1. helmikuuta 2018
Han Kang: Ihmisen teot. Suom. Sari Karhulahti. Gummerus 2018. 231 s.
Eteläkorealaisen Han Kangin (s. 1970) kansainvälinen läpimurto oli Booker-palkinnolla 2016 palkittu romaani Vegetaristi. Suomeksi se ilmestyi viime vuonna (Kirjareppu 27.6.2017) ja keräsi runsaasti kiitosta.
Vegetaristin poliittinen kritiikki on siinä määrin piilossa, että suomalaiselta lukijalta se saattoi hyvinkin jäädä huomaamatta. Sen sijaan Han Kangin uusin suomennettu romaani Ihmisen teot kertoo erittäin suoraan poliittisesti hyvin arkaluontoisesta asiasta kuvatessaan Gwangjun kansannousua toukokuussa 1980.
Kun eteläkorealaisessa Gwangjun kaupungissa opiskelijat ja työväki alkoivat protestoida hallintoa vastaan, vaatia demokratiaa, sananvapautta ja parempaa toimeentuloa, paikalle komennettu armeija kärjisti tilanteen ja lopputulos oli katastrofaalinen. Kuolonuhreja oli satoja, ellei jopa toistatuhatta.
Gwangjussa syntynyt Han Kang oli kansannousun tapahtuessa yhdeksänvuotias ja juuri muuttanut perheensä kanssa Souliin mutta kiinnostui myöhemmin synnyinkaupunkinsa tragediasta ja alkoi ottaa siitä selvää. Syntyi kollektiivisesta kärsimyksestä ja surusta kertova romaani Ihmisen teot, joka tuskin jättää ketään kylmäksi.
MONENLAISIA KOHTALOITA läpikäyvän romaanin keskushenkilö on 15-vuotias koulupoika Dong-ho, joka tekee kaikkensa löytääkseen sekasortoon joutuneesta kaupungista kadonneen ystävänsä. Ystävä on asunut sisarineen Dong-hon kodin siipirakennuksessa, mutta molemmat nuoret nyt ovat äkkiä kadonneet.
Kun kaupungin ylläpitämän voimistelusalin ruumisrivistökään ei tarjoa etsijälle vastausta, hän jää saliin huolehtimaan uusien vainajien arkuttamisesta ja surmattuja tunnistamaan saapuvista omaisista.
Han Kang kuvaa salin näkymät, äänet ja hajut äärimmäisen realistisesti ja kuitenkin samalla kunnioittavasti. Ruhjoutuneet, veriset ja haisevat ruumiit saavat kehyksikseen pulloihin aseteltuja kynttilöitä ja kansallislaulun säkeiden itkuista kaanonia.
Romaanin yksityiskohtaisia väkivallan ja kuoleman kuvauksia olisi mahdoton lukea, ellei kirjailija tarjoaisi niiden välillä hengähdystaukoja: henkilöiden huomioita luonnosta, heidän pieniä arkisia muistojaan ja huolenpidon, kiintymyksen ja rakkauden osoituksiaan. Samalla kun henkilökuvat saavat elävyyttä ja syvyyttä, ne muuttuvat todellisiksi, kuolevaisiksi ihmisiksi.
Kirjailija kantaa lukijan eteen kansannousussa monin eri tavoin ruhjottuja. On niitä, jotka menehtyvät heti, ja niitä, jotka menehtyvät myöhemmin näkemänsä ja kokemansa näännyttäminä. On itsensä kuolemattomiksi kuvitelleita koulupoikia ja nuoria murskattuine tulevaisuudensuunnitelmineen; on lapsiaan itkeviä äitejä ja suruunsa menehtyviä isiä. On niitä, jotka eivät halua muistaa, ja niitä, jotka eivät kykene unohtamaan.
