19. huhtikuuta 2019
Pirkko Saisio: Epäröintejä. Tunnustuksia rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä. Siltala 2019. 261 s.
Kirjailija, ohjaaja, näyttelijä, käsikirjoittaja Pirkko Saisio (s. 1949) on täyttänyt juuri 70 vuotta ja julkaissut uuden teoksen, jota en edes yritä sovittaa mihinkään genreen. Epäröintejä sisältää tekstejä, jotka kirjailija määrittelee alaotsikossa tunnustuksiksi rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä.
Tunnustuksia viittaa omaelämäkerrallisuuteen. Kirjan alussa kirjoittaja kuitenkin opastaa/varoittaa lukijaansa: Kaikki kirjoittamiseni perustuu siihen, että se mikä voi tapahtua jollekin toiselle, voisi tapahtua minulle. Niinpä en erota muistoa, haavetta, painajaista, unelmaa siitä mikä tapahtuu oikeasti, koska mitään oikeasti ei ole minulle olemassa.
Vaikka teksteissä on paljon tunnistettavissa olevia, oikeita, piirteitä Pirkko Saision elämästä, fakta ja fiktio sekoittuvat niin eksyttävästi, että kannattaa jättää arvailut sikseen ja antautua vain nauttimaan lukemastaan.
KOKOELMAN TEKSTIEN ydinaluetta on kirjoittaminen. Saisio ei vain kerro työstään, vaan hän näyttää ihan kädestä pitäen kirjoitusprosessiensa lähtökohtia ja etenemistä. Olennaisinta prosesseissa on kokeileminen. Tekstit syntyvät monenlaisten valintatilanteiden, epäröintien, sivupolkujen, hylkäämisten, paluiden ja uusien yritysten tuloksena.
Parhaiten Saision tekniikka paljastuu Epäröinneissä toistuvina yrityksinä rakentaa hyvä tarina hyvältä tuntuvan repliikin ympärille. Repliikki kuuluu: - En minäkään ollut, ennen kuin sinut tapasin. Vaikka Saisio sanoo yleensä vierastavansa repliikistä aloittamista, esimerkkiensä avulla hän pääsee tehokkaasti käsiksi kirjoittajan vapauden suhteellisuuteen.
Kirjailijat puhuvat usein siitä, miten tarinan henkilöt ennen pitkää alkavat elää omaa elämäänsä. Saisio näyttää käytännössä, miten tarina henkilöineen pyrkii omille teilleen, irti kirjailijan kontrollista, ja milloin ja miten kirjailijan on puututtava tilanteeseen:
Miksi Tumma ja Vaalea eivät suostu liikahtamaan asemistaan?// En osaa auttaa heitä./ Heidän on selviydyttävä tilanteesta itse.// Kumpi voisi tehdä aloitteen? // Tumma. // Mutta Tumma ei kykene aloiteeseen. - - // Mitä sinä itse asiassa pelkäät Tumma?
Saision kirjoitusprosessin etenemistä on kiinnostava seurata, mutta hänen tekniikkansa on tuskin jäljennettävissä. Epäröintejä on kaunokirjallisuutta, ei kirjoittamisen opaskirja.
KIRJAILIJOIDEN SUOSIKKIAIHEITA pohtiessaan Saisio listaa seitsemän perusaihetta, mutta pitää sitten paria viimeistä omina keksintöinään ja muistaa vielä yhden. No, mutta, unohdin listasta koston! Vaikka kostosta minulla on paljon sanottavaa. Onkohan?
Kostosta ja rakkaudesta kirja tarjoaa mainion erittelyn Dostojevskia ja Pussy Riotia rinnastaen. Rikos ja rangaistus lähtökohtanaan Saisio tarkastelee Pussy Riotin "kohtalon käänteitä" ja keskittyy erityisesti yhtyeen jäsenen Maria Aljohinan ja ortodoksiaktivisti Dmitri Enteon erikoiseen rakkaustarinaan.
Rakkaus on muutenkin kirjan teksteissä läpikäyvä teema, ja yleensä kyse on naisten välisestä rakkaudesta. Teksteissä käsitellään valloittamisen keinoja, suhteen etenemistä, mustasukkaisuutta ja pettymyksiä keveällä, puoliksi humoristisella ja usein itseironisella otteella. Rakkaudessa ihmiset ovat varovaisia, pelokkaita ja helposti haavoittuvia mutta käyttäytyvät huvittavan naiivisti ja kömpelösti.
