27. elokuuta 2019
Antti Rönkä: Jalat ilmassa. Gummerus 2019. 224 s.
Kampaan hiukset, suihkutan niihin suolavettä ja hieron vahan. Otan hyllyltä kylmän, metallisen Osis+Ekstra Strong -hiuskiinnepullon ja suihkutan päähän. Suihkutan viisi, kuusi sekuntia. Kitkerä katku leviää kylpyhuoneeseen. Pidätän yskän, koska tärähdys sotkisi hiukset. Muistan hampaat. Sutaisen ne valkaisevalla tahnalla. Sitten pirskotan vielä Calvin Kleinin hajuvettä, kaksi suihkausta kaulaan ja yksi vasempaan ranteeseen.
Nuoren miehen valmistautuminen yliopiston uusien opiskelijoiden ensimmäisiin bileisiin naurattaisi, ellei tietäisi tälläytymisen varsinaisia motiiveja. Rankasti koulukiusattu siinä rakentaa haarniskaa yökerhoiltaan. Josko tästä aukeaisi ihmisarvoinen elämä uudessa kaupungissa ja uusien ihmisten joukossa.
ANTTI RÖNGÄN (s. 1996) esikoisteos Jalat ilmassa on vahvasti omaelämäkerrallinen romaani Aarosta, jolla vihdoinkin on mahdollisuus jättää taakseen kipeät kouluvuotensa pikkupaikkakunnalla ja aloittaa uusi elämä opiskelukaupungissaan Jyväskylässä.
Ulkoisesti asiat ovat mallillaan. On mieluinen opiskelupaikka, oma pieni asunto ja rahaakin kohtuullisesti. Mutta kiusaamisen jäljet eivät katoa korkeavartisilla Converseilla eivätkä Bossin laivastonsinisellä kansitakilla. Hajalleen mennyt itsetunto kulkee mukana, vaikka kuinka suihkuttaisi päähänsä hiuslakkaa tai nappaisi rohkaisukseen Oxamineja.
Juuri siitä Antti Rönkä kirjoittaa: kiusaamisen pitkistä jäljistä kiusatun elämässä. Kun kouluvuosinaan on saanut kantaakseen kiusatun roolin, suhtautuu varoen ja peläten kaikkiin myöhempiinkin samantapaisiin tilanteisiin.
Luuseri. Nössö. Luuseri. Aina kun ohitan bussipysäkillä värjöttelevän ryhmän, odotan että joku huutaa ääliö. Ääliö-Aaro. Odotan että joku räjähtää nauramaan. Sama juttu kauppakeskuksissa. Ohitan aulassa notkuvat nuoret ja odotan huutoa. Luuseri. Runkkari. Odotan lumipallojen suhahduksia.
VARSINAISESTI Röngän romaani kuvaa Aaron ensimmäistä opiskeluvuotta, mutta kronologian katkaisee tämän tästä jokin minäkertojan mieleen nouseva muisto kouluvuosilta. Vaikka kiusaamiskohtaukset ovat järkyttäviä, pahimmalta tuntuu Aaron oma suhtautuminen kohteluunsa. Kun hän ei uskalla eikä osaa puolustautua, hän on sitä mieltä, että on itse kiusaamisensa syy. Minua kuuluukin lyödä.
Syyllisyys ja häpeä pakottavat puhumattomuuteen, eivätkä poikansa parasta ajattelevat vanhemmatkaan tiedä mitään koulupihan tapahtumista. Niinpä vaitonaiseksi ja syrjään vetäytyneeksi oppinut Aaro pakenee uudessakin ympäristössään haastaviksi kokemiaan sosiaalisia tilanteita.
Tietysti hankaluuksia tuovat myös yritykset löytää tyttöystävä. Kun epävarma nuorimies esittää itsevarmaa naisten miestä, tulos on pelkästään nolo - ja huvittava.
On hienoa, että Aaron ahdistuksesta huolimatta Rönkä kirjoittaa hänen henkilökuvaansa myös reilun annoksen huumoria. Ei Jalat ilmassa ole aiheestaan huolimatta vain rankka sairaskertomus tai synkeä selviytymistarina. Se on kaunokirjallinen nuoruudenkuvaus samaan tapaan kuin vaikkapa Sieppari ruispellossa.
