29. elokuuta 2017
Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa. Gummerus 2017. 231 s.
Täten lupaan, että tarkoin merkitsen muistiin tällä matkalla päivästä päivään kaiken mitä teen, näen ja koen.
Kristoffer Kolumbus on lähdössä etsimään purjehdustietä Intiaan ja lupaa retkensä rahoittajille kertoa tarkasti matkan vaiheista ja piirtää heille uuden merikartan. Tiedämme, että vaikka hän luuli päässeensä Intiaan, hän todellisuudessa päätyi aivan muualle.
Selja Ahava kertoo uudessa romaanissaan Ennen kuin mieheni katoaa hänkin matkastaan tuntemattomilla vesillä ja Intiastaan, joka olikin jotain muuta kuin hän uskoi. Vaikka kyseessä on avainromaani, se ei ole vain terapiakirja. Ennen kuin mieheni katoaa on kertomataidetta parhaimmillaan.
ROMAANIN PARISKUNTA, kymmenen vuotta naimisissa olleet nainen ja mies, istuvat tavallisena aamuna aamiaispöydässä, kun mies äkkiä ilmoittaa vaimolleen: - Olen oikeastaan aina halunnut olla nainen. Siitä hetkestä alkaa vaimon tuskallinen matka lauseen täyteen ymmärtämiseen ja itsen ja maailmansa uudelleen hahmottamiseen.
Kertoja kuvaa Kolumbuksen tavoin vaihe vaiheelta kaiken tekemänsä, näkemänsä ja kokemansa. Hän kirjaa kipunsa ja kaipauksensa, yrityksensä hyväksyä uusi tilanne, ymmärtää ja joustaa, tukea ja auttaa aviomiestä ja koota samalla omistakin palasistaan uusi identiteetti. Eheytyä hänkin.
Mutta mies kulkeutuu vääjäämättä yhä kauemmaksi ja kauemmaksi, kunnes katoaa kokonaan ja muuttuu Liliksi.
Ahava on tehnyt viisaasti rajatessaan romaanin henkilöasetelman pelkäksi pariskunnaksi. On kysymys parisuhteen perustavanlaatuisesta muutoksesta ja tavallisesti huomiotta jäävän osapuolen näkökulmasta ja tunteista. Lasten mukanaolo olisi muuttanut tarinan perhetragediaksi ja pakottanut vaimon myös äidin rooliin.
Kolumbus löytöretkineen sopii hienosti perustarinan kuvioon. Kolumbuksen seikkailuissa on kylliksi väljyyttä ja mahdollisuuksia monenlaisille vastaavuuksille ja tulkinnoille, ja Ahava käyttää niitä oivallisesti myös romaaninsa rakentelussa.
Neljä matkaa ja kymmenen vuotta, Cristóbal. Olimme rohkeita, olimme hyväuskoisia, lähdimme matkaan vailla takeita mistään. Mutta kun manner löytyi, me emme nousseet edes kunnolla maihin. Me tuskin hipaisimme varsinaista mantereen reunaa. Me istuimme laivassa ja annoimme saarille ja ruumiinosille nimiä. Me lahjoitimme niemiä ja merenlahtia, villatakkeja ja kauluspaitoja.
VIHAN HYÖKYJÄ ja syytösten tulvaa romaanista on turha etsiä, vaikka kyseessä on eroprosessi. Surutyö kaikkine tunteineen tulee kyllä kuvatuksi tarkoin ja syvältä, mutta ilman suuria eleitä. Romaani puhuttelee herkkyydellään, hellyydellään ja runollisuudellaan.
Selja Ahavan kieli myötäilee kirjan tapahtumia ja kertojan mielentiloja kuin Kolumbuksen laivasaattue merenkäyntiä.
Maailman särkyminen näkyy ja kuuluu. Lauseet hajoavat ja ilmassa sinkoilee irrallisia sanoja. Vaimon kiihkeä halu pitää elämä kasassa ja entisellään vaatii konkretiaa ja asioiden naulaamista paikoilleen. Keittiö. Pöytä. Lautanen. Kuppi.
Ahava on aiemmissakin teoksissaan käsitellyt katoamisen ja eksymisen teemoja, mutta uudessa romaanissa ne piirtyvät esiin entistä väkevämmin.
Ennen kuin mieheni katoaa ei ole vain kertalukemista. Syksyn kirjamarkkinoilla se on niitä harvoja romaaneja, jotka jäävät elämään. Henkeäsalpaavan koskettava ja kaunis teos.
Minä, mieheni Lili ja Kolumbus
Selja Ahavan "lokikirja" kertoo miehen sukupuolenvaihdoksesta vaimon kokemana henkeäsalpaavan koskettavasti
Täten lupaan, että tarkoin merkitsen muistiin tällä matkalla päivästä päivään kaiken mitä teen, näen ja koen.
Kristoffer Kolumbus on lähdössä etsimään purjehdustietä Intiaan ja lupaa retkensä rahoittajille kertoa tarkasti matkan vaiheista ja piirtää heille uuden merikartan. Tiedämme, että vaikka hän luuli päässeensä Intiaan, hän todellisuudessa päätyi aivan muualle.
Selja Ahava kertoo uudessa romaanissaan Ennen kuin mieheni katoaa hänkin matkastaan tuntemattomilla vesillä ja Intiastaan, joka olikin jotain muuta kuin hän uskoi. Vaikka kyseessä on avainromaani, se ei ole vain terapiakirja. Ennen kuin mieheni katoaa on kertomataidetta parhaimmillaan.