Kun Saisio puhuu rakkaudesta kirjallisuuden aiheena, hän korottaa lukemistaan rakkauskertomuksista parhaimmaksi Anton Tšehovin novellin Nainen ja sylikoira.
Siinä on tarina kaikkinielevästä rakkaudesta, jolla ei ole kertakaikkiaan mitään tekemistä toimivan parisuhteen kanssa. Nykyaikaisen parisuhteen kirjoittaja rinnastaa kodinkoneisiin. Toimiakseen molemmat vaativat jatkuvaa huoltoa: puhdistusta, rasvausta ja päivitystä. Kovin on arkipäiväistä rakkaudeksi.
TŠEHOVIN MERKITYKSESTÄ kirjailijalle kertoo myös Odotus-niminen teksti.
Vaikka kirjoitus toisensa perään todistaa kirjoittajan vankasta ammattitaidosta, Odotus on Tšehov-lainoineen ja -jäljittelyineen mielestäni erityisen nautittava. Ja millaisella helppoudella Saisio liittääkään taidokkaaseen pastissiinsa kirjallisia tunnustuksiaan kaikkitietävästä kertojasta, kehyskertomuksen tarpeellisuudesta, pitkitetyistä aloituksista ja kirjallisten esikuvien vaikutuksista!
Arvattavasti Epäröinnit uppoavat parhaiten Saisionsa jo ennestään tunteviin ja kirjoittamisprosessista muutenkin kiinnostuneisiin. Toisaalta Saision kielen ja tyylin luulisi houkuttelevan äärelleen muunkinlaisia lukijoita.
Saision omaperäinen mietintätekniikka etenee niin luontevasti, loogisesti ja uskottavasti, että ennen kuin huomaakaan, alkaa itsekin pohdiskella kirjoittajan tavoin: Tämäkö heitä yhdistää? Marttyyrius? - -// Voi olla. Ei voisi, ei mitenkään. / Ehkä voisi. / En tiedä.
Kokeilkaapa!
Totta toinen puoli, mutta kumpi?
Pirkko Saisio kertoo otteita elämästään ja työstään faktaa ja fiktiota sekoittaen
Kirjailija, ohjaaja, näyttelijä, käsikirjoittaja Pirkko Saisio (s. 1949) on täyttänyt juuri 70 vuotta ja julkaissut uuden teoksen, jota en edes yritä sovittaa mihinkään genreen. Epäröintejä sisältää tekstejä, jotka kirjailija määrittelee alaotsikossa tunnustuksiksi rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä.
Tunnustuksia viittaa omaelämäkerrallisuuteen. Kirjan alussa kirjoittaja kuitenkin opastaa/varoittaa lukijaansa: Kaikki kirjoittamiseni perustuu siihen, että se mikä voi tapahtua jollekin toiselle, voisi tapahtua minulle. Niinpä en erota muistoa, haavetta, painajaista, unelmaa siitä mikä tapahtuu oikeasti, koska mitään oikeasti ei ole minulle olemassa.
Vaikka teksteissä on paljon tunnistettavissa olevia, oikeita, piirteitä Pirkko Saision elämästä, fakta ja fiktio sekoittuvat niin eksyttävästi, että kannattaa jättää arvailut sikseen ja antautua vain nauttimaan lukemastaan.
KOKOELMAN TEKSTIEN ydinaluetta on kirjoittaminen. Saisio ei vain kerro työstään, vaan hän näyttää ihan kädestä pitäen kirjoitusprosessiensa lähtökohtia ja etenemistä. Olennaisinta prosesseissa on kokeileminen. Tekstit syntyvät monenlaisten valintatilanteiden, epäröintien, sivupolkujen, hylkäämisten, paluiden ja uusien yritysten tuloksena.
Parhaiten Saision tekniikka paljastuu Epäröinneissä toistuvina yrityksinä rakentaa hyvä tarina hyvältä tuntuvan repliikin ympärille. Repliikki kuuluu: - En minäkään ollut, ennen kuin sinut tapasin. Vaikka Saisio sanoo yleensä vierastavansa repliikistä aloittamista, esimerkkiensä avulla hän pääsee tehokkaasti käsiksi kirjoittajan vapauden suhteellisuuteen.