MIELEEN TULEVAT tavan takaa nobelisti Svetlana Aleksijevitšin haastattelutekniikalla toteutetut yhteisöromaanit Tšernobylistä nousee rukous (Kirjareppu 4.4.2016) ja Sodalla ei ole naisen kasvoja (Kirjareppu11.6.2017). Han Kangin romaanissa henkilöitä on kuitenkin vähemmän, ja Ihmisen teot etenee paljolti perinteistä romaanitekniikkaa noudattaen.
Useimpien henkilöiden kohtalot sivuavat tai ainakin hipaisevat toisiaan, ja keskushenkilö Dong-hon lisäksi kirjailija käyttää myös toistoa, mm. toistuvaa kuvastoa, romaaninsa rakenteen lujittamiseksi. Tavan takaa joku muistelee näkyä kaupungin keskusaukiolle marssivasta aseettomasta ihmisjoukosta, jonka kärjessä työnnettiin käsikärryillä kahta aseman eteen ammuttua nuorukaista. Juuri se oli verilöylyn laukaiseva tekijä, ja surmattujen, vangittujen ja kidutettujen kohtalon sinetöivä tapahtuma.
Vallanpitäjät ja heidän käskyjään raa'asti toteuttavat sotilaat jäävät romaanissa kasvottomiksi. Uhrit tuntevat syyllisyyttä heikkoudestaan, mutta hirmutekojen aktiiviset tekijät piiloutuvat saamiensa käskyjen taakse. Tilinteon sijasta kiristetään sensuuria ja pelotellaan uskaliaimmatkin vaikenemaan.
Silti romaanissa toistuu myös ajatus jokaisen ihmisen perimmäisestä julmuudesta. Gwangjussa kävi samoin kuin Jejun saarella, Kwantungissa, Nankingissa, Bosniassa ja joka puolella Amerikan mannerta silloin, kun se tunnettiin vielä Uutena maailmana: siviilejä surmattiin kaikissa näissä paikoissa niin säälimättömästi, että väkivaltaisuus näyttää olevan meillä geeneissä.
KERTOJANÄÄNTEN VAIHTELU vaatii tarkkaavuutta mutta tekee romaanista kiinnostavan monitasoisen. Kirjassa puhuvat sekä elävät että kuolleet ja haastateltaviensa tietoja ja kokemuksia tallentava "kirjailija" siinä missä hänen henkilönsäkin.Viimeisessä luvussa "Kirjailija, 2013" lukijalle tarjotaan tietoja kirjan synnystä ja tapahtumien taustoista.
Ihmisen teot ja Vegetaristi vaikuttavat pintatasoltaan hyvin erilaisilta, mutta niillä on paljon yhteistä. Molemmissa on kyse protestista ja sen väkivaltaisesta tukahduttamisesta. Vegetaristissa aihetta kuvataan perheympäristössä, Ihmisen teoissa ongelma on kansallinen. Raakaa todellisuutta halkovat molemmissa romaaneissa unet, näyt ja sanattomat performanssit, ja vegetarisminkin kirjailija on kuljettanut uuteen romaaniinsa.
Perustunnelmaltaan Ihmisen teot on vakava ja murheellinen romaani. Sen julmuus kauhistuttaa ja kärsimys liikuttaa. Mutta se pakottaa myös ajattelemaan. Se muistuttaa, että tapahtumat yhdessä eteläkorealaisessa kaupungissa toukokuussa 1980 ovat yleismaailmallinen ilmiö ja valitettavasti aina ajankohtaisia jossain päin maailmaa.
Tapahtuvan pahan ohella Han Kangin romaani kuitenkin näyttää, että ihmisen teot voivat olla myös rohkeita, lempeitä ja oikeamielisiä. Romaanissa toistuu ajatus jokaisen ihmisen arvokkuudesta, ja kerrontansa runollisuudella kirjailija todistaa, että äärimmäisenkin julmuuden alta ja reunoilta pyrkii aina esiin jotain kaunista ja lohdullista.