ROMAANIN PARISKUNTA, kymmenen vuotta naimisissa olleet nainen ja mies, istuvat tavallisena aamuna aamiaispöydässä, kun mies äkkiä ilmoittaa vaimolleen: - Olen oikeastaan aina halunnut olla nainen. Siitä hetkestä alkaa vaimon tuskallinen matka lauseen täyteen ymmärtämiseen ja itsen ja maailmansa uudelleen hahmottamiseen.
Kertoja kuvaa Kolumbuksen tavoin vaihe vaiheelta kaiken tekemänsä, näkemänsä ja kokemansa. Hän kirjaa kipunsa ja kaipauksensa, yrityksensä hyväksyä uusi tilanne, ymmärtää ja joustaa, tukea ja auttaa aviomiestä ja koota samalla omistakin palasistaan uusi identiteetti. Eheytyä hänkin.
Mutta mies kulkeutuu vääjäämättä yhä kauemmaksi ja kauemmaksi, kunnes katoaa kokonaan ja muuttuu Liliksi.
Ahava on tehnyt viisaasti rajatessaan romaanin henkilöasetelman pelkäksi pariskunnaksi. On kysymys parisuhteen perustavanlaatuisesta muutoksesta ja tavallisesti huomiotta jäävän osapuolen näkökulmasta ja tunteista. Lasten mukanaolo olisi muuttanut tarinan perhetragediaksi ja pakottanut vaimon myös äidin rooliin.
Kolumbus löytöretkineen sopii hienosti perustarinan kuvioon. Kolumbuksen seikkailuissa on kylliksi väljyyttä ja mahdollisuuksia monenlaisille vastaavuuksille ja tulkinnoille, ja Ahava käyttää niitä oivallisesti myös romaaninsa rakentelussa.
Neljä matkaa ja kymmenen vuotta, Cristóbal. Olimme rohkeita, olimme hyväuskoisia, lähdimme matkaan vailla takeita mistään. Mutta kun manner löytyi, me emme nousseet edes kunnolla maihin. Me tuskin hipaisimme varsinaista mantereen reunaa. Me istuimme laivassa ja annoimme saarille ja ruumiinosille nimiä. Me lahjoitimme niemiä ja merenlahtia, villatakkeja ja kauluspaitoja.
VIHAN HYÖKYJÄ ja syytösten tulvaa romaanista on turha etsiä, vaikka kyseessä on eroprosessi. Surutyö kaikkine tunteineen tulee kyllä kuvatuksi tarkoin ja syvältä, mutta ilman suuria eleitä. Romaani puhuttelee herkkyydellään, hellyydellään ja runollisuudellaan.
Selja Ahavan kieli myötäilee kirjan tapahtumia ja kertojan mielentiloja kuin Kolumbuksen laivasaattue merenkäyntiä.
Maailman särkyminen näkyy ja kuuluu. Lauseet hajoavat ja ilmassa sinkoilee irrallisia sanoja. Vaimon kiihkeä halu pitää elämä kasassa ja entisellään vaatii konkretiaa ja asioiden naulaamista paikoilleen. Keittiö. Pöytä. Lautanen. Kuppi.
Ahava on aiemmissakin teoksissaan käsitellyt katoamisen ja eksymisen teemoja, mutta uudessa romaanissa ne piirtyvät esiin entistä väkevämmin.
Ennen kuin mieheni katoaa ei ole vain kertalukemista. Syksyn kirjamarkkinoilla se on niitä harvoja romaaneja, jotka jäävät elämään. Henkeäsalpaavan koskettava ja kaunis teos.
 |
| Selja Ahava. Kuva: Liisa Valonen |
Raija hei!
VastaaPoistaLinkitin tähän kirjoitukseesi omassa blogissani.
http://marjatankirjat.blogspot.fi/2017/09/selja-ahava-ennen-kuin-mieheni-katoaa.html
Sinulla on hyvä kirjoitus ja hyvin valitut, kauniit sitaatit.
Kiitos, Marjatta!
VastaaPoistaOlipa hämmentävää lukea blogistasi Ahavan kirjan tiimoilta käytyä keskustelua. Joiltakin on päässyt unohtumaan, että on kyse kaunokirjallisuudesta eikä dokumentista. On kyse fiktiivisen henkilön kokemuksista ja tunteista odottamattomassa kriisitilanteessa. Se, että kirjailijalla on asiasta omakohtaista kokemusta, on enemmän kuin tavallista kaunokirjallisuudessa. Ainahan kirjailijoiden on sanottu tavalla tai toisella ja enemmän tai vähemmän kirjoittavan itsestään - ja juuri siksi uskottavasti.
On vaikea ajatella, että romaanihenkilö ei saisi ilmaista kirjassa kaikkia niitä tunteitaan, joita hän tietyissä tilanteissa tuntee. Eikö juuri kaunokirjallisuus anna meille tilaisuuden nähdä asioita monelta kantilta,ikäviltäkin, kokea monenlaisia elämiä, kohtaloita ja elämäntilanteita ja tuntea kaikkia niitä tunteita, joita ihminen eri vaiheissaan voi tuntea. Yksi tarina tarjoaa yhden näkökulman, toinen toisen jne. Selja Ahava tarjoaa romaanissaan vaimon näkökulman ja kirjaa vaimon tunteet pariskunnan tietyssä elämänvaiheessa, ja tekee sen kokevan ja tuntevan ihmisen asiantuntemuksella ja ammattikirjailijan osaamisella.
Juuri näin!
PoistaOnhan sellaisia romaaneja paljonkin, joissa asioita katsellaan yhden henkilön näkökulmasta, mutta harvoin siitä näkökulmasta nousee tällainen äläkkä.
Sukupuoliseen moninaisuuteen ei ehkä osata suhtautua, nostetaan erilaisia ihmisiä jotenkin jalustalle ja tabuiksi, joista ei saa kirjoittaa. Sensuuriahan siitä sitten tulee.