Kirjareppu

Sivuseikoista kasvaa julma kokonaiskuva Adania Shibli: Sivuseikka (Tafṣīl thānawī, 2017). Suom. Sampsa Peltonen. Otava 2024. 104 s. Sivuseikka on Palestiinassa 1974 syntyneen  Adania Shiblin kolmas romaani mutta ensimmäinen suomennettu teos. Sampsa Peltosen suoraan arabiasta tekemä suomennos ilmestyi keväällä juuri ennen kirjailijan vierailua Helsinki Lit -tapahtumassa ja on herättänyt suurta mielenkiintoa. Kiinnostusta ovat lisänneet mm. kirjan aiheuttamat skandaalit ja keräämät palkintoehdokkuudet. Erityisen vaikuttavan romaanista tekee kuitenkin Israelin ja Palestiinan tämänhetkinen poliittinen tilanne. NOIN SATASIVUINEN TEOS rakentuu kahdesta yhtä pitkästä osasta. Molemmat kertovat muutamasta päivästä, mutta niiden väliin mahtuu puolisen vuosisataa. Ensin eletään elokuuta 1949. Edellisenä vuonna itsenäistynyt Israel pyrkii työntämään rajojaan etelämmäksi, ja Negevin hiekkaerämaahan on leiriytynyt sotilaita estämään soluttautujia ylittämästä Egyptin vastaista rajaa. Samalla al...

  Toisenlainen kolmiodraama   Johanna Frid: Haraldin äiti (Haralds mamma, 2023). Suom. Sirje Niitepõld. WSOY 2024. 304 s. Harald, niin. Jos hän olisi koira, hän olisi kultainennoutaja. Sellainen, joka laukkaa agilitykentälle into piukassa ja poikkeaa sitten äkkiäarvaamatta radalta nähdessään tennispallon, kiihdyttää täyteen vauhtiin ja palaa ylpeänä ja onnea puhkuen jättikeppi suussaan. Kansikuvasta huolimatta ruotsalaisen Johanna Fridin (s. 1988) toinen romaani Haraldin äiti ei  kerro koirasta tai edes koiran omistajasta vaan anopista ja miniästä eli Haraldin äidistä ja tyttöystävästä Claudiasta. Kolmikymppinen juristi Harald on romaanissa lähinnä kohtausten käynnistäjä. Häntä ei edes näy muuten kuin takaumissa, joilla kertojana toimiva Claudia valaisee, kuinka nykytilanteeseen on päädytty. Jo lähtöasetelma on kutkuttava. Toisiinsa vihamielisesti suhtautuvat naiset kohtaavat yllätyksekseen syrjäisellä pohjoisruotsalaisella lentoasemalla. Kumpikin on siellä samalla asiall...

  Perhearkea poikkeustilassa  Michael Cunningham: Päivät (Day, 2024). Suom. Markku Päkkilä. Gummerus 2024. 342 s. Näin aikaisin aamulla East River peittyy johonkin ohueen ja läpikuultavaan, teräksenkirkkaaseen kalvoon, joka näyttää kelluvan joen pinnalla veden vaihtaessa väriä yönmustasta alkavan päivän sakean syväksi vihreäksi. Brooklynin sillan valot kalpenevat taivasta vasten. Mies avaa suutarinliikkeen rullaoven. Nuori poninhäntäinen nainen hölkkää ohi - -. On 5. huhtikuuta 2019, ja Isabel seisoo makuuhuoneen ikkunassa, kun Dan vielä nukkuu sikeästi pariskunnan parivuoteessa. Yhdysvaltalaisen  Michael Cunninghamin  (s. 1952) romaani Päivät  alkaa silmiinpistävän arkisesti ja jatkuukin sellaisena, mutta en harkitse hetkeäkään jättäväni tarinaa kesken. Cunningham kirjoittaa näennäisen kevyttä tekstiä. Sitä on nopea ja vaivaton lukea, mutta silti se ei tunnu tyhjänpäiväiseltä. Se tulee lähelle, sen repliikit, ajatukset ja tunnelmat ovat tunnistettavia, ja henki...

  Puhutteleva romaani äitinsä hylkimän äitiydestä  Golnaz Hashemzadeh Bonde: Luontainen käytös (Naturliga beteenden, 2022). Suom. Jaana Nikula. Otava 2024. 159 s. Iranissa 1983 syntynyt kirjailija  Golnaz Hashemzadeh Bonde  pakeni jo lapsena perheensä mukana Ruotsiin. Kirjalliseen maineeseen hän nousi vuonna 2017 romaanillaan  Olimme kerran ( Det var vi , suom. 2018). Romaania on kiitelty koskettavaksi tarinaksi maahanmuuttajanaisesta ja hänen ongelmallisista perhesuhteistaan. Kolmannessa romaanissaan  Luontainen käytös Bonde keskittyy äitiyteen, siihen kohdistuviin oletuksiin ja odotuksiin ja sen mukanaan tuomiin paineisiin ja reaktioihin. Kirjassa on sivuja vain puolisentoista sataa, mutta mietittävää riittää ja tunteet lainehtivat. Romaanissa toistuva kehotus katsoa asioita tuorein silmin sopinee lukijankin ohjeeksi, tosin ilman ahdistavia sivumerkityksiään. ROMAANI ALKAA SYNNYTYSLAITOKSELTA. Päähenkilö Lily synnyttää esikoistaan keisarinleikkauksella. ...

  "Siis kauneutta on. / Rakkautta on. / Iloa on." Anna-Riikka Carlson: Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä. WSOY 2924. 456 s. Otsikkoni säkeet ovat lainaus  Eeva Kilveltä  (s. 1928), vaikka poiminkin ne tähän  Anna-Riikka Carlsonin  kirjasta Rakas Eeva Kilpi. Sen alaotsikko vakuuttaa: Nämä juhlat jatkuvat vielä. WSOY:n kotimaisen kaunokirjallisuuden kustantaja Anna-Riikka Carlson (s.1974) kertoo aloittaneensa säännölliset vierailut Eeva Kilven luona kuutisen vuotta sitten Kilven ollessa 90-vuotias. Kirjailija ja kustantaja ystävystyivät, ja Carlsonin vierailuistaan tekemät muistiinpanot alkoivat muuttua kirjeiksi. Kun Carlson luki niitä Kilvelle, kirjailija ehdotti, että niistä tehtäisiin kirja. Aluksi kirjasta piti tulla ystävien yhteinen, mutta kirjailijan voimavarojen huvetessa päätettiin, että kirjan tekijä on Carlson. Teoksen pääosassa on kuitenkin Eeva Kilpi, vaikka Carlson kertoo keskeiseksi teemakseen valaista kahden eri-ikäisen ihmisen syv...

  Poliitikkojen seikkailut somen ihmemaassa Yannick Lahti & Matti Mörttinen: Politiikan pinnan vangit. Into 2024. 246 s. Tutkija Yannick Lahden ja toimittaja Matti Mörttisen kirja  Politiikan pinnan vangit kertoo juuri siitä, mistä otsikko lupaa: politiikasta ja poliitikoista pinnallisuuden kahleissa. N opea ja radikaali digitalisaatio on muuttanut myös politiikkaa ja poliitikkoja eikä muutos juuri imartele.      Työparilta on jo aiemmin ilmestynyt kirja Populismin anatomia (2023). Uutuusteos jatkaa samalla suorapuheisuudella. Ainakin minua kirjan analyysit ja tyyli herättelivät eriomaisen ansiokkaasti. KIRJOITTAJAT POHJUSTAVAT teostaan: Tämä on kirja politiikan pinnallistumisesta ajassa, jossa tunne ohittaa tiedon ja kuva ohittaa sanan. Siinä henkilö myy paremmin kuin asia ja tarina paremmin kuin uutinen, yksityinen kiinnostaa enemmän kuin yleinen ja vaikutelma on tärkeämpi kuin totuus. Tähän on siis tultu. Mutta kirjoittajat ottavat ensin vauhtia lähihi...

  Tyttöenergialla vääryyksiä vastaan  Beatrice Salvioni: En pelkää mitään (La Malnata, 2022). Suom. Leena Taavitsainen-Petäjä. Gummerus 2024. 320 s. Italialaisen Beatrice Salvionin (s. 1995) esikoisromaani En pelkää mitään  alkaa rajulla kohtauksella. Kaksitostavuotias Francesca makaa kotikaupunkiaan Monzaa halkovan Lambrojoen rantaliejussa ja yrittää kammeta päältään kuollutta nuorukaista. Vuotta vanhemman ystävänsä Maddalenan avulla hän vihdoin vapautuu painolastistaan, ja tytöt piilottavat ruumiin parhaansa mukaan.  Miten tilanteeseen on päädytty? Sen selvittämiseksi on lähdettävä liikkeelle eräästä sunnuntaista vuotta aiemmin. Näkökulma romaanissa on  Francescan.  Vanhempiensa kanssa pakollisella kirkkomatkalla oleva Francesca on pysähtynyt seuraamaan sillalta joella touhuavaa kolmikkoa, tyttöä ja kahta poikaa, kun tyttö äkkiä kääntyy katsomaan häntä loistavilla, mustilla silmillään ja hymyilee . Siitä hetkestä alkaen Francesca tietää, kenen seuraan hä...