Vastarinta ja sen verinen tukahduttaminen
Han Kangin romaani Ihmisen teot on voimakas vetoomus kaikkien ihmisten arvokkuuden tunnustamiseksi
Eteläkorealaisen Han Kangin (s. 1970) kansainvälinen läpimurto oli Booker-palkinnolla 2016 palkittu romaani Vegetaristi. Suomeksi se ilmestyi viime vuonna (Kirjareppu 27.6.2017) ja keräsi runsaasti kiitosta.
Vegetaristin poliittinen kritiikki on siinä määrin piilossa, että suomalaiselta lukijalta se saattoi hyvinkin jäädä huomaamatta. Sen sijaan Han Kangin uusin suomennettu romaani Ihmisen teot kertoo erittäin suoraan poliittisesti hyvin arkaluontoisesta asiasta kuvatessaan Gwangjun kansannousua toukokuussa 1980.
Kun eteläkorealaisessa Gwangjun kaupungissa opiskelijat ja työväki alkoivat protestoida hallintoa vastaan, vaatia demokratiaa, sananvapautta ja parempaa toimeentuloa, paikalle komennettu armeija kärjisti tilanteen ja lopputulos oli katastrofaalinen. Kuolonuhreja oli satoja, ellei jopa toistatuhatta.
Gwangjussa syntynyt Han Kang oli kansannousun tapahtuessa yhdeksänvuotias ja juuri muuttanut perheensä kanssa Souliin mutta kiinnostui myöhemmin synnyinkaupunkinsa tragediasta ja alkoi ottaa siitä selvää. Syntyi kollektiivisesta kärsimyksestä ja surusta kertova romaani Ihmisen teot, joka tuskin jättää ketään kylmäksi.
MONENLAISIA KOHTALOITA läpikäyvän romaanin keskushenkilö on 15-vuotias koulupoika Dong-ho, joka tekee kaikkensa löytääkseen sekasortoon joutuneesta kaupungista kadonneen ystävänsä. Ystävä on asunut sisarineen Dong-hon kodin siipirakennuksessa, mutta molemmat nuoret nyt ovat äkkiä kadonneet.
Kun kaupungin ylläpitämän voimistelusalin ruumisrivistökään ei tarjoa etsijälle vastausta, hän jää saliin huolehtimaan uusien vainajien arkuttamisesta ja surmattuja tunnistamaan saapuvista omaisista.
Han Kang kuvaa salin näkymät, äänet ja hajut äärimmäisen realistisesti ja kuitenkin samalla kunnioittavasti. Ruhjoutuneet, veriset ja haisevat ruumiit saavat kehyksikseen pulloihin aseteltuja kynttilöitä ja kansallislaulun säkeiden itkuista kaanonia.
Romaanin yksityiskohtaisia väkivallan ja kuoleman kuvauksia olisi mahdoton lukea, ellei kirjailija tarjoaisi niiden välillä hengähdystaukoja: henkilöiden huomioita luonnosta, heidän pieniä arkisia muistojaan ja huolenpidon, kiintymyksen ja rakkauden osoituksiaan. Samalla kun henkilökuvat saavat elävyyttä ja syvyyttä, ne muuttuvat todellisiksi, kuolevaisiksi ihmisiksi.
Kirjailija kantaa lukijan eteen kansannousussa monin eri tavoin ruhjottuja. On niitä, jotka menehtyvät heti, ja niitä, jotka menehtyvät myöhemmin näkemänsä ja kokemansa näännyttäminä. On itsensä kuolemattomiksi kuvitelleita koulupoikia ja nuoria murskattuine tulevaisuudensuunnitelmineen; on lapsiaan itkeviä äitejä ja suruunsa menehtyviä isiä. On niitä, jotka eivät halua muistaa, ja niitä, jotka eivät kykene unohtamaan.
 |
| Gwangjun kansannousun uhrien hautausmaa. Wikipedia. |
MIELEEN TULEVAT tavan takaa nobelisti Svetlana Aleksijevitšin haastattelutekniikalla toteutetut yhteisöromaanit Tšernobylistä nousee rukous (Kirjareppu 4.4.2016) ja Sodalla ei ole naisen kasvoja (Kirjareppu11.6.2017). Han Kangin romaanissa henkilöitä on kuitenkin vähemmän, ja Ihmisen teot etenee paljolti perinteistä romaanitekniikkaa noudattaen.
Useimpien henkilöiden kohtalot sivuavat tai ainakin hipaisevat toisiaan, ja keskushenkilö Dong-hon lisäksi kirjailija käyttää myös toistoa, mm. toistuvaa kuvastoa, romaaninsa rakenteen lujittamiseksi. Tavan takaa joku muistelee näkyä kaupungin keskusaukiolle marssivasta aseettomasta ihmisjoukosta, jonka kärjessä työnnettiin käsikärryillä kahta aseman eteen ammuttua nuorukaista. Juuri se oli verilöylyn laukaiseva tekijä, ja surmattujen, vangittujen ja kidutettujen kohtalon sinetöivä tapahtuma.
Vallanpitäjät ja heidän käskyjään raa'asti toteuttavat sotilaat jäävät romaanissa kasvottomiksi. Uhrit tuntevat syyllisyyttä heikkoudestaan, mutta hirmutekojen aktiiviset tekijät piiloutuvat saamiensa käskyjen taakse. Tilinteon sijasta kiristetään sensuuria ja pelotellaan uskaliaimmatkin vaikenemaan.
Silti romaanissa toistuu myös ajatus jokaisen ihmisen perimmäisestä julmuudesta. Gwangjussa kävi samoin kuin Jejun saarella, Kwantungissa, Nankingissa, Bosniassa ja joka puolella Amerikan mannerta silloin, kun se tunnettiin vielä Uutena maailmana: siviilejä surmattiin kaikissa näissä paikoissa niin säälimättömästi, että väkivaltaisuus näyttää olevan meillä geeneissä.
KERTOJANÄÄNTEN VAIHTELU vaatii tarkkaavuutta mutta tekee romaanista kiinnostavan monitasoisen. Kirjassa puhuvat sekä elävät että kuolleet ja haastateltaviensa tietoja ja kokemuksia tallentava "kirjailija" siinä missä hänen henkilönsäkin.Viimeisessä luvussa "Kirjailija, 2013" lukijalle tarjotaan tietoja kirjan synnystä ja tapahtumien taustoista.
Ihmisen teot ja Vegetaristi vaikuttavat pintatasoltaan hyvin erilaisilta, mutta niillä on paljon yhteistä. Molemmissa on kyse protestista ja sen väkivaltaisesta tukahduttamisesta. Vegetaristissa aihetta kuvataan perheympäristössä, Ihmisen teoissa ongelma on kansallinen. Raakaa todellisuutta halkovat molemmissa romaaneissa unet, näyt ja sanattomat performanssit, ja vegetarisminkin kirjailija on kuljettanut uuteen romaaniinsa.
Perustunnelmaltaan Ihmisen teot on vakava ja murheellinen romaani. Sen julmuus kauhistuttaa ja kärsimys liikuttaa. Mutta se pakottaa myös ajattelemaan. Se muistuttaa, että tapahtumat yhdessä eteläkorealaisessa kaupungissa toukokuussa 1980 ovat yleismaailmallinen ilmiö ja valitettavasti aina ajankohtaisia jossain päin maailmaa.
Tapahtuvan pahan ohella Han Kangin romaani kuitenkin näyttää, että ihmisen teot voivat olla myös rohkeita, lempeitä ja oikeamielisiä. Romaanissa toistuu ajatus jokaisen ihmisen arvokkuudesta, ja kerrontansa runollisuudella kirjailija todistaa, että äärimmäisenkin julmuuden alta ja reunoilta pyrkii aina esiin jotain kaunista ja lohdullista.
 |
| Han Kang. Kuva: Park Jaehong |
Kommentit
Lähetä kommentti