Brit Bennett: Mikä meidät erottaa

 

Kun värillä on väliä 

Brit Bennett: Mikä meidät erottaa (The Vanishing Half, 2020). Suom. Maria Lyytinen. Tammi 2021. 403 s.

Kun Brit Bennettin (s. 1990) toinen romaani Mikä meidät erottaa (The Vanishing Half) ilmestyi Yhdysvalloissa pari vuotta sitten, se kipusi heti edeltäjänsä (The Mothers, 2016) tavoin myyntilistojen kärkeen, ja kohta siitä on katsottavissa myös HBO:n tekemä TV-sarja. Toni Morrisonin veroiseksi kirjailijaksi mainittu Bennett onkin niin varma ja mukaansatempaava tarinankertoja, että olisi mukava saada suomeksi myös hänen esikoisteoksensa.

MIKÄ MEIDÄT EROTTAA alkaa vuodesta 1968, jolloin toinen Vignesin neljätoista vuotta sitten kadonneista kaksosista palaa takaisin Mallardin fiktiiviseen pikkukaupunkiin pikimustaa pikkutyttöä taluttaen. Kuusitoistavuotiaat Desiree ja Stella Vignes lähtivät tiehensä kaupungin juhliessa perustamispäiväänsä, eikä heidän leskiäitinsäkään ole sen koommin kuullut heistä mitään.

Kaupunkilaiset ovat Desireen saapumisesta tyrmistyneitä. Mallardissa on avioliitoin varmistettu, että sen afrikkalaisamerikkalaiset asukkaat ovat sukupolvi sukupolvelta yhä vaaleampia, vaikka heidät edelleen lasketaan Amerikassa mustiksi. Ja nyt kermanvaalea Desiree Vignes on lähtenyt väkivaltaisesta avioliitostaan ja piiloutuu äitinsä luo mukanaan mustaakin mustempi Jude-tytär!

Hämmennystä herättää myös tapaus Stella. Omapäiselle Desireellekin on arvoitus, mihin hänen hiljainen ja vakaa kaksossisarensa katosi New Orleansista, jonne tytöt pakenivat vapauttaan etsimään. Kaksosten elämänhän piti olla kohdillaan, kun Stellaa työhaastattelussa luultiin valkoiseksi ja hän sai sihteerinpaikan kelpo firmasta.

Vasta kun kaksosten tyttäret, tumma Jude ja vitivaalea Kennedy, sattumalta kohtaavat Los Angelesissa, Stellan valheellinen elämä valkoisena uhkaa paljastua paitsi hänen sukulaisilleen myös hänen varakkaalle miehelleen ja ystäväpiirilleen. Juuri tuon paljastumisuhan ympärille tiivistyy romaanin pääjännite.

MONELLA TAVALLA KOUKUTTAVA juonirakenne on kuitenkin vain pintatasoa Bennettin kiinnostavassa romaanissa. Puoliskonsa kadottaneiden kaksosten ja heidän ympäristöjensä avulla kirjailija tutkii paitsi rasismia myös identiteettikysymyksiä.

Kuinka identiteetti muotoutuu ja muuttuu? Onko se oma vai omaksuttu? Taakka vai elämää kannatteleva tekijä?

Kun Desiree ottaa puolisokseen mustan miehen, kyseessä on rakkauden ohella kapinointi kasvuympäristön ahtaita normeja vastaan, mutta kun hän kotikaupunkiin palattuaan itsekin ihmettelee, miksi ei enää lähde Mallardista pois, ajattelen, että hän tuntee olonsa kotoisaksi kaltaistensa joukossa ja omana itsenään.

Valkoista esittävä Stella hallitsee hyvin valitsemansa roolin, mutta hänen on mahdoton samastua ympäristöönsä. Hänen identiteettinsä on hukassa, vaikka hän julistaakin, kuinka ihmisen piti itse luoda itsensä. Juuri Stellan henkilökuva on romaanissa psykologisesti kiinnostavin ja järkyttävin.

Elämä rakastettuna vaimona ja joutilaana kotirouvana näyttää ulkoisesti miellyttävältä, mutta sisimmässään Stella tuntee jatkuvaa epävarmuutta ja vierautta, ja se heijastuu myös hänen suhteessaan tyttäreensä ja tämän käyttäytymiseen. Kirjailija näyttää, kuinka valheella ja salailulla on aina vastavoimansa ja ylisukupolviset seurauksensa.   