ESIKOISROMAANIKSI Jalat ilmassa on harvinaisen valmis: hyvin rakennettu ja hyvin kirjoitettu.
Romaanin kieli on tarkkaa, aistimusvoimaista ja joka käänteessä uskottavaa. Kun Aaro tekee havaintoja ja päätelmiä itsestään, tunteistaan ja ympäröivästä maailmasta, en epäile hetkeäkään, etteikö nuori, epävarma viestinnän ja kirjallisuuden opiskelija ajattelisi ja puhuisi juuri noin.
Juoni rakentuu perinteistä draaman kaarta noudattaen. Rajun käännekohdan jälkeen ratkaisu ja häivytys tuntuvat lukijaystävällisen toiveikkailta. Syksyn kirjamarkkinoilla Jalat ilmassa on suunnattu aikuisille, mutta sitä luetaan varmasti paljon ja syystä ylä- ja keskiasteen kouluissa.
Romaanin nimi selittyy konkreetisti eräällä luennolla luennoitsijan tiedustellessa opiskelijoilta juoksun ja kävelyn eroa. Kouluaikoina juoksua treenannut Aaro tietää, että juostessa jalat ovat maakosketusten välissä hetken ilmassa yhtä aikaa.
Mutta juokseminen on - kartta- ja peurasymboliikan ohella - lisäksi tärkeä pääteemaa tukevan kielikuva. Juosta voi pakoon ja päin, henkensä kaupalla, muiden mieliksi tai omaksi parhaakseen. Minun mielikuvissani jalat ovat ilmassa, kun ihminen kierii maassa tai kulkee pää pilvissä - tai pilvessä. Aaroon pätevät kaikki vaihtoehdot ja enemmänkin.
Yksiselitteisen selvää on kuitenkin, että Jalat ilmassa -romaanillaan Antti Rönkä on pinkonut itsensä tämän hetken kiinnostavimpien nuorten kirjailijoidemme kartalle.
Antti Rönkä: Jalat ilmassa
Koulukiusattu jää roolinsa vangiksi
Kampaan hiukset, suihkutan niihin suolavettä ja hieron vahan. Otan hyllyltä kylmän, metallisen Osis+Ekstra Strong -hiuskiinnepullon ja suihkutan päähän. Suihkutan viisi, kuusi sekuntia. Kitkerä katku leviää kylpyhuoneeseen. Pidätän yskän, koska tärähdys sotkisi hiukset. Muistan hampaat. Sutaisen ne valkaisevalla tahnalla. Sitten pirskotan vielä Calvin Kleinin hajuvettä, kaksi suihkausta kaulaan ja yksi vasempaan ranteeseen.
Nuoren miehen valmistautuminen yliopiston uusien opiskelijoiden ensimmäisiin bileisiin naurattaisi, ellei tietäisi tälläytymisen varsinaisia motiiveja. Rankasti koulukiusattu siinä rakentaa haarniskaa yökerhoiltaan. Josko tästä aukeaisi ihmisarvoinen elämä uudessa kaupungissa ja uusien ihmisten joukossa.
ANTTI RÖNGÄN (s. 1996) esikoisteos Jalat ilmassa on vahvasti omaelämäkerrallinen romaani Aarosta, jolla vihdoinkin on mahdollisuus jättää taakseen kipeät kouluvuotensa pikkupaikkakunnalla ja aloittaa uusi elämä opiskelukaupungissaan Jyväskylässä.
Ulkoisesti asiat ovat mallillaan. On mieluinen opiskelupaikka, oma pieni asunto ja rahaakin kohtuullisesti. Mutta kiusaamisen jäljet eivät katoa korkeavartisilla Converseilla eivätkä Bossin laivastonsinisellä kansitakilla. Hajalleen mennyt itsetunto kulkee mukana, vaikka kuinka suihkuttaisi päähänsä hiuslakkaa tai nappaisi rohkaisukseen Oxamineja.
