11. joulukuuta 2017
Jenni Räinä - Vesa Ranta: Reunalla. Tarinoita Suomen tyhjeneviltä sivukyliltä. Like 2017. 264 s.
Kun oululaiset Jenni Räinä ja Vesa Ranta, toimittaja ja valokuvaaja, yhdistivät ammatillisen osaamisensa ja kiinnostuksensa syrjäseutujen elinoloihin, syntyi teos Reunalla eli Tarinoita tyhjeneviltä sivukyliltä. Kirja oli yksi tämän syksyn Tieto-Finlandian ehdokkaista, ja syystä olikin. Teos ei ole vain kiinnostavaa katseltavaa vaan myös ajatteluttavaa luettavaa.
Pari vuotta tekijät kiersivät lukuisilla Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan sivukylillä, koputtelivat ovia ja pyysivät päästä taltioimaan asukkaiden kokemuksia ja näkemyksiä elämästään harvaan asutulla ja autioituvalla syrjäseudulla. Vierailukohteita kertyi kahdeksantoista, ja muutamien asukkaiden luona kirjan tekijät vierailivat parin vuoden päästä uudestaan.
Tyhjentyvillä syrjäkylillä asuu tietysti ennen kaikkea vanhoja ihmisiä, mummoja ja pappoja, jotka haluavat pysytellä kotisijoillaan viimeiseen asti. Mutta on joukossa nuoriakin ja sellaisia, jotka ovat hankkiutuneet maaseudulle kaupungeista toisenlaisen, paremman elämän toivossa.
VIIDEKSI LUVUKSI ryhmiteltyjen henkilötarinoiden alussa on aina jonkinmoinen tietopaketti käynnissä olevasta muuttoliikkeestä ja sen vaikutuksista syrjäkylien elämään, mutta vasta haastateltavat muuttavat tutkimukset ja tilastot eläväksi elämäksi ja todellisiksi ihmiskohtaloiksi. Ja niitä on moneksi.
On kannen kuvassakin esiintyvä 81-vuotias Kuonajärven rannalla asustava flamenco-taiteilija Anita Heino, on Lampinsaaren mainari, eläkeläinen Voitto Laurila, 82, oijärveläinen kyläkauppias Veera Kuha, 56, ja Moisiovaarassa rivitaloa yksin asuttava entinen maanviljelijä Matti Heikkinen, 87.
Kaisu Anttonen-Sirkkala, 38, muutti kaupunkikierroksensa jälkeen perheineen entiseen kotitaloonsa Hyrynsalmelle eikä aio enää sieltä lähteä. Janne Kummala, 25, on tuntenut aina Pudasjärven Sarakylän ainoaksi oikeaksi paikakseen ja toivoisi, että hänen lapsensakin saisivat käydä alakoulunsa Sarakylässä. Nyt koulussa on enää 25 oppilasta.
Yli-Iissä sinnittelevä lammastilallinen Sirpa Dorochenko, 52, ei tulokkaana ole aina ollut kyläläisten mieleen, mutta Luola-Aapaan asettuneet Mariko, 64, ja Keiichi, 67 Hayami on otettu vastaan ystävällisesti ja avuliaasti, ja pariskunta on sopeutunut hyvin elämänmuutokseensa.
Taivas on kirkkaansininen ja ruohot ja puut kirkkaanvihreitä. Joskus kanit, ketut ja porot tulevat pihallemme metsästä. Vuosittain pääskyset tulevat, kasvattavat tässä poikaset ja lähtevät jälleen pois.
KEIICHI HAYAMIN maisemakuvaus kuulostaa romanttiselta, mutta syrjässä asumisessa on silti haasteensa.
Pitkät matkat palvelujen ääreen vaativat auton ja kuljettajan tai rahaa taksikyyteihin. Vanhan äitinsä Eevan, 82, kanssa Ylikiimingin Nuorittassa asuva viljelijä Jaakko Pöyskö, 46, pohtiikin, että sivukylillä pärjää, mutta on pysyttävä terveenä, ja äiti ja poika tietävät kokemuksesta, mistä puhuvat.
Kun Ylikiiminki liitettiin Ouluun 2009, kaupunginjohtaja totesi puhelinluetteloon painetussa tervehdyksessään ylikiiminkiläistenkin päässeen palveluiden ääreen. Voi hitto miltä se tuntui. Mua pisti niin vihaksi, että jos se johtaja ois ollut tuossa niin oisin pieksänyt sen, harmittelee Eeva-äiti.
Aiemmin terveyskeskus oli kolmentoista kilometrin päässä Ylikiimingissä. Nyt lääkäriin, pankkiin ja postiin on ajettava 50 kilometrin päähän Kiiminkiin!
PERSOONALLISIIN HAASTATELTAVIIN tykästyy ihan jokaiseen. Toimittaja ja kuvaaja suhtautuvat ihmisiin ja heidän asuinmiljöisiinsä lämpimästi ja arvostavasti.
Kuvat ja teksti tukevat toisiaan ja puhuttelevat yksityiskohdillaan. Ympäristökuvien rappiotunnelmissa on menetysten tragiikkaa ja nostalgista kaipuuta, mutta myös merkillistä omillaan olon tyyneyttä ja rauhaa.
Nuorison ja nuorten perheiden tarinoista ja kuvista löytyy uskoa tulevaisuuteen, vanhojen kasvot ja muistelut kertovat menneistä vuosikymmenistä. Liikuttavimpia hetkiä vietin runonlaulaja Jussi Huovisen, 92, seurassa Suomussalmella.
Kun vienankarjalaista sukujuurta oleva Jussi joutui talviseudun asustamaan Suomussalmen kirkonkylällä, hän oli sielläkin tyytyväinen oloonsa, mutta ajatuksissa olivat kuitenkin kevät ja koti rajan tuntumassa Hietajärvellä: Siellä on oma maisema, oma taivas ja oma maa. - Siinä kaiketi painavin syy siihen, miksi syrjäkylien vanhuksia on niin vaikea saada muuttamaan taajamien ihanuuksien ääreen.
Reunalla-kirja ansaitsee runsaasti lukijoita. Se on erinomainen katsaus syrjäseutujen asujaimistoon ja sen jokapäiväisiin haasteisiin. Räinän ja Rannan teoksen haastateltavat kertovat valinnoillaan sellaisesta elämänasenteesta ja arvomaailmasta, joiden soisi näkyvän ja voimistuvan muuallakin kuin Suomussalmen Hietajärvellä tai Pudasjärven Sarakylässä.
Terveisiä tilastojen takaa!
Jenni Räinä ja Vesa Ranta kertovat ihmisistä satavuotiaan Suomen syrjäkylillä
Kun oululaiset Jenni Räinä ja Vesa Ranta, toimittaja ja valokuvaaja, yhdistivät ammatillisen osaamisensa ja kiinnostuksensa syrjäseutujen elinoloihin, syntyi teos Reunalla eli Tarinoita tyhjeneviltä sivukyliltä. Kirja oli yksi tämän syksyn Tieto-Finlandian ehdokkaista, ja syystä olikin. Teos ei ole vain kiinnostavaa katseltavaa vaan myös ajatteluttavaa luettavaa.
Pari vuotta tekijät kiersivät lukuisilla Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan sivukylillä, koputtelivat ovia ja pyysivät päästä taltioimaan asukkaiden kokemuksia ja näkemyksiä elämästään harvaan asutulla ja autioituvalla syrjäseudulla. Vierailukohteita kertyi kahdeksantoista, ja muutamien asukkaiden luona kirjan tekijät vierailivat parin vuoden päästä uudestaan.
Tyhjentyvillä syrjäkylillä asuu tietysti ennen kaikkea vanhoja ihmisiä, mummoja ja pappoja, jotka haluavat pysytellä kotisijoillaan viimeiseen asti. Mutta on joukossa nuoriakin ja sellaisia, jotka ovat hankkiutuneet maaseudulle kaupungeista toisenlaisen, paremman elämän toivossa.
VIIDEKSI LUVUKSI ryhmiteltyjen henkilötarinoiden alussa on aina jonkinmoinen tietopaketti käynnissä olevasta muuttoliikkeestä ja sen vaikutuksista syrjäkylien elämään, mutta vasta haastateltavat muuttavat tutkimukset ja tilastot eläväksi elämäksi ja todellisiksi ihmiskohtaloiksi. Ja niitä on moneksi.
On kannen kuvassakin esiintyvä 81-vuotias Kuonajärven rannalla asustava flamenco-taiteilija Anita Heino, on Lampinsaaren mainari, eläkeläinen Voitto Laurila, 82, oijärveläinen kyläkauppias Veera Kuha, 56, ja Moisiovaarassa rivitaloa yksin asuttava entinen maanviljelijä Matti Heikkinen, 87.
Kaisu Anttonen-Sirkkala, 38, muutti kaupunkikierroksensa jälkeen perheineen entiseen kotitaloonsa Hyrynsalmelle eikä aio enää sieltä lähteä. Janne Kummala, 25, on tuntenut aina Pudasjärven Sarakylän ainoaksi oikeaksi paikakseen ja toivoisi, että hänen lapsensakin saisivat käydä alakoulunsa Sarakylässä. Nyt koulussa on enää 25 oppilasta.
Yli-Iissä sinnittelevä lammastilallinen Sirpa Dorochenko, 52, ei tulokkaana ole aina ollut kyläläisten mieleen, mutta Luola-Aapaan asettuneet Mariko, 64, ja Keiichi, 67 Hayami on otettu vastaan ystävällisesti ja avuliaasti, ja pariskunta on sopeutunut hyvin elämänmuutokseensa.
Taivas on kirkkaansininen ja ruohot ja puut kirkkaanvihreitä. Joskus kanit, ketut ja porot tulevat pihallemme metsästä. Vuosittain pääskyset tulevat, kasvattavat tässä poikaset ja lähtevät jälleen pois.
KEIICHI HAYAMIN maisemakuvaus kuulostaa romanttiselta, mutta syrjässä asumisessa on silti haasteensa.
Pitkät matkat palvelujen ääreen vaativat auton ja kuljettajan tai rahaa taksikyyteihin. Vanhan äitinsä Eevan, 82, kanssa Ylikiimingin Nuorittassa asuva viljelijä Jaakko Pöyskö, 46, pohtiikin, että sivukylillä pärjää, mutta on pysyttävä terveenä, ja äiti ja poika tietävät kokemuksesta, mistä puhuvat.
Kun Ylikiiminki liitettiin Ouluun 2009, kaupunginjohtaja totesi puhelinluetteloon painetussa tervehdyksessään ylikiiminkiläistenkin päässeen palveluiden ääreen. Voi hitto miltä se tuntui. Mua pisti niin vihaksi, että jos se johtaja ois ollut tuossa niin oisin pieksänyt sen, harmittelee Eeva-äiti.
Aiemmin terveyskeskus oli kolmentoista kilometrin päässä Ylikiimingissä. Nyt lääkäriin, pankkiin ja postiin on ajettava 50 kilometrin päähän Kiiminkiin!
PERSOONALLISIIN HAASTATELTAVIIN tykästyy ihan jokaiseen. Toimittaja ja kuvaaja suhtautuvat ihmisiin ja heidän asuinmiljöisiinsä lämpimästi ja arvostavasti.
Kuvat ja teksti tukevat toisiaan ja puhuttelevat yksityiskohdillaan. Ympäristökuvien rappiotunnelmissa on menetysten tragiikkaa ja nostalgista kaipuuta, mutta myös merkillistä omillaan olon tyyneyttä ja rauhaa.
Nuorison ja nuorten perheiden tarinoista ja kuvista löytyy uskoa tulevaisuuteen, vanhojen kasvot ja muistelut kertovat menneistä vuosikymmenistä. Liikuttavimpia hetkiä vietin runonlaulaja Jussi Huovisen, 92, seurassa Suomussalmella.
Kun vienankarjalaista sukujuurta oleva Jussi joutui talviseudun asustamaan Suomussalmen kirkonkylällä, hän oli sielläkin tyytyväinen oloonsa, mutta ajatuksissa olivat kuitenkin kevät ja koti rajan tuntumassa Hietajärvellä: Siellä on oma maisema, oma taivas ja oma maa. - Siinä kaiketi painavin syy siihen, miksi syrjäkylien vanhuksia on niin vaikea saada muuttamaan taajamien ihanuuksien ääreen.
Reunalla-kirja ansaitsee runsaasti lukijoita. Se on erinomainen katsaus syrjäseutujen asujaimistoon ja sen jokapäiväisiin haasteisiin. Räinän ja Rannan teoksen haastateltavat kertovat valinnoillaan sellaisesta elämänasenteesta ja arvomaailmasta, joiden soisi näkyvän ja voimistuvan muuallakin kuin Suomussalmen Hietajärvellä tai Pudasjärven Sarakylässä.
 |
| Vesa Ranta ja Jenni Räinä. Kuvat: Jaakko Alatalo |
Kommentit
Lähetä kommentti