SYRJINTÄ JA IDENTITEETTIKYSYMYKSET nousevat Bennettin romaanissa esiin monella muullakin tavalla kuin vain ihonvärin ja kaksosten elämänvalintojen yhteydessä.  

Juden poikaystävä Reese on jättänyt ahdasmielisen lapsuudenperheensä ja kerää rahaa sukupuolen korjaukseen, ja heidän hyvä ystävänsä Barry esiintyy drag-artistina mutta joutuu ottamaan Juden kumppanikseen käydessään meikki- ja vaateostoksilla. Mutta siinä missä Reese ja Barry pyrkivät määrätietoisesti toteuttamaan ominta itseään, näyttelijäksi hakeutunut Kennedy ei äitinsä salailujen vuoksi edes tiedä, kuka hän oikein on, ja luo itsensä uudelleen ja uudelleen saippuasarjoissa ja pikkuteattereissa.  

Romaanin avainkäsitteitä ovat naamioituminen ja paljastuminen, näkymättömyys ja nähdyksi tuleminen. Monet henkilöistä ovat pakosalla ja piiloutuneina mutta peloissaankin kaipaavat löytymistään ja hyväksyntää.

Bennett saa romaaniinsa mahtumaan hämmästyttävän määrän erilaisia katsomiseen ja näkymiiseen liittyviä kohtauksia ilman, että ne tuntuvat päälle liimatuilta. Teatterin lisäksi niitä on tarjolla useimmissa mustien ja valkoisten arkisissa kohtaamisissa, ja mm. Reesen valokuvaus ja Desireen kameleonttimaisen miesystävän Earlyn puuhat ihmisten jäljittäjänä ovat nekin osa katseen ja sen kohteena olemisen problematiikkaa. 

Ehkä oleellisinta romaanin identiteettipohdinnoissa on kuitenkin henkilöiden tarve tuntea itsensä kokonaisiksi ja ehyiksi. Se näkyy selvimmin toisiltaan kadonneiden kaksosten jatkuvana "puolikkaansa" ikävöintinä mutta on läsnä myös sivuhenkilöiden kohtaloissa.

Ihmisten hyvinvoinnille on suuri merkitys, että heidän siteensä omaisiin eivät katkea eikä heidän tarvitse salata taustaansa. Romaani osoittaa, kuinka joutuessaan syystä tai toisesta hylkäämään historiansa ei pysty koskaan tuntemaan itseään täysin kokonaiseksi. Osa minuudesta on amputoitu.

BRIT BENNETT keskittyy romaanissaan paljolti jännitteen ylläpitoon ja juonen joustavaan juoksutukseen ja jättää vähemmälle useimpien henkilöidensä psykologisen syventämisen, mutta silti nautin kovasti kirjan lukemisesta. Mieleeni tulivat monesti 1950- ja 1960-lukujen yhdysvaltalaiset elokuvat ja miksei myös kirjallisuus. 

Vaikka kirjailija ei missään vaiheessa ryhdy varta vasten kuvaamaan romaaninsa runsaita tapahtumaympäristöjä, kirjan miljööt vaikuttavat mukavasti tunnistettavilta, oli sitten kyse rähjäisistä baareista ja ahtaista vuokra-asunnoista tai varakkaiden juhlatilaisuuksista ja valkoisen väen hulppeasta elämäntyylistä.

Nautintoa lisää myös romaanin helppolukuisuus. Kaikkitietävää, myötätuntoista ja moralisoimatonta kertojaa kuuntelee mieluusti ja samalla tarkkana, ettei vain jotain menisi ohi korvien. Sitä paitsi Mikä meidät erottaa ei suinkaan ole vain yhden eikä kahdenkaan asian sukupolvitarina.

Syrjinnän ja identiteettikysymysten ohessa romaani käsittelee tai sivuaa mm. sellaisia yleisluonteisia aiheita kuin vanhemmuutta, sisarussuhteita, perheväkivaltaa, yhteisön luomia paineita, ystävyyttä ja tietysti myös kirjallisuuden pääteemoja rakkautta, kuolemaa ja yksinäisyyttä.

Brit Bennettillä on paljon sanottavaa, mutta ei ylen määrin eikä hetkeäkään tarinan sujuvuuden kustannuksella. Niinpä mikään ei estä viihtymästä romaanin käänteissä ja kohtaloissa. Kannattaa kokeilla.

Brit Bennett. Kuva Emma Trim