Kirjailijat puhuvat usein siitä, miten tarinan henkilöt ennen pitkää alkavat elää omaa elämäänsä. Saisio näyttää käytännössä, miten tarina henkilöineen pyrkii omille teilleen, irti kirjailijan kontrollista, ja milloin ja miten kirjailijan on puututtava tilanteeseen:
Miksi Tumma ja Vaalea eivät suostu liikahtamaan asemistaan?// En osaa auttaa heitä./ Heidän on selviydyttävä tilanteesta itse.// Kumpi voisi tehdä aloitteen? // Tumma. // Mutta Tumma ei kykene aloiteeseen. - - // Mitä sinä itse asiassa pelkäät Tumma?
Saision kirjoitusprosessin etenemistä on kiinnostava seurata, mutta hänen tekniikkansa on tuskin jäljennettävissä. Epäröintejä on kaunokirjallisuutta, ei kirjoittamisen opaskirja.
KIRJAILIJOIDEN SUOSIKKIAIHEITA pohtiessaan Saisio listaa seitsemän perusaihetta, mutta pitää sitten paria viimeistä omina keksintöinään ja muistaa vielä yhden. No, mutta, unohdin listasta koston! Vaikka kostosta minulla on paljon sanottavaa. Onkohan?
Kostosta ja rakkaudesta kirja tarjoaa mainion erittelyn Dostojevskia ja Pussy Riotia rinnastaen. Rikos ja rangaistus lähtökohtanaan Saisio tarkastelee Pussy Riotin "kohtalon käänteitä" ja keskittyy erityisesti yhtyeen jäsenen Maria Aljohinan ja ortodoksiaktivisti Dmitri Enteon erikoiseen rakkaustarinaan.
Rakkaus on muutenkin kirjan teksteissä läpikäyvä teema, ja yleensä kyse on naisten välisestä rakkaudesta. Teksteissä käsitellään valloittamisen keinoja, suhteen etenemistä, mustasukkaisuutta ja pettymyksiä keveällä, puoliksi humoristisella ja usein itseironisella otteella. Rakkaudessa ihmiset ovat varovaisia, pelokkaita ja helposti haavoittuvia mutta käyttäytyvät huvittavan naiivisti ja kömpelösti.
Kun Saisio puhuu rakkaudesta kirjallisuuden aiheena, hän korottaa lukemistaan rakkauskertomuksista parhaimmaksi Anton Tšehovin novellin Nainen ja sylikoira.
Siinä on tarina kaikkinielevästä rakkaudesta, jolla ei ole kertakaikkiaan mitään tekemistä toimivan parisuhteen kanssa. Nykyaikaisen parisuhteen kirjoittaja rinnastaa kodinkoneisiin. Toimiakseen molemmat vaativat jatkuvaa huoltoa: puhdistusta, rasvausta ja päivitystä. Kovin on arkipäiväistä rakkaudeksi.
TŠEHOVIN MERKITYKSESTÄ kirjailijalle kertoo myös Odotus-niminen teksti.
Vaikka kirjoitus toisensa perään todistaa kirjoittajan vankasta ammattitaidosta, Odotus on Tšehov-lainoineen ja -jäljittelyineen mielestäni erityisen nautittava. Ja millaisella helppoudella Saisio liittääkään taidokkaaseen pastissiinsa kirjallisia tunnustuksiaan kaikkitietävästä kertojasta, kehyskertomuksen tarpeellisuudesta, pitkitetyistä aloituksista ja kirjallisten esikuvien vaikutuksista!
Arvattavasti Epäröinnit uppoavat parhaiten Saisionsa jo ennestään tunteviin ja kirjoittamisprosessista muutenkin kiinnostuneisiin. Toisaalta Saision kielen ja tyylin luulisi houkuttelevan äärelleen muunkinlaisia lukijoita.
Saision omaperäinen mietintätekniikka etenee niin luontevasti, loogisesti ja uskottavasti, että ennen kuin huomaakaan, alkaa itsekin pohdiskella kirjoittajan tavoin: Tämäkö heitä yhdistää? Marttyyrius? - -// Voi olla. Ei voisi, ei mitenkään. / Ehkä voisi. / En tiedä.
Kokeilkaapa!
 |
| Pirkko Saisio. Kuva:Laura Malmivaara |
Kommentit
Lähetä kommentti