Adania Shibli: Sivuseikka

Sivuseikoista kasvaa julma kokonaiskuva

Adania Shibli: Sivuseikka (Tafṣīl thānawī, 2017). Suom. Sampsa Peltonen. Otava 2024. 104 s.

Sivuseikka on Palestiinassa 1974 syntyneen Adania Shiblin kolmas romaani mutta ensimmäinen suomennettu teos. Sampsa Peltosen suoraan arabiasta tekemä suomennos ilmestyi keväällä juuri ennen kirjailijan vierailua Helsinki Lit -tapahtumassa ja on herättänyt suurta mielenkiintoa.

Kiinnostusta ovat lisänneet mm. kirjan aiheuttamat skandaalit ja keräämät palkintoehdokkuudet. Erityisen vaikuttavan romaanista tekee kuitenkin Israelin ja Palestiinan tämänhetkinen poliittinen tilanne.

NOIN SATASIVUINEN TEOS rakentuu kahdesta yhtä pitkästä osasta. Molemmat kertovat muutamasta päivästä, mutta niiden väliin mahtuu puolisen vuosisataa.

Ensin eletään elokuuta 1949. Edellisenä vuonna itsenäistynyt Israel pyrkii työntämään rajojaan etelämmäksi, ja Negevin hiekkaerämaahan on leiriytynyt sotilaita estämään soluttautujia ylittämästä Egyptin vastaista rajaa. Samalla alue halutaan puhdistaa viimeisistäkin arabeista.

Tapahtumat kuvataan pataljoonan nimettömäksi jäävän komentajan näkökulmasta. Mies hoitaa tehtäväänsä määrätietoisesti ja tunteitta. Vaikka myrkyllisen hämähäkin purema pahentaa hänen vointiaan päivä päivältä, alaisilleen hän ei tuskiaan paljasta.

Kun sotilaat kohtaavat joukon aseistamattomia arabeja, he surmaavat kaikki miehet mutta paikalta löytynyt arabityttö säästetään ja tuodaan leiriin. Seuraukset ovat arvattavissa, ja kohta tytön kohtalosta muistuttaa enää hiekan välinpitämättömästi itseensä imemä veri ja hänen päälleen aiemmin valellun bensiinin heikko haju.

Romaanin toisessa osassa Länsirannalla Ramallahissa asuvan ja työskentelevän nuoren palestiinalaisnaisen silmiin osuu sattumalta juttu tuosta vanhasta episodista. Kun nainen huomaa, että tyttö on surmattu täsmälleen 25 vuotta ennen hänen syntymäänsä, hän jollain tavalla samastuu tyttöön eikä saa enää tapausta mielestään.

Koska jutussa on ohitettu kokonaan uhrin näkökulma, nainen hankkiutuu etsimään tapauksesta arkistotietoja ja yrittää löytää myös rikospaikan läheltä Gazan rajaa. Hanke on järjetön ja matka vaarallinen. Beduiinitytön näkökulman hän ikävä kyllä taitaa kuitenkin tavoittaa.

TAPAHTUMAT AUTIOMAASSA Shibli kuvaa tarkasti raportoiden. Komentajan samoina toistuvat arkirutiinit sietämättömässä kuumuudessa ja alkeellisissa oloissa kerrotaan tuskastuttavan yksityiskohtaisesti ja samalla väkevän aistimellisesti. Saan tuntumaa siitä, millä keinoin ihminen yrittää sopeutua hänelle vieraaseen ja arvaamattomaan ympäristöön.

Samalla säntillinen peseytyminen ja vaatteiden vaihto alkavat näyttäytyä eräänlaisina puhdistautumisriitteinä ja defenssimekanismeina.

Sotilaiden silmissä komentajan arvovalta ei horju, mutta yksinäisillä partiointiretkillä ja majapaikan hämähäkkejä jahdatessa hänen itsepuolustuksensa rakoilee. Hänen tunteistaan ja ajatuksistaan emme saa minkäänlaista tietoa, mutta epäilen hänen pakosta välillä miettivän sotilaallisen ja kansallisen tehtävänsä oikeutusta ja mieltä.