Juuri siitä Antti Rönkä kirjoittaa: kiusaamisen pitkistä jäljistä kiusatun elämässä. Kun kouluvuosinaan on saanut kantaakseen kiusatun roolin, suhtautuu varoen ja peläten kaikkiin myöhempiinkin samantapaisiin tilanteisiin.
Luuseri. Nössö. Luuseri. Aina kun ohitan bussipysäkillä värjöttelevän ryhmän, odotan että joku huutaa ääliö. Ääliö-Aaro. Odotan että joku räjähtää nauramaan. Sama juttu kauppakeskuksissa. Ohitan aulassa notkuvat nuoret ja odotan huutoa. Luuseri. Runkkari. Odotan lumipallojen suhahduksia.
VARSINAISESTI Röngän romaani kuvaa Aaron ensimmäistä opiskeluvuotta, mutta kronologian katkaisee tämän tästä jokin minäkertojan mieleen nouseva muisto kouluvuosilta. Vaikka kiusaamiskohtaukset ovat järkyttäviä, pahimmalta tuntuu Aaron oma suhtautuminen kohteluunsa. Kun hän ei uskalla eikä osaa puolustautua, hän on sitä mieltä, että on itse kiusaamisensa syy. Minua kuuluukin lyödä.
Syyllisyys ja häpeä pakottavat puhumattomuuteen, eivätkä poikansa parasta ajattelevat vanhemmatkaan tiedä mitään koulupihan tapahtumista. Niinpä vaitonaiseksi ja syrjään vetäytyneeksi oppinut Aaro pakenee uudessakin ympäristössään haastaviksi kokemiaan sosiaalisia tilanteita.
Tietysti hankaluuksia tuovat myös yritykset löytää tyttöystävä. Kun epävarma nuorimies esittää itsevarmaa naisten miestä, tulos on pelkästään nolo - ja huvittava.
On hienoa, että Aaron ahdistuksesta huolimatta Rönkä kirjoittaa hänen henkilökuvaansa myös reilun annoksen huumoria. Ei Jalat ilmassa ole aiheestaan huolimatta vain rankka sairaskertomus tai synkeä selviytymistarina. Se on kaunokirjallinen nuoruudenkuvaus samaan tapaan kuin vaikkapa Sieppari ruispellossa.
ESIKOISROMAANIKSI Jalat ilmassa on harvinaisen valmis: hyvin rakennettu ja hyvin kirjoitettu.
Romaanin kieli on tarkkaa, aistimusvoimaista ja joka käänteessä uskottavaa. Kun Aaro tekee havaintoja ja päätelmiä itsestään, tunteistaan ja ympäröivästä maailmasta, en epäile hetkeäkään, etteikö nuori, epävarma viestinnän ja kirjallisuuden opiskelija ajattelisi ja puhuisi juuri noin.
Juoni rakentuu perinteistä draaman kaarta noudattaen. Rajun käännekohdan jälkeen ratkaisu ja häivytys tuntuvat lukijaystävällisen toiveikkailta. Syksyn kirjamarkkinoilla Jalat ilmassa on suunnattu aikuisille, mutta sitä luetaan varmasti paljon ja syystä ylä- ja keskiasteen kouluissa.
Romaanin nimi selittyy konkreetisti eräällä luennolla luennoitsijan tiedustellessa opiskelijoilta juoksun ja kävelyn eroa. Kouluaikoina juoksua treenannut Aaro tietää, että juostessa jalat ovat maakosketusten välissä hetken ilmassa yhtä aikaa.
Mutta juokseminen on - kartta- ja peurasymboliikan ohella - lisäksi tärkeä pääteemaa tukevan kielikuva. Juosta voi pakoon ja päin, henkensä kaupalla, muiden mieliksi tai omaksi parhaakseen. Minun mielikuvissani jalat ovat ilmassa, kun ihminen kierii maassa tai kulkee pää pilvissä - tai pilvessä. Aaroon pätevät kaikki vaihtoehdot ja enemmänkin.
Yksiselitteisen selvää on kuitenkin, että Jalat ilmassa -romaanillaan Antti Rönkä on pinkonut itsensä tämän hetken kiinnostavimpien nuorten kirjailijoidemme kartalle.
 |
| Antti Rönkä. Kuva Marek Sabogal |
Kommentit
Lähetä kommentti