheensa tuntuvat jo hullunkurisilta. 

Samalla Murata jälleen kerran pelaa rohkeasti ristiriidoilla. Shiraha paasaa jatkuvasti japanilaisen yhteiskunnan kivikautisista sukupuolirooleista mutta samalla käyttäytyy itse kuin pahimmanlaatuinen misogyyni. 

Keikon ja Shirahan sopiman järjestelyn absurdia etenemistä seuraa välillä kuin komediaa, välillä pelottaa: kohta tapahtuu jotain kauheaa... En halua paljastaa juonta tämän enempää, mutta se on sanottava, että Lähikaupan naisen loppuratkaisusta pidin kovasti. Minusta se oli onnellinen, vaikka on psykologisesti perusteltua pitää Keikon kohtaloa myös traagisena.

ROMAANIN YHTEISKUNTAKRITIIKKI ja pääteema normaaliuden vaatimuksista ovat kiinnostavaa luettavaa niin japanilaista yhteiskuntaa ajatellen kuin yleiselläkin tasolla. Eritysesti kuitenkin nautin Sayaka Muratan kirjoittajantaidoista.

Murata hyödyntää häikäilemättä ja ilmeenkään värähtämättä erilaisia lajityyppejä ja tyylilajeja, yhdistelee vaivatta kevyttä viihdettä, kauhua, psykologista jännäriä, slip-stickiä, satiiria ja yhteiskuntakritiikkiä.

Hänen pokkansa pitää eli tyylinsä säilyy asiallisena, kun Keiko ruokkii kylpyammeessa tietokonepelejä pelaavaa Shirahaa kantamalla tälle syötävää pesuvadilla, ja yhtä viileästi hän kirjaa kuin ohimennen Keikon ajatukset, kun tämä sisarensa luona käydessään miettii itkevän vauvan hiljentämistä: Katselin veistä, jolla olimme jakaneet leivoksen kahtia. Olisi helppo saada vauva kerralla hiljaiseksi. Mikä hässäkkä mokomasta.

Kirjailija pysyttelee täydellisen sivussa minäkertoja-päähenkilönsä puuhista ja ajatuksista. Hän ei ota kantaa puoleen eikä toiseen vaan jättää valinnat lukijalle. Juuri siksi Lähikaupan naisesta  onkin niin vaikea päästää irti.

Onko Keiko sairas vai ei? Kumpi on sairaampi, hän vai ympäristö? Jos karsisi elämästään muiden omituisina pitämät piirteet, niin laskettaisiinko se paranemiseksi? Missä määrin minuus muodostuu ympärillä olevia malleja matkimalla? Missä määrin olen sitä, mitä teen työkseni? Onko työlleen kokonaan omistautunut Keiko enää ihminen? Ainakin hän tuntee, että hänellä on jokin merkitys.

Irasshaimase! Tervetuloa tutustumaan Sayaka Muratan ihastuttavan omaperäiseen kertomataiteeseen!

Sayaka Murata