Toisen osan minäkertoja sen sijaan erittelee sisintään avoimesti ja näkyvästi. Hän luonnehtii itseään sivuseikkoihin takertujaksi ja auttamattomaksi rajojen rikkojaksi. Heti kun jossain tulee vastaan raja, minä joko painelen suoraan sitä päin tai sitten lipsahdan sen yli melkein huomaamattani.

Nainen väittää tekevänsä niin tiedostamattaan ja kömpelyyttään, ja kieltämättä hänen pakkomielteinen retkensä vuosikymmenten takaisen sotarikoksen tapahtumapaikalle vaikuttaakin kaikkea muuta kuin harkitulta. Mutta onhan siinä kyse myös vastarinnasta.

RAJAT OVAT KOKO ROMAANIN keskeisin käsite. Kirjassa kohdataan, kierretään ja ylitetään jatkuvasti erilaisia rajoja: psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia. Ne ovat kuin seitti kaiken elämisen keskellä ja yllä.

Kun ensimmäisessä osassa nuoren valtion ulkorajoja venytetään yhä kauemmas elintilan ja sivistyksen levittämisen nimissä, toisessa osassa rajat ja rajoitukset supistavat niin perusteellisesti ihmisten jokapäiväistä elämää, että olotila muistuttaa lähinnä vankeutta.

Asukkaita häädetään pois kodeistaan ja mailtaan, ja liikkuminen on luvanvaraista. Väkivalta, pidätykset ja kuulustelut ovat arkipäivää. Kaikkialla on tarkastuspisteitä, ja ympärillä vilisee muureja ja piikkilankaa. Uhkarohkeasti Länsirannalta tien päälle lähtenyt kertoja joutuu vähän väliä eksyksiin vanhentuneiden karttojensa äärellä. Kaikki mikä täällä joskus oli palestiinalaista on kitketty pois.

Tutut tiet päättyvät umpikujiin, uudet mutkittelevat oudoissa maisemissa. Kylät ja kaupungit on nimetty uudestaan, ja kyltit ovat hebreankielisiä. Palestiinalaisuudesta kertovat enää pienet yksityiskohdat, pyykit huoltoaseman takana, jokin ikivanha puu, muutama paimen laumansa kanssa kaukaisen kukkulan rinteellä.

Ehkä pahinta on kuitenkin alituinen epäluulo, tarkkailu ja varominen - ja niihin tottuminen! Pelon ilmapiirissä, liipasinherkkien sotilaiden vastatessa järjestyksestä, merkityksetönkin sivuseikka, harkitsematon sana tai varomaton ele, voi käydä kohtalokkaaksi.

Hienovireistä ironiaa löytää romaanista paljonkin, mutta julmimmillaan se kytkeytyy likaisen palestiinalaistytön kertojalle henkensä pitimiksi kaupittelemiin Must-purukumeihin.

ADANIA SHIBLIN PIENESSÄ ROMAANISSA kaikki yksityiskohdat vaikuttavat tarkoin harkituilta. Näkyvillä tekemisillä ja havaittavilla asioilla tuntuu olevan lähes poikkeuksetta piiloviestinsä ja pinnanalaiset merkityksensä.

Romaanin alun kuvaukset hämähäkkijahdeista, märkivästä puremasta ja pakkomielteisistä puhdistautumisyrityksistä ilmentävät yhtä puistattavasti yhteiskunnallista tilannetta kuin paikallisia olosuhteita, ja vaikka koira haukkumisineen on yksi romaanin silmäänpistävimmistä rakennetta pönkittävistä elementeistä, motiivilla on myös symboliset merkityksensä.

Sivuseikka on selkeästi poliittinen romaani, mutta sen kaunokirjallinen arvo ei kärsi siitä vähääkään. Henkilöidensä nimettömyydellä Shibli korostaa, että vaikka romaanissa operoidaan detaljeilla ja yksittäistapauksilla, kyse on kokonaisen kansan kohtalosta.

Kun tietää, mitä kaikkea Israelin ja palestiinalaisten konfliktissa on tapahtunut Sivuseikan ilmestymisen jälkeen, ja erityisesti, mitä tapahtuu paraikaa Gazassa, Shiblin taidokkaan pienoisromaanin laskee käsistään järkyttyneenä ja turhautuneena. Eikö tälle pelon ja tuhon kylvölle tule koskaan